Harjoitteita ja kirjoituksia miekkailun sekä muiden keskiaikaisten asetaitojen harjoittelemisen tueksi. Mukana niin tekniikkaharjoitteita kuin lajikunnon kohottamiseen tähtääviä harjoitteitakin. Blogin ideana on esitellä harjoitteita parin kanssa tai yksin tehtäväksi muun kamppailulajiharjoittelun tueksi ja lajille ominaisen suorituskyvyn parantamiseksi.
Tekniikassa ohjataan vastustajan isku sivuun, minkä jälkeen vastustajaa viilletään suoraan etenevällä viillolla kaulaan, samalla edeten tämän ohi.
Tekniikka on lähtökohdiltaan samankaltainen kuin tekniikat 1 ja 5. Vastustajan miekka ohjataan sivuun, samalla vastustajan iskun linjalta pois hakeutuen. Tällä kertaa isku ei kuitenkaan lähde kiertävänä, vaan suorana takaterän viiltona kaulan myötäisesti.
Jalkatyössä olennaisin huomioitava osa on kiertävä askel, jolla pidetään rintamasuunta vastustajaa kohti tekniikan aikana ja tekniikasta poistuttaessa. Jalkatyö ja miekan pitäminen ylhäällä ylläpitävät torjuntakykyä ja tasapainoa tekniikan aikana.
Tekniikka toimii luonnollisestikin vain kaulaltaan haarniskoimattomia kohteita vastaan.
Simulaatiotaisteluissa tekniikka toimii kaksintaisteluissa hyvin, jos säännöt huomioivat viillot. Ottelijat huomaavat kaksintaisteluissa hyvin, kun heidän kaulaansa vasten on simulaatio miekka. Massataisteluissa tekniikka sen sijaan voi jäädä huomaamatta. Massataisteluissa tekniikkaa kannattaakin muokata niin, että viillon sijaan suunnataan suora isku takaterällä keskelle kasvoja. Tällaista tekniikkaa on vaikea olla havaitsematta.
Tekniikassa päälle hyökkäävän vastustajan isku torjutaan, minkä jälkeen hänet heitetään maahan, samalla hänen asekätensä lukottaen.
Torjunnan aikana omaa painopistettä kannattaa siirtää alaspäin. Samalla oma rintamasuuntaa käännetään niin, että vastustaja on helppo saattaen kaataa maahan. Samaan aikaan vastustajan kädestä täytyy saada kiinni.
Jos vastustajan saa kampattua ja hän kaatuu omia aikojaan, tekniikka on parhaimmillaan. Pahimmillaan suoraan päin rynnivän vastustajan voi joutua heittämään lonkkaheitolla, jossa omasta alhaalla olevasta painopisteestä vedetään liikkuva vastustaja oman lonkan päälle ja annetaan tämän liike-energian jatkua ilmalennon jälkeen maahan.
Heittäminen on molemmille osapuolille vaarallisempaa kuin kamppaaminen. Heiton aikana vastustajan käsi saattaa vääntyä, mikä luonnollisestikin on tekniikan tarkoitus varhaisissa kamppailulajeissa, mutta mitä ei saisi harjoiteltaessa tapahtua.
Samoin mitä enemmän vastustajaa heitetään, sitä suuremmassa vaarassa hänen päänsä on. Pään kolhiminen vaarallisesti on hyödyllistä taistelutekniikkaa, mutta harjoitellessa tulee yrittää varmistaa vastustajan käden ylhäällä pitämisellä varmistaa, ettei hänen päänsä osu maahan.
Maahanviennin aikana vastustajan ase tulee lukita omaa kylkeä vasten niin, ettei asetta voi käyttää.
Kilven kanssa tekniikan voi tehdä niin, että kilvellä otetaan puolikova kontakti rynnivään vastustajaan samalla kun hänet kampataan. Vastusta viedään maahan kilvellä erityisesti asekättä painaen, . Tällöin rynniminen loppuu ja vastustaja päätyy maahan puolustuskyvyttömäksi.
Tekniikka toimii hyvin yksittäisiä vastustajia vastaan. Useiden vastustajien kanssa se jättää tekniikan tekijän liian pitkäksi aikaa puolustuskyvyttömäksi, ainakin jos rynnijää ei saa heitettyä omia taistelutovereitaan päin.
Rivitaistelussa tekniikkaa ei kannata käyttää, jollei rynnijä ole yksin. Omalta paikalta rivistä poistuminen on virhe. Vastustajan rynnäkkö kannattaa mieluummin pysäyttää kovalla liikkeen pysäyttävällä vastatekniikalla, jolloin omat toverit pääsevät hyökkäämään tätä vastaan.
Ymmärrettävästi kuvatut tekniikat eivät sovellu sovellu kaikkiin sääntöjärjestelmiin, eivätkä kaikki kykene harjoittelemaan niitä turvallisesti. Huomioi nämä rajoitukset, äläkä lähde tekemään näitä tekniikoita sattumanvaraisesti tuntemattomille kanssaharrastajillesi.
Tekniikan yleistettävissä olevat opetukset liittyvät siihen, kuinka päälle rynnivän kamppailijan liikettä voidaan käyttää häntä vastaan ja kuinka hänen aseensa sitomista nopeassa tilanteessa voidaan harjoitella.
Tekniikassa lyödään ylhäältä vastustajaa päähän, liu'utetaan isku jalkaan. Välittömästi jalan viiltämisen jälkeen pistetään kilven laskiessa vastustajaa kasvoihin.
Tekniikka tulee tehdä mieluiten niin kaukaa, että vastustaja ei saa lyötyä tekniikan suorittajaa, mutta omat iskut juuri ja juuri osuvat. Tekniikka onnistuu parhaiten kahdenkädenmiekalla tai varsiaseella kuten hilparilla.
Ensimmäisen iskun tulee olla niin vakuuttava, että vastustaja varmasti torjuu sen. Koska torjunta arvataan, isku kohdistuukin vastustajan jalkaan, jonne se liu'utetaan kilven laitaa pitkin. Ensimmäisen iskun tulee osua kilpeen pehmeästi ja sitä myötäillen, jotta se ei jää kilpeen kiinni. Viillon taas tulisi tapahtua väkevästi ja päättäväisesti. Tällöin se on tehokas ja siirtyminen pistoon käy nopeasti.
Jalkaan osuvan viillon tähtäys on esimerkkivideossa polvitaive, koska siellä todennäköisimmin ei ole haarniskointia. Suurempia kilpiä vastaan tämä toimi, vaan viillon kohdealueen tulee olla alempana.
Viillon aikana astutaan pieni taka-askel, jonka aikana ase vedetään lähelle omaa kehoa. Tämän jälkeen astutaan hieman vastustajan asekäden puolelle ja pistetään tätä kasvoihin kilven laskeutuessa suojaamaan jalkaa. Jos vastustaja jalkaosuman jälkeen tiputtautuu kilven taakse piiloon, voi hänen kilven takaa nousemistaan ennakoida ja tehdä jalkatyön sekä loppupiston vastustajan pään esille tulon varaan laskien.
Tekniikan suojattomin hetki on viimeisen piston aikana. Piston ja tilanteesta poistumisen ajan miekan kahva kannattaisin nostaa videoesimerkissä nähtyä korkeammalle, liki vaakatasoon pään korkeudelle sitä suojaamaan.
Tekniikan tärkein opetus on, että hämäämällä ja jalkatyöllä vastustajan puolustusta voidaan siirtää ja kiertää yksinkertaisella ja arvattavalla tavalla. Alussa puolustus houkutellaan väärään paikkaan, kuten tekniikassa 6 ja tekniikassa 20 on opetettu. Tämän jälkeen vastustajan jalan avauduttua osumalle siihen tehty viilto saa vastustajan reagoimaan ja mahdollisesti hämmentymään hetkeksi. Tähän hämmennykseen tai sen puutteeseen ei saa kiinnittää huomiota: harjoittelijan tulee tehdä tekniikka mahdollisimman päättäväisesti omalla tahdillaan, mieluusti vastustajan olettaman taistelun rytmin vastaisesti. Viillosta pistoon nopeasti siirtyminen tukee tätä taistelun rytmin vaihtamista.
Toissijaisia opetuksia ovat olleet päättäväisen iskusarjan käyttäminen vastustajan tolaltaan saamiseen. Kun suurella aseella lyödään riittävän päättäväisen näköisesti, kokemattomat kilvenkäyttäjät helposti sortuvat taistelemaan taistelua suurten aseiden ehdoilla.
Tämä on luonnollisestikin hyvin haitallista toimivalle kilpien käyttämiselle. Tästä syystä tekniikan kolmas opetus on kilpien käyttöä vasten. Kilpien käyttämistä varten harjoittelijoiden on opittava, että muut aseet pyrkivät ottamaan henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman kilvistä. Tällöin kilvet eivät tee niitä asioita, joissa ovat vahvoja, vaan taistelevat suurempien aseiden ehdoilla. Tällainen henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman hakeminen on opittava havainnoimaan, siihen ei saa lähteä mukaan ja sitä vastaan on opittava taistelemaan.
Aseen lukitseminen tapahtuu samalla tapaa kuin tekniikassa 17: oman aseen kahva kierretään vastustajan käden ympäri, jonka jälkeen kättä vedetään suoraksi.
Kun vastustan kättä vedetään, samaan aikaan siirrytään samaan tapaan kuin tekniikassa 21 pois vastustajan vahvalta linjalta hänen taaksensa.
Samalla oma aseeton käsi siirtyy vastustajan käsivarren yli ja kiertyy vastustajan käden ympäri. Kierron aikana tekniikkaan kuuluisi myös isku kämmenellä vastustajan kasvoihin, mutta se on jätetty videosta pois.
Kun vastustajan ase on lukittu, käsi saatu kiinni ja siirrytty hänen voimalinjansa kannalta heikkoon kohtaan, hänet riisutaan aseista ja viedään maahan. Tämä tapahtuu omaa painopistettä alas viemällä, koko kehon samanaikaisella kierrolla ja asekädellä taakse vetämällä.
Kun vastustaja on maassa aseettomana ja käsi lukossa, oma ase on jo vapaana ja paino vastustajan päällä.
Tekniikka ei ole toimintavarma ja siinä on selvä vastustajan vahingoittamisen mahdollisuus, kuten kaikissa käsilukkoon perustuvissa maahanvienneissä. Vastustaja voi välttää tekniikan yksinkertaisesti vetämällä asekäden kyynärpäänsä itseään kohti hyökkäyksensä jälkeen ja kääntämällä rintamasuuntansa tekniikkaa yrittävää kohti.
Useampaa vastustajaa vastaan se ei toimi, sillä lopun maahanvienti jättää tekijän aivan liian suojattomaksi. Jos aseistariisuntaa päättää kokeilla tällaisessa tilanteessa, se kannattaa tehdä niin, että tekniikan lopussa on matalassa hevosistunnassa. Vastustaja kannattaa tällöin kääntää itsen ja muiden vastustajien väliin.
Kahden miekan tekniikassa torjutaan vastustajan hyökkäys toisella miekalla, astutaan eteenpäin ja hieman sivuun samalla vastustajaa pistäen.
Valmiusasennossa toinen miekka on alhaalla rennossa perusasennossa, toinen taas ylhäällä pään suojana kyynärpää taaksepäin. Kumpikin kyynärpää pidetään lähellä keskilinjaa aseen suojaamina, jotta käsiin olisi vaikeampi osua ulkolinjalta tulevin hyökkäyksin.
Vastustajan hyökätessä alhaalla olevan ase torjuu vastustajan hyökkäyksen sisälinjalle. Samaan aikaan astutaan etuviistoon ja pistetään vastustajaa yläkautta.
Tekniikka on suoraa jatkoa tekniikalle 7. Pääasiallisena erona torjunta tehdään tässä tekniikassa sisään, ei ulos. Tekniikan tekeminen molemmin päin on olennaista, sillä usein vastustajan puolustus voi olla heikompi toiselta puolelta, jolloin sinne hyökkäämisen valitseminen on tehokkaampaa. Tämä tekniikka esimerkiksi toimii todennäköisemmin kilpiä vastaan kuin tekniikka 7. Tekniikka 7 taas toimii varmemmin jos vastustaja käyttää kahdenkädenmiekkaa tai varsiasetta vasen käsi etukätenään.
Kahden aseen heikomman torjuntakyvyn vuoksi useaa vastustajaa vastaan on käytävä nopeita ja ratkaisevia otteluita yksittäistä vastustajaa vastaan. Tekniikoita 7 ja 22 opetettaessa oppilaat kannattaakin opettaa useita vastustajia vastaan käyttämään sitä tekniikkaa, jolla saa sivuaskeleella vastustajan itsen ja muiden vastustajien väliin. On tehokkainta taistella vain yhtä vastustajaa vastaan kerrallaan, joten käytetty tekniikka täytyy valita tämän mukaisesti. Tekniikoihin kannattaa useaa vastustajaa vastaan opettaa jatko riittävällä määrällä nopeita iskuja, sekä nopea poistuminen kontaktista.
Tekniikka toimii myös kilven kanssa, vaikka onkin tällöin arvattavampi. Tästä syystä kilven kanssa voi joutua ottamaan pidemmän lähestymisaskeleen vastustajan reagoidessa, jotta vastustajaan osuttaisiin varmemmin ja kilpi saisi pidettyä tämän aseen sidottuna.
Harjoitteessa otetaan sopiva esine kuten keppi, vasara, nuija, tiiliskivi tai tuoli. Tämä esine heilautetaan alakautta kehon edestä toiselle puolelle, nostetaan pyöreällä liikkeellä ylös palautukseen heilautuksen voimalla "takaterä" edellä, käännetään harjoitettavan käden olkapään taakse ja viedään lopuksi rentoon pyöreään lyöntiin ylhäältä alas.
Harjoitteessa saadaan paitsi harjoitettua olkapäitä ja kouran voimia, myös moulinet'n (katso tekniikka 5) tekniikkaa. Erityisesti kevyemmillä esineillä rennosti pyöritellessä tekniikka vakaantuu ja muuttuu rennommaksi.
Harjoittelu kannattaa aloittaa sangen kevyillä esineillä, jotta tekniikan saa pidettyä kunnossa. Jos harjoitetta tekee liian painavilla esineillä, tekeminen ei enää pysy rentoja ja erityisesti olkapää saattaa rasittua väärällä tavalla.
Suurilla ja vaikeilla esineillä kuten tuoleilla tai laatikoilla tekniikkaa tehdessä kannattaa koettaa myötäillä esineen liikettä vammojen välttämiseksi ja varoa, ettei lyö itseään tekniikkaa tehdessä.
Tekniikka kevyemmillä nuijilla näytettynä oheisessa videossa tekniikkana 2, alkaen 30 sekunnin kohdalta.
Saman henkinen kahden käden tekniikka raskaalla esineellä löytyy oheiselta videolta kohdasta 2:26.
Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun, samanaikaisesti astutaan toiselle puolelle vastustajan taakse ja horjutetaan vastustajaa.
Torjunta tehdään kiinni pitävänä torjuntana vastustajan jatkolyöntien estämiseksi.
Jalkatyössä keskeistä on siirtyä vastustajan taakse nopealla kiertävällä askeleella. Tekniikka onnistuu helpoiten, jos vastustaja on etenemässä nopeasti ja oma liike saadaan ajoitettua tapahtumaan samanaikaisesti vastustajan liikkeen kanssa. Jos vastustaja jää kauemmas tai hänellä on pidempi ase, tekniikkaa voi yrittää toteuttaa lisäaskeleen jälkeen, mutta onnistumistodennäköisyys ei ole yhtä hyvä kuin vastustajan liikettä hyödynnettäessä.
Tekniikan aikana vastustajan liikettä manipuloidaan omalla kädellä. Askeleen aikana valmistaudutaan horjuttamaan vastustajaa. Horjutukseen käytetään kiertoaskeleen voimaa, jonka tulisi suuntautua kohtisuoraan vastustajan jalkojen väliseen pisteeseen verrattuna.
Miten vahvana horjutusta tehdäänkään, sen tulisi ohjata vastustajan asekäden olkapäätä poispäin itsestä, jolloin asekädellä lyöminen on mahdollisimman hankalaa ja hidasta.
Jos tekniikka aloitetaan kauempaa, ensimmäisen käsikontaktin voi joutua ottamaan vastustajan käteen.
Tekniikan lopuksi vastustajaa voi horjuttaa tai jopa kaataa.
Tekniikka onnistuu erityisen hyvin kilven kanssa toteutettuna.
Tekniikan opettamisesta on muissa tekniikoissa hyötyä, koska se opettaa vastustajan vahvalta hyökkäyslinjalta pois siirtymistä, asekäden manipulointia ja tasapainosta pois saattamista.
Tekniikassa hämätään vastustaja torjumaan ylös, minkä jälkeen pistetään torjunnan alta.
Tekniikan on tarkoitus toimia alkeisesimerkkinä hämäyksestä. Siinä ovat esiteltyinä selkeinä kokonaisuuksina hämäyksen peruselementit: oman toiminnan väärin esittäminen, vastustajan ennakoitavissa oleva reaktio hämäykseen ja oma suunniteltu uusi tekniikka, joka hyödyntää vastustajan reaktiota.
Tekniikan alussa esitetään, että ollaan lyömässä erittäin luja lyönti ylhäältä. Lyönti isketään suurella kaarella ja harjoittelijoille on suositeltu vertahyytävää karjaisua mielikuvaa ryydittämään. Sillä, onko huuto keskittynyt kiai, ryhmän taisteluhuuto vai epämääräistä älämölöä ei ole väliä, kunhan se kiinnittää huomion ja saa vastustajan kavahtamaan. Ainoana teknisenä yksityiskohtana huudon keskittämisellä saadaan vastustaja luulemaan, että isku todella on osumassa ylävartaloon, vaikka todellinen ajoitus tähtääkin hieman myöhempään.
Vastustajalle täytyy saada aikaan mielikuva, että jos hän ei torju, hänen kallonsa tulee kaikumaan iskun voimasta pitkään. Tällöin hän kohottaa aseensa sitoutuneeseen torjuntaan, koska mikään vähempi ei riitä.
Kun vastustaja tekee sitoutunutta torjuntaa, oma isku lyödäänkin hieman liian lyhyellä kaarella ja samalla liike-energialla vastustajaa tämän torjunnan alapuolelta pistäen.
Tekniikan jälkeen poistuminen tulisi valmistautua tekemään niin, että oma ase suojaa ylälinjaa ja oma asento on nopean poistumisen aikana matala.
Tekniikkaa soveltuu hyvin käytettäväksi kahdenkädenmiekkojen ja varsiaseiden kanssa. Näiden vahvojen aseiden iskuja ei voi torjua puolivillaisesti, joten vastustaja joutuu reagoimaan niihin sitoutuneilla torjunnoilla. Samaan aikaan aseet ovat kuitenkin pitkän vipuvartensa vuoksi hyvin ketteriä, joten niillä on helppo ohittaa vastustajan torjunta.
Tekniikka on yksinkertainen ja jää teatraalisine hämäyksineen harjoittelijan mieleen. Tekniikka erittelee hämäyksen eri osa-alueet ja näitä muistikuvia on helppo käyttää uusien hämäysten rakentamiseen samalla anna väärä kuva toiminnastasi - vastustaja reagoi - ennakoi reaktio -kaavalla.
Tavallisena jatko-opetuksena harjoittelijoille on pian tämän tekniikan jälkeen ryhdytty opettamaan ryhmässä hämäämistä niin, että yksi ottelija tietoisesti siirtää vastustajan puolustusta huutamalla ja uhkaavasti elehtimällä, jolloin hänen toverilleen aukeaa hyökkäysmahdollisuuksia. Tätä ennen on kannattanut aloittaa opetus useamman taistelijan yhteistyöstä vastustajan torjumiskulmien heikentämiseksi, mutta muita perustaitoja asian opettamiseen ei ole tarvittu. Jos aloitteleva taistelija oppii nämä perusasiat vastustajan hämäämisestä, kulmien avaamisesta ja mahdollisesti myös vastustajan hyökkäyksiin houkuttelusta, hän kykenee auttamaan joukkotaisteluissa kokeneempia tovereitaan merkittävästi.
Vastustajan lyönti tai pisto ohjataan sivuun. Samaan aikaan lähestytään ja kaapataan vastustajan ase kainaloon, minkä jälkeen tätä pistetään.
Tekniikassa käytetty torjunta on jo tekniikasta 1 tuttu perustorjunta, jossa oma miekka käännetään ja sen etuterällä ohjataan vastustajan asetta sivuun. Tässä tekniikassa teräkontakti säilytetään ja sitä pidetään yllä eteenpäin nopeasti astumalla.
Vastustajan asekäsi kaapataan kiertämällä oma vapaana oleva käsi vastustajan käden ympäri. Käsi etenee tekniikkaan oman aseen alta, sen suojaamana. Kiertoon mentäessä ja sen aikana sormien tulee olla yhdessä. Sormien tulee osoittaa, hieman poispäin vastustajan kädestä, jotta tämän liike ei voi johtaa sormien murtumiseen.
Tekniikassa ajoitus on ensisijainen. Kun vastustaja astuu eteenpäin hyökätessään, on tekniikan onnistumisen kannalta välttämätöntä aloittaa liike eteenpäin välittömästi. Jos tässä ei onnistuta, tekniikka ei tule onnistumaan ja sitä on vaihdettava, yleensä tekniikan 1 mukaiseksi.
Jos vastustaja tietää, mitä tekniikassa tehdään, hän todennäköisesti pyrkii kiinni jäämisen huomatessaan etenemään lähikontaktiin ja painiin. Tätä voidaan estää lukon tiukennuksella käsistä ja oman asekäden kyynärpään vetämisellä nopeasti taaksepäin, jolloin vastustaja ei saa kiinni omasta aseesta tai kädestä. Tämä asekäden kyynärpään nopea takaisinpäin vetäminen on myös nopein vastatekniikka tekniikkaa vastaan.
Jos vastustaja ehtii liian lähelle, eikä kyynärpäätä ehdi vetää takaisin, luonnollisin jatkotekniikka on vastustajan iskeminen oman miekan pommelilla.
Jalkatyössä tärkeintä on astua nopeasti eteenpäin. Tavallisinta on lähteä varmuusasennosta, jossa asekäden jalka on edessä ja astua toinen jalka nopeasti eteenpäin lähelle vastustajaa. Esimerkkivideossa jalka astutaan vastustajan jalkojen väliin tähdäten ja hieman vinottain, mikä antaa suojaa eräältä tekniikan tavallisista vastatekniikoista, kiveksille potkaisemiselta.
Tekniikka soveltuu hyvin myös suurempien aseiden kiinni ottamiseen. Jos kiinni otettu ase on esimerkiksi keihäs, voi sen napata kainaloon ja liukua varresta kiinni pitäen eteenpäin. Jos ase taas on varsiase, kannattaa varautua siihen, että vastustaja käyttää aseen vipuvartta ja yrittää jonkinlaista kaatoa.
Tekniikassa vastustajan pistäessä lyödessä astutaan takaviistoon kiertävällä askeleella. Rintamasuunta on askeleen lopussa yhä kohti vastustajaa. Kiertoliikkeen energia käytetään iskuun, joka kohdistuu alakautta vastustajan käsiin. Kierron hyödyntämisen vuoksi iskun käsiin tulisi onnistua nopeana ja väkevänä.
Tekniikan hyviä puolia on, että se on sangen turvallinen. Askel vie pois vastustajan hyökkäyslinjalta ja etäisyyden pitäisi olla sellainen, että vastustajan käsiin kyetään juuri ja juuri lyömään vahva isku. Etäisyyden vuoksi tekijä on turvassa, vaikka tekniikka muuten epäonnistuisikin täysin.
Myös se, että miekka tekniikan lopussa on itsen ja vastustajan välillä, valmiina vastatekniikkaan tai pistoon on tekniikan etuja.
Tekniikassa vastustajan isku torjutaan miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen lähestytään kilpi edellä, kilvellä vastustajaa kontrolloiden. Asekäsi kiertää samalla aseen pommelin vastustajan käden ympäri ja sitoo asekäden.
Olennaista on lähestyä vastustajaa ja tarpeen mukaan horjuttaa häntä niin, ettei hän saa estettyä sitomista eikä tehtyä vastahyökkäystä
Lopputuloksena vastustaja on sidottu, hänen kätensä on laitettu lukkoon ja hänen aseensa voidaan poistaa nopealla nykäisyllä.
Tekniikkaa on opetettu kahdesta syystä. Ensinnäkin se on toiminut pohjana edistyneemmille painitekniikoille, jotka perustuvat käden tai aseen sitomiseen. Toisekseen harjoittelijat ovat sen myötä oppineet varomaan kätensä sitomista. Tekniikkahan ei onnistu, jos sen aloittamisen havaitsee ja vetää sekä kyynärpäänsä, että aseensa turvaan.
Tekniikassa voi käyttää minkä kokoista kilpeä vain, isomman kanssa tekniikka on jopa turvallisempi tekijälleen. Tekniikka onnistuu myös ilman kilpeä, niin kahdella aseella kuin pelkän yhden aseenkin kanssa. Tällöin on torjunnassa oltava tarkempi ja horjuttamisen aikana on varottava sormiaan.
Tekniikka on yksinkertainen, nopea ja tehokas. Jos sitä lähtee koettamaan, tekniikka on toteutettava päättäväisesti tai siihen todennäköisesti ehditään tehdä vastatekniikka.
Tekniikka lähtee liikkeelle vastustajan hyökkäyksen torjumisella sivuun. Samalla edetään päättäväisesti ja otetaan sisälinja haltuun. Vastustajan aseeseen säilytetään teräkontakti, jolla sitä pidetään ulkolinjalla. Eteenpäin menevä liike päättyy pistoon vastustajan ylävartaloon.
Tekniikka on opetuksessa keskeinen perustekniikka. Siinä on useita keskeisiä opetuksellisia elementtejä: se korostaa keskeisimmän hyökkäyslinjan hallussa pitämisen tärkeyttä ja samalla se on räjähtävässä nopeudessaan nopeimpia tapoja lopettaa taistelu.
Vastatekniikoina tehtävät sisälinjan takaisin ottamiset ovat myös keskeisiä ymmärrettäviä miekkailuopetuksessa.
Tekniikan jatkotekniikkana kannattaa opettaa half-sword -tekniikka, jossa omasta miekasta otetaankin kiinni terästä torjunnan aikana, edetään hyvin lähelle vastustajaa ja pistetään tätä voimallisesti. Tämä mahdollistaa tarkemman ja vahvemman teräkontrollin, sekä tehokkaamman läheltä taistelemisen.
Tekniikka on myös keskeisiä vastatekniikoita varsiaseilla ja keihäillä, hieman muuteltuna.
Linkkejä videoihin, joissa näytetään vastaavaa tekniikkaa:
Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun ohjaten. Samalla väistetään eteen sivulle. Väistön aikana käännytään, työnnetään käsi vastustajan käsien yli, kierretään käsi vastustajan käsien ympäri ja pistetään vastustajaa kaulaan.
Tekniikassa olennaista on lähestymisen ajoittamisen oppiminen. Tästä syystä sen osaaminen parantaa merkittävästi kontaktiin menemisen ajoittamista kaikkia aseita vastaan.
Käsien sitomisen voi tehdä pienen kilven tai oman pienen aseen kanssa. Erityisesti suuren kilven kanssa se ei kuitenkaan onnistu.
Tekniikka on hyvin yleisesti käytetty erilaisia varsiaseita vastaan. Tällöin kättä ei välttämättä saa vastustajan käsien ympärille, mutta pelkkä aseen varresta kiinni pitäminenkin usein sitoo tämän toimintaa merkittävästi.
Tavallisin vastatekniikka on pitää riittävää etäisyyttä vastustajasta ja vetää käden taaksepäin omaa kehoa kohti, jos vastustaja pyrkii lähelle. Jos tässä epäonnistutaan ja vastustaja saa kiinni käsistä, on tavallisin vastatekniikka vastustajan horjuttaminen päättäväisellä lähestymisellä, jonka jälkeen käsien vapauttaminenkin voi onnistua vastustajan ollessa epätasapainossa.
Tekniikka jatkaa yksinkertaisten ja nopeiden vastatekniikoiden sarjaa. Tällä kertaa pääopetus on takaterän käyttö vastatekniikassa.
Tällä kertaa tekniikka alkaa vastustajan iskun torjunnalla. Torjunta tehdään noin kello kolme suuntaan, koko ajan varmistaen, että vastustajan iskun voima ohjautuu vaarattomasti sivuun.
Samalla kun vastustajan isku torjutaan, sisälinja otetaan haltuun ohjaamalla vastustajan iskua jatkamaan matkaansa ohi ja astumalla pieni sivuaskel. Sisälinjan hallussa pitäminen tarkoittaa, että toisen ottelijan ase on pois ottelijoiden välistä, kun taas omalla aseella voidaan yhtä uhata vastustajaa.
Tämän jälkeen vastustajaa lyödään mahdollisimman suoralla takaterän iskulla, joka mieluiten kohdistuu vastustajan kaulaan. Miekka liikkuu niin vähän ja niin suoraan kuin mahdollista, sillä se on nopeinta ja pitää puolustuksen varmimmin paikallaan.
Tällä kertaa tekniikka ei lopu kunnolliseen viiltoon, vaan pelkästään takaterän iskuun. Tähän on syynä nopean hyökkäämistavan opettelu, eivät historialliset esimerkit tai se, miten miekalla on paras leikata.
Kun tämä tekniikka alkaa olla pitkämiekalla hallussa, sitä voi alkaa opetella lyhyemmillä miekoilla, kahdenkädenmiekoilla ja takaterän omaavilla varsiaseilla. Samaa voi opetella myös taistelusauvoilla, joiden tekniikkarepertuaariin takaterän iskut torjunnan jälkeen ovat kiinteästi kuuluneet monissa maissa.
Tekniikassa 13 harjoitellaan sitä, että joku yrittää tulla liian lähelle lyömään vauhdilla. Hänet ohjataan päättäväisesti sivuun ja otetaan hallitusti etäisyyttä.
Tekniikassa vastustaja lähestyy ja iskee miekalla iskun päätä kohden. Isku ohjataan sivuun, samalla vastustajan asekäden puolelle väistäen ja eteenpäin sivulle astuen. Samalla toinen käsi siirtyy manipuloimaan vastustajan kättä. Kuten aiemmissakin tekniikoissa, kosketus kämmenellä, ei koskaan sormet edellä. Poistuminen tehdään kiertävällä askeleella, samalla vastustajan kättä manipuloiden ja mieluusti kontaktista poistuttaessa hieman poispäin tönäisten.
Harjoitteen tarkoituksena on opettaa etäisyydenhallintaa ja vastustajan asekäden manipulointia. Ylimääräiset välineet on riisuttu pois, jotta harjoittelijan täytyisi keskittyä pelkästään keskeiseen suoritukseen: lähelle menemiseen ja sieltä poistumiseen, hyvällä torjunnalla, oikealla ajoituksella ja toimivalla jalkatyöllä.
Tämä harjoite mahdollistaa monien lähestymiseen perustuvien tekniikoiden suorittamisen teknisesti toimivasti ja antaa sekä suoritusvarmuutta, että rohkeutta toteuttaa näitä tekniikoita nopeasti.
Harjoite kannattaa aluksi tehdä hitaasti, jotta harjoituksessa voidaan hosumatta keskittyä tekemään tekniikka oikein.
Harjoite onnistuu parhaiten samankätisten harjoittelijoiden kesken. Jos harjoittelijat ovat erikätisiä, harjoitetta kannattaa tehdä kahdella kädellä käytettävillä miekoilla. Nämä miekat kuitenkaan eivät saa olla niin pitkiä, ettei lähietäisyydelle pääse, silloin tämä harjoite ei toimi toivotulla tapaa, vaan siihen on pelattava aikaa lähestymiseen ja tehtävä pidempi vastustajan aseen hallinta omalla aseella.
Miekkaileminen kysyy monipuolista voimantuotantoa koko kehosta. Ylävartalon ja tärkeän keskikehon kokonaishallinnan harjoittamiseen erinomainen keino on etunojapunnerrusten tekeminen. Niiden tekeminen johtaa suurempaan iskunopeuteen ja parempaan lajikuntoon, sekä pienentää onnettomuustodennäköisyyttä.
Etunojapunnerruksen ohjeita vielä alempana linkeissä, mutta tekniikkana se yleiskuvauksena kyseessä on liike, jossa asetutaan suorin vartaloin etunojaan niin, että vain kädet ja varpaat+päkiät koskettavat maata. Tästä laskeudutaan alas käsiä koukistamalla, keho suorana pitäen. Kun on päästy noin alas, sanotaan kämmenen leveyden päähän maasta, noustaan ylös käsien ja hartioiden voimin, kehoa yhä vain suorana pitäen.
Tekniikka on siitä hyvä, ettei se kysy mitään apuvälineitä ja sen vaativuutta on helppo säädellä. Jos punnerrukset esimerkiksi onnistuvat liian helposti, voi taakalla vaikeuttaa suoritusta, esimeriksi laittamalla selkäänsä repun täynnä kirjoja tai kiviä.
Jos punnerrukset taas tuntuvat liian vaikeilta, niitä voi helpottaa usealla tapaa. Yksinkertaisinta on tehdä niitä aluksi helpotetussa kulmassa, vaikkapa niin, että kädet lepäävät tukevan pöydän päällä tekniikkaa tehdessä. Toinen tapa on pitää varpaiden ja päkiöiden sijaan polvia maassa penkkipunnerruksen aikana.
Kumpikin näistä tavoista on hyvä tapa harjoitella penkkipunnerrusta, jos se ei ole tuttu tekniikka.
Penkkipunnerrus tangolla, käsipainoilla tai millä vain esineellä joka käteen sattuu, on myös erinomainen harjoite, jota kannattaa tehdä. Kevyellä esineellä penkkipunnertamien voi olla myös eräs tavoista kehittää aluksi voimiaan, jos punnerrukset kehon painolla eivät onnistu.
Etunojapunnerrus on erinomainen ja sangen turvallinen tapa pitää kotioloissa huolta kunnostaan ja välttää vähäisen liikunnan aiheuttamia kipuja ja kroonisia vaivoja.
Jos haluaa kokeilla punnerrusten harjoittelua haasteen kautta, niitä voi lähteä tekemään sataan punnerrukseen tähtäävän ohjelman sisältävän haasteen kautta. http://www.100punnerrusta.com
Englanninkielinen pidempi selostus tekniikasta, sisältäen videon kanssa selitystä erilaisten käden sijoittamisten vaikutukselle tekniikan kohdistumiseen.
Lihastohtorin kuvaus rintalihasten treenaamisesta, koskien erityisesti penkkipunnerrusta, jota siis myös suositellaan vahvasti. Lihastohtorin blogissa erilaiset punnerrusliikkeet ovat erinomaisina lihaskuntoa kasvattavina liikkeinä usein esillä. Kannattaa siis tutustua muihinkin blogin teksteihin aiheesta. https://lihastohtori.wordpress.com/2018/11/04/rintalihakset-kasvuun/
Vahvan iskun torjunnat jatkuvat. Tekniikassa vahva isku (tai pisto) ohjataan asekäden puolelle sivuun. Vastustajan ase ohjataan jatkamaan ohi, samalla pois iskun linjalta liikkuen. Oma liike-energia suunnataan samalla kahteen yht'aikaa tapahtuvaan asiaan: ylhäältä tulevaan pistoon kasvoihin ja vastustajan horjuttamiseen kilvellä.
Tekniikan jalkatyössä on huomioitava, että esimerkissä se aloitetaan miekkapuolen jalka edessä. Tällöin jalkatyö muodostuu yksinkertaisimmillaan kiertävästä takajalan askeleesta, jolla siirrytään pois vastustajan linjalta ja horjutetaan tätä.
Jos kilpipuolen jalka aloittaisi, jalkatyö tulisi aloittaa etenevällä askeleella etuviistoon kilpipuolelle.
Riippumatta kumpi jalka aloittaa, liikettä tulee jatkaa eteenpäin kunnes on horjuttamisetäisyydellä. Jos vastustajalla on pitkä ase, etenemistä ja aseen ohjaamista (tai jopa siitä kiinni pitämistä aseella ja kilvellä) tulee jatkaa, kunnes on horjutusetäisyydellä ja pääsee pistämään horjutetun vastustajan aseen yli.
Tekniikkaa voi käyttää myös liian vahvasti hyökkäävää kilvellä varustautunutta vastustajaa vastaan, mutta onnistuminen kysyy hyvää ajoitusta. Tällöin nopean horjuttamisen ja ylhäältä pistämisen merkitys korostuu, koska vastustajalla on paremmat mahdollisuudet saada puolustuksensa piston tielle.
Tekniikka on jatkumoa tekniikoille 10 ja 11. Näiden tekniikoiden opettamisella on pyritty siihen, että kilpiä käyttävät taistelijat osaavat useamman nopean perustekniikan, joita käyttää lähitaistelutilanteissa yksittäisten vastustajien nopeaan voittamiseen. Kilvet eivät saa pelätä isoja aseita tai vahvaa lyömistä. Tästä syystä kilven käyttäjille on opetettava tekniikkavalikoima, johon tukeutua. Tällöin voittamisesta tulee hallittua ja normaalia.
Opetus kannattaa aloittaa yksittäisten tekniikoiden opettamisesta ja toistamisesta selkärankaan asti. Kun taistelemisen peruspalikat ja niiden tuoma turvallisuuden tunne ovat hallussa, on opettamista ja oppimista helppo jatkaa soveltamiseen ja tekniikoiden ketjuttamiseen.
Tekniikassa torjutaan vahva ylhäältä tuleva isku sekä miekalla, että kilvellä. Samanaikaisesti siirrytään eteenpäin asekäden puolelle. Heti torjunnan jälkeen asekäsi ojennetaan eteenpäin ja lyödään mahdollisimman suora lyönti kasvoihin sisälinjaa pitkin.
Tämä tekniikka on suora vaihtoehto tekniikalle 10, jossa isku oli kiertävä. Suora isku on hieman nopeampi, mutta myös hieman heikompi, eikä kierrä vastustajan puolustusta. Jos vastustajan puolustuksessa on aukko, tämä on erinomainen nopea vastaisku.
Tekniikkaa voi käyttää myös sarjan aloitusiskuna, jolla pakotetaan vastustajan nostamaan puolustustaan nopeasti. Tämän puolustuksen siirtämisen jälkeen voidaan jatkaa hyväksi katsotulla, tilanteeseen sopivalla tavalla.
Iskun voi lyödä myös niin, että se päättyy pistona, jos vastustaja on hieman kauempana.
Jos vastustajalla on iso ase ja hän on kauempana, iskun voi kohdistaa myös hänen käteensä.
Tekniikassa lyödään kohtuullisen rauhallisella tahdilla harjoituslyönti penkillä. Ruumis kiertyy lyödessä, lopetus tehdään hidastaen, ei repien. Palautus mahdollisimman samaa
Mikä järkeä penkillä lyömisen harjoittelussa on?
1) Oppii lyömään penkillä!
2) Oudompien esineiden hallitsemisen harjoittelu parantaa kevyempienkin esineiden hallitsemista
3) Näppivoimat paranevat
4) Kehon hallitussa kiertymisessä keskikeho vahvistuu
5) Hartiakivut pysyvät poissa
Tätä on ehdotettu harjoitteluun erikoisharjoitteeksi silloin, kun parempiakaan harjoitteluvälineitä ei ole tarjolla.
Paitsi tietysti jos haluaa opetella lyömään penkillä, silloin tämä on pääasiallisia harjoitteita!
Tekniikkaa voi tietty rajoitella myös vaikkapa suurella kivellä, rautakangella, iranilaisella treeninuijalla tai pöydällä. Niin suurella esineellä ei kannata huitoa, että rikkoo itsensä tai ympäristönsä, eikä niin pienellä ettei siitä hieman vastusta olisi.
Vastustajan iskiessä vahvan lyönnin hänen iskunsa torjutaan yht'aikaisella miekalla ja kilvellä tapahtuvalla torjunnalla. Torjunnan kanssa samanaikaisesti astutaan pois vastustajan lyönnin edestä. Torjuntakosketus jatkuu vastustajan aseen sivuun ohjauksena ja suoritetun liikkeen käyttämisenä kiertävänä moulinet-lyöntinä vastustajan ylävartaloon.
Jos vastustajan isku on erityisen vahva miekan mukaan tuominen torjuntaan varmistaa, ettei isku osu tule puolustuksesta läpi. Erityisesti aloittelevien ja pienikokoisten ottelijoiden kannattaa tekniikkavalinnoissaan valmistautua siihen, ettei heidän yhden välineen torjuntansa riitä suurempikokoisten ja vahvempien ottelijoiden iskujen torjuntaan pelkällä kilvellä. Suuria aseita ja vahvempia ottelijoita vastaan otteleminen voi jännittää tai jopa pelottaa osaa harjoittelijoista, joten heille on tärkeää luoda näitä tilanteita varten selvät rutiinit turvallisten vastatekniikoiden avulla. Tästä syystä niitä tulee tekniikkaesittelyissä säännöllisesti vastaan.
Kahden välineen käyttö on luonnollisestikin hitaampaa kuin pelkän kilven käyttö. Se sitoo aseen hetkeksi torjuntaan. Vastustaja voi myös havaita tekniikan yrittämisen ja ohjata iskunsa toisaalle, esimerkiksi jalkaan. Tästä syystä torjuntatekniikkaa ei tule paljastaa liian aikaisin ja tehtyä vastatekniikkaa kannattaa vaihdella.
Tekniikka on hyvin samankaltainen kuin Tekniikka 8, jossa samankaltaista tekniikkaa toteutettiin kahdella aseella.
Yksin tehtävät miekkailua tukevat harjoitteet imrovisoiduilla esineillä jatkuvat. Tällä kertaa tekniikassa otetaan mikä tahansa omille voimille soveltuva esine, pidetään siitä kiinni vaikealla tavalla niin, että se vääntää otetta vaikeasti ja tehdään hauiskääntöjä.
Esimerkissä käytetään välineenä pitkää keppiä. Kepin pituudesta johtuen hauiskääntö tulee paljon vaikeammaksi ja rasittaa myös sormia, kämmeniä ja kyynärvartta paljon enemmän kuin hauiskääntö tavallisesti.
Harjoitusvälineenä voisi käyttää myös vaikkapa tuolia. Vaikka tuoli sinällään ei välttämättä ole sopiva väline harjoitteluun, sen saa tarkoituksellisen huonolla otteella rasittavaksi nostettavaksi. Yhdestä jalasta kiinni pitäminen esimerkiksi tekee tavallisesta tuolista paljon huteramman nostettavan.
Vaikka vahva hauiskin toki voi olla hauska asia, tekniikkaa tehdään pikemminkin näppivoimien kasvattamiseksi. Vahvat kädet ja kourat auttavat asetekniikkaa, tehden sen sujuvasta toteuttamisesta rennompaa ja nopeampaa.
Tekniikassa ei käytetä mitään tukia. Selkä pidetään suorana. Liike suoritetaan kääntämällä paino ylös. Kyynärpäitä heilutellaan mahdollisimman vähän ja olkapäätkin pidetään niin hyvin paikallaan kuin pystyy. Kannattaa tehdä tekniikka mieluummin kevyempänä kuin kehoa heilauttaen.
Ukemit ovat kaatumistekniikkoja, joilla kaatuminen saadaan pehmeäksi ja kaatujaa vahingoittamattomaksi.
Esitellyssä ukemitekniikkassa ollaan kaatumassa eteenpäin. Kun kaatuminen alkaa, annetaan kaatumisen tapahtua ja pyörähdetään eteenpäin. Kehosta muodostetaan pallo, jonka sisälle pää suojataan. Liikkeen annetaan jatkua ja sen lopuksi ponnahdetaan takaisin seisomaan.
Ukemissa painopiste menee selässä viistoon. Eteenpäin ukemia tehdessä lapaluu osuu ensin maahan, lopuksi toisen puolen pakara. Tekniikkaa harjoitellessa pää kannattaa laittaa rintaa vasten ja miettiä, että osumaa ei oteta vastaan päällä, olkapäällä tai selkärangalla. Kieli pidetään suun sisällä ja hampaat rennosti vastakkain.
Myöskään kyynärpäät tai kädet yleensäkään eivät ole tässä tekniikassa ottamassa painoa vastaan. Koko tekniikan voi suorittaa ilman kämmenillä maahan koskettamista ja siihen kannattaa pyrkiä harjoittelussakin.
Miksi kaatumisia kannattaa harjoitella? Jotta ei rikkoisi itseään tai muita kaatuessaan. Itseään ei kannata myöskään rikkoa harjoitellessa, joten harjoittelu kannattaa aloittaa ilman asetta, pehmeällä alustalla pyörähdystapaa harjoitellen. Harjoittelun aluksi voi jäädä maahan pallona. Tässä ideana on, että kun ensin opettelee vain kaatumisen kunnolla, siihen on helppo lisätä ylösnousu ja aseen kanssa kaatuminen myöhemmin.
Voi ajatella, että esitetty ukemi on kahdella tapaa hieman yksinkertaista vaikeampi: siinä pidetään mukana asetta ja noustaan seisomaan. Aseen osalta tärkein neuvo on pitää aseen terä poissa alta tuli mikä tuli. Jos myös kahvan saa laitettua sivuun, sen parempi.
Ylösnousun osalta kannattaa ajatella, että liike jatkuu lapaluu->vastakkaisen puolen pakara->vastakkaisen puolen reisi. Polvea ei ruhjaista maata vasten. Liike jatkuu pehmeästi eteenpäin ja tämän etenemisen kautta tulee mahdolliseksi nousta luontevasti ylös tekniikan lopuksi.
Hyvien kaatumisten osaaminen on elämässä vaurioita ja kipua vähentävä taito yleensäkin, joten sitä kannattaa treenata. Treenipaikaksi kelpaa myös oma asunto, jos lattialle saa järjestettyä tilaa ja jotain pehmustetta.
Hauskoja hetkiä, muistakaa olla eteenpäin pyörivä pallo!
Alla vielä ukemeita eteenpäin bokkenin eli puumiekan kanssa. Kuten näistä esimerkeistä näkyy, tekniikkaa voi vaihdella, mutta miekka pysyy koko ajan poissa itsen ja maan välistä. Hyppäävän ukemin avulla opeteltu tekniikkakin voi olla hyödyllinen, jos esimerkiksi törmää johonkin juostessaan tai tulee kampatuksi.
Keväällä 2020 korona-epidemia ajaa ihmiset eristäytymään toisistaan. Tämä ei tarkoita, että treenaamista pitäisi lopettaa. Tätä harjoittelua varten esitellään lähiviikkoina yksilöharjoitteita, joita voi tehdä yksin improvisoiduilla esineillä. Harjoitteet eivät ole optimaalisia, mutta antavat mahdollisuuksia ja vaihtelua treenaamiseen.
Tässä harjoitteessa tehdään lyönninomainen voimaharjoitus askeleella. Harjoitus tehdään niin pitkällä pulikalla ja lyhyellä otteella, että toistojen myötä harjoitus käy tuntumaan. Tässä esimerkissä käytetään umpiöljyttyä sauvaa, mutta mikä tahansa esine rautakangesta luudan kautta pölynimurin putkeen voi käydä harjoitusvälineestä.
Harjoituksessa yritetään saada korostetun hidas "lyönti" osumaan tarkoitettuun kohteeseen, etäisyydenhallintaa harjoitellen. Harjoituksessa ideana olisi liikkua aina "lyönnin" jälkeen takaisin kauemmas ja mahdollisuuksien mukaan myös sivusuunnassa samaan aikaan kun palautetaan harjoitusväline lähtöasentoon. Videolla ei askelia varioida, koska en osannut ottaa videota, mutta tehkää harjoitetta vaihtelevan pituisin lähestymisin ja poistumisin. Tällöin hitaan lyönnin ja askelluksen merkitystä lyönnin kohdalleen osumiseen joutuu harjoittelemaan enemmän ajatuksella.
Koska ote pidetään naurettavan lyhyenä, harjoituksessa treenataan paitsi tekniikka kiinni pitämiseen tarvittavaa voimaa ja ryhtiä. Käsivarsien, hartioiden ja kourien voima joutuu koetukselle harjoituksen jatkuessa. On tärkeää seurata, että selkä harjoituksen aikana mahdollisimman suorassa ja tekniikka rauhallisena. Jos tekniikka alkaa heikentyä, voi otetta pidentämällä tai siirtämällä saada helpotusta tekemiseeen.
Harjoitus kannattaa toistaa sekä oikealta, että vasemmalta tehden ja käsien paikkaa vaihtaen.
Ja jälleen, harjoitusvälineet oman kunnon mukaan, ei mitään liian raskasta eikä reuhtomista tekniikan kanssa. Tässä opetellaan asetekniikkaa hitaan rasittavasti, ei oteta ykkösiä.
Varmatoiminen aseistariisunta, jossa vastustajalle tehdään aseistariisunta kun hänen asettaan on ensin kierretty vaikeaan asentoon, jonka jälkeen aseesta kiinni pitäminen on erittäin vaikeaa.
Tekniikassa 2 ase otettiin suoraan kiinni ottamalla ja riuhtaisemalla. Suurin ero on, että tässä tekniikassa vastustajan otetta heikennetään kierrolla ennen kuin väärin päin oleva ase otetaan häneltä pois. Tekniikka on hieman hitaampi ja teknisesti vaativampi kuin tekniikka 2, mutta varmatoimisempi.
Tekniikka lähtee liikkeelle torjunnalla, jossa pisto tai isku ohjataan ulospäin. Vastustajan miekkaa manipuloidaan tämän jälkeen kiertämällä sitä ulospäin, mieluusti liki puolikaaren verran.
Torjunnan ja manipuloinnin kanssa samanaikaisesti vastustajaa lähestytään. Tarvittava jalkatyö on yleensä hyvin vähäistä. Tekniikka tehdään vastustajan hyökkäyksen vastatekniikkana, eikä toimi jos sitä yritetään tehdä kaukaa. Lähestyttäessä toinen käsi valmistautuu ottamaan vastustajan aseen kahvasta kiinni. Tartuntaan lähestyminen tapahtuu kämmen edellä, sormia suojaten.
Kun vastustajan aseen kahva osoittaa liki ylös, kahvasta otetaan kiinni ja ase vedetään itselle. Vastustajan käsi on saatettu tilaan, jossa ase saadaan helposti vedettyä peukalon ja etusormen välistä pois. Jos vastustaja yhä onnistuu pitämään kiinni, voidaan aseen kiertoa jatkaa, mikä vaikeuttaa aseesta kiinni pitämistä entisestään.
Tässä tekniikassa vastustajan käsi kääntyy, mutta kiinni pitävää lukkoa ei muodostu. Ainoat tilanteet, joissa aseen vääntämisestä on aiheutunut kipua olleet ne kerrat, kun yhdenkädenmiekkaa on väännetty kahdenkädenaseella, eikä heikkoon tilanteeseen joutunut ole irrottautunut tilanteesta tai päästänyt aseestaan irti. Näissä harvinaisissa tilanteissa vahva vääntö isolla aseella on aiheuttanut kipua käteen, jolla on yritetty taistella vastaan mahdottomassa tilanteessa.
Niin tätä tekniikkaa kuin tekniikkaa numero 4 opettaessa kannattaa korostaa, että tekniikkaa ei voi vastustaa, jos se pääsee liian pitkälle. Jos vastustaja jää ihmettelemään tekniikkaa, se onnistuu liki varmasti ja aseesta täytyy päästää irti. Jos tekniikan taas havaitsee tarpeeksi ajoissa, voi koko tekniikan estää yksinkertaisimmillaan vain astumalla taaksepäin ja vetämällä kyynärpäätä taaksepäin.
Käännön jälkeiset aseistariisunnathan eivät kaikilla aseilla toimi, aseiden rakenteesta johtuen. Ne ovat erityisesti rapiirimiekkailussa tärkeä ja oveluutta vaativa elementti. Jos ne alkoivat kiinnostaa, ohessa asiaa erittäin hyvin esittelevä opetusvideo muutenkin mielenkiintoiselta David Coblentzin kanavalta:
"The fight is won or lost far away from witnesses – behind the lines, in the gym, and out there on the road, long before I dance under those lights.” -Muhammad Ali
Vaikka maailman kaikkien aikojen tunnetuin nyrkkeilijä Muhammad Ali oli tunnettu erityisesti nopeudestaan, hän juoksi aamun tunteina loputtomia kilometrejä, koska halusi kestää pidempään kuin vastustajansa. Lenkkipolulla piti olla ennen aamuseitsemän treenejä juoksemassa kymppi, maihareissa ja hikoilupuvussa. Mestaruuksiin vievä pohja rakennettiin lenkkipoluilla.
Kun kaikkien aikojen ylivoimaisimpiin kuuluva painija Aleksandr Karelin, Siperian Karhu, aloitti harjoitusviikkonsa, hän juoksi yli kymmenen kilometrin lenkkejä metsissä Novosibirskin ympäristössä. Samaan tapaan suomalainen painin olympiavoittaja Pertti Ukkola juoksi päivän neljäntenä treeninään tunnin lenkkejä ja juoksi cooperin testissä yli neljä kilometriä. Painin vaatiman räjähtävän voiman oheen juoksu loi pohjan, jolla voittajat jaksoivat silloinkin, kun sekä ruumis että mieli haluaisivat jo antaa periksi, eivätkä aistitkaan enää toimineet kunnolla.
Jos haluaa nostaa kamppailulajeissa suoritustasoa, tulee lähteä lenkille. Kannattaa käydä juoksemassa. Jos ei voi käydä juoksemassa, käy kävelyllä. Harjoituksen pituutta voi ja rasittavuutta voi nostaa vähitellen. Aluksi voi mennä kevyellä sykkeellä tasaisessa maastossa. Myöhemmin lenkkiin voi lisätä tehoa, esimerkiksi juoksemalla mäkiä tai intervalleja. Tärkeintä on rauhassa ja paikkoja rikkomatta oppia hengästymään ja väsymään.
Lenkkeily on erittäin tehokas tapa nostaa yleiskuntoa ja yleiskuntoa tarvitaan kamppailulajeissa. Väsymys rikkoo tekniikan ja vie ottelijalta oveluuden. Punttien ollessa vähänkään tasan voittaa se, joka yksinkertaisesti vain jaksaa pitää ottelemisensa kasassa pidempään.
Sen lisäksi, että kuntoa kohottamalla väsymys tulee vastaan myöhemmin, on aerobiseen harjoitteluun toinenkin syy. Kun väsymykseen ja sen vaikutuksiin itselle on totutellut, väsymys ei tule yllätyksenä kunnon joutuessa koetukselle ja siitä huolimatta kykenee toimimaan.
Juokseminen on valittu kuntoharjoitteeksi, koska vahvat ja kestävät jalat sekä toimiva hapenottokyky ovat aseellisessa kamppailussa välttämättömät. Jonkinlaisen lenkkikunnon ylläpitäminen on pikareitti yleiskestävyyteen, mutta myös esimerkiksi uimista, hiihtämistä, pyöräilyä, soutamista tai luistelua voi käyttää kunnon kohottamiseen. Jonkinlainen kierto erilaisten harjoitusmuotojen välillä voi myös säästää kehoa, joten sitä kannattaa harkita.
Helpoimpia tapoja välttää kunnon rappeutumista on liikkua paikasta toiseen omin voimin. Jos kävelee tai pyöräilee arjen matkansa, on kamppailulajeissa tarvittava peruskunto heti paremmalla tolalla. Muhammad Alin kerrotaan juosseen paikasta toiseen, ihan vain jotta saisi juostua enemmän.
Lisähaasteena aseellisten kamppailulajien harrastajien kannattaa aika ajoin käydä lenkillä tai ainakin kävelyllä suojavarusteet päällä. Tämä pätee lajista riippumatta, oli kyseessä sitten miekkailutakki tai rautapaita. Varusteissa lenkillä käyminen totuttaa varusteiden käyttöön, niin kehoa kuin mieltäkin. Jokainen tunti suojavarusteissa harjoittelemista tekee niissä urheilemisen luontevammaksi ja varmemmin toimivaksi. Tämän lisäksi lenkillä on helppo huomata jos varusteissa on jotain korjausta tai muokkaamista vaativaa.
Jotkut kisavalmennuksessa olevat painijat eivät nykyään juokse kuin muutaman kilometrin matkoja ja keskustelua ammattimaisesti harjoittelevien vapaaottelijoiden juoksemisen tarpeesta on käyty viime vuosina aktiivisesti. Heille juoksemattomuus voi toimia ja he saavat kasvatettua lajissaan tarvittavaa kuntoa muilla hyvin suunnitelluilla harjoitteilla. Aktiivisesti valmennetut ja huippuunsa viritetyt urheilijat eivät kuitenkaan ole tämän blogin kohdeyleisö. Käytännössä kaikille kamppailulajien harrastajille juokseminen on varmimpia tapoja lisätä kisakuntoa.
Kahdella aseella suuria aseita ja vahvaa voimankäyttöä vastaan toimiminen on vaikeaa ja epävarmaa. Aseet eivät ole tehokkaita torjunnassa, eikä niihin ole helppoa saada tarpeeksi voimaa. Tässä perustekniikassa varmistetaan torjunta molemmilla aseilla, ohjataan isku sivuun ja vasta sitten tehdään vastatekniikka.
Tekniikassa on paljon samaa kuin tekniikassa 7, mutta se on turvallisempi ja hitaampi. Siinä missä pistoa tai heikkoja iskuja vastaan voi käyttää yhdenkäden sivuunohjausta samanaikaisella vastahyökkäyksellä, tässä tekniikassa käytetään molempia aseita torjunnan varmistamiseen.
Tekniikka alkaa sillä, että vastustajan isku otetaan kiinni kahdella aseella. Aseet voivat olla reilusti ristissä.
Ajatuksena torjunnassa ei ole pysäyttää vastustajan liikettä, vaan ottaa se kontrolliin ja ohjata sivuun. Tämä on varmempi tekniikka, sillä esimerkiksi varsiaseissa on niin paljon voimaa, että ne voivat rikkoa torjunnan tai torjuntavälineet jos niitä vastaan koettaa kovaa, pysäyttävää torjuntaa.
Vastaisku aloitetaan, kun vastustajan isku on saatu kontrolliin ja sivuunohjaus alkaa. Helpoiten tämä onnistuu, kun sivuunohjauspuoleksi valitsee sen puolen, jolla ase on lähempänä vastustajaa ja vastaiskun tekee aseella, joka on lähempänä itseä. Tällöin aseet eivät mene ristiin ja vastaisku lähtee orgaanisesti.
Vastaisku kohdistetaan videoesimerkissä vastustajan kaulaan. Mitä pidempi vastustajan ase on, sitä todennäköisemmin vastaisku kannattaa kohdistaa hänen käteensä. Tämä täytyy huomioida myös jalkatyössä. Esimerkissä jalkatyöllä pyritään vain väistämään isku, mutta jos vastustajalla olisi käytössä suurempi ase, väistön lisäksi jalkatyön täytyisi tähdätä lähestymiseenkin.
Kun kerran on aloittanut voiman tuottamisen johonkin tekniikkaan, on aina edullista käyttää samaa energiaa myös johonkin toiseen asiaan. Tällä säästää aikaa ja energiaa. Tässä tekniikassa tämä periaate näkyy niin, että sivuun ohjaamiseen ja vastaiskuun käytetään samaa kehon kiertävää liikettä.
Kahden miekan tai miekan ja tikarin käyttö ei ole parhaita mahdollisia aseyhdistelmiä. Silti tämänkin aseyhdistelmän perustekniikka kannattaa tuntea.
Esimerkkejä kuvanneessa seurassa kahden aseen perusvalmiussennoksi on opetettu aseiden pitämistä edessä ikään kuin kolmion sivuina ja kärkiä suojaamassa silmätasoa. Miekkojen kärjet ovat lähekkäin, valmiina tukemaan toisiaan tai sulkemaan taistelulinjoja. Tämä asento on valittu, koska aseet suojaavat siinä kohtuullisen hyvin ylävartaloa ja iskuja on nopea lähteä tekemään. Tälläkin kertaa tekniikka lähtee tästä valmiusasennosta.
Kahden aseen tekniikoista tavallisimpia on torjunnan ja lyömisen yhdistäminen. Toisella aseella ohjataan vastustajan hyökkäys sivuun, toisella taas tehdään samanaikainen vastahyökkäys. Esimerkissä vastustajan pisto ohjataan menemään sivuun ja asetta linjalta pois pidettäessä vastustajaa lyödään keskivartaloon.
Tekniikan nopeus perustuu siihen, että sekä torjunnan, että vastaiskun voima tuotetaan samalla vartalon kierrolla. Jos voi tehdä samalla liikkeellä kaksi tekniikkaa, miksei sekä torjuisi että löisi samaan aikaan?
Samalla logiikalla tekniikka kannattaa opetella mahdollisimman pienellä liikkeellä. Videoidussa esimerkissä kaikki tehdään suurieleisesti, jotta tekniikan logiikka tulisi selväksi. Käytännössä miekkaillessa mitä pienemmällä väistimen liikkeellä onnistuu varmistamaan hyökkäyksen ajautumisen ohi menevälle hyökkäyslinjalle, sitä nopeampi tekniikka on.
Kahdella aseella tekniikan voi tehdä täysin samalla tapaa toiselle puolellekin. Toiselle puolelle torjumista käsitellään tekniikassa 22. Samoin lyönnin voi suorittaa pistona. Samoin tekniikan osumakohdetta voi vaihtaa: jos vastustaja esimerkiksi perääntyy niin, ettei osuma rintaan tai päähän enää onnistu, lyönti voi ehkä vielä osua asekäteen.
Yksilöharjoitteessa 5 esitelty nosto oli hyvin tekninen liike, joka kysyy paljon tekniikkaa ja kehonhallintaa. Sen pohjaksi tai sen sijasta voi kokeilla muitakin tekniikoita, joita tässä esitetään kaksi.
Ensinnäkin liikkeen voi korvata kahvakuulalla tai käsipainolla. Kouran voiman harjoittaminen ja tangon tasapainoilun tuomat hyödyt muuttuvat, mutta tekniikka on myös helpompi tehdä kokonaisvaltaisuudestaan huolimatta.
Tässä on yksi esimerkki, voi tehdä joko näin tai sitten painon voi käyttää maassa asti. Ohessa esimerkki sekä kuulan alhaallakin ilmassa pitäen sekä siitä, miten sen voi vetää ylös maasta asti.
Lisää vastusta saa käyttämättä useampaa nostettavaa esinettä tai viemällä kuulan ylös pohja edellä:
Turkkilainen nousu on myös hyvä ja kokonaisvaltainen liike. Se voi tuntua polville rasittavalta, joten sitä kannattaa tehdä pehmeällä alusta. Turkkilaisessa ylösnousussa tekniikka on myös ykkösasia, joten kannattaa treenata sitä aluksi hyvin kevyellä painolla. Omaa tekemistä kannattaa myös vaikka videoida, jotta näkee mikä menee hyvin ja mikä ei.
Tekniikassa 6 yhdistetään aiemmin opeteltuja elementtejä erittäin yleisesti käytetyksi käteen kohdistuvaksi hämäys-hyökkäys -yhdistelmäksi.
Tekniikka on yksinkertainen:
1) Esitetään pistoa (katso Yksilöharjoite 2) sisään niin vakuuttavasti, että vastustaja ryhtyy torjumaan tai vastahyökkäykseen
2) Vastustajan ryhtyessä ohjaamaan iskua sivuun tai vastahyökkäämään lyödäänkin häntä moulinet-lyönnillä (joista enemmän Tekniikka 5:ssä) toiselle puolelle, jossa puolustus on auennut
Tekniikka on erittäin nopea, eikä sisällä juurikaan muuta jalkatyötä kuin pistotekniikkaan kuuluvan tavallisen ponnistuksen.
Nopeudestaan johtuen tekniikka useimmiten päätetään toteuttaa jo ennen kuin pistoa aloitetaan, mutta kokeneimmat ottelijat ovat valmiita viemään piston perille, jos vastustaja ei ryhdy torjumaan sitä.
Tekniikan voi tehdä vastustajan aseen ympäri kummaltakin puolelta, tärkeintä on saada hänet liikkumaan haluttuun suuntaan ja saattamaan puolustuksensa epätasapainoon. Kuten esimerkkivideosta näkyy, tekniikan suorittaminen ei ole myöskään mitenkään kätisyyteen sidottua.
Moulinet voidaan myös lyödä perille päähän tai ruumiiseen, jos siihen on mahdollisuus. Tavallisimmin moulinet kohdistuu kuitenkin käteen. Vastatekniikoista tyypillisimpiä ovat väistö taaksepäin moulinet'n tieltä + vastahyökkäys tai vastustajan moulinet'hen vastaaminen omalla torjunta-moulinet -sarjalla.
Kevään treeneistä seuraavan voi tehdä kaverilla, penkillä, polkupyörällä, rautakangella, sopivan pituisella kakkosnelosella tai millä vain käteen sattuvalla sopivalla. Ideana on yhdellä kädellä nostaa ylös tasapainoteltava esine. Kyseessä on yhdellä kädellä esineen nostaminen ylös, ensin esineen sen verran ylös ponnistaen, että pääsee sen alle, sitten uudestaan ylös ponnistaen.
Kevyellä puntilla ja ulkopuolisen ohjauksessa parasta. Tämä yhdenkäden nosto on perinteinen voimamiesjuttu ja sen voi tosiaan tehdä jollain kevyellä mutta suurella esineellä jos haluaa treenailla tasapainoa. Vaikka puhutaan yhdellä kädellä tehtävästä nostosta, voiman pitää tapahtua jalkojen kautta. Koko keho myötää jalkojen tuottamaa voimaa ja asettuu nostettavan esineen alle tukemaan jalkojen työtä.
Ei sitten mitään selänvääntelyitä, selkä tukevasti ja suorana tehdään! Ja kummallakin kädellä, ei vain hauskemmalla.
Nosto parantaa näppivoimia, tasapainoa, keskivartalon core-voimaa ja yleistä kehonhallintaa.
Taakan voi siirtää myös kulkemaan eri suuntaan kesken noston. Se, että nostaa esineen eri kulmissa on hyvä ajatus, kunhan onnistuu tasapainottamaan itsensä tekniikan aikana. Tässä mallia toisenlaisesta tekniikasta. Kaikki hyvin, kunhan pääsee nostettavan esineen alle nostamaan.
Jos haluaa opetella tekniikan
ensin järkevästi ja turvallisemmin käsipainolla, tästä voi katsoa mallia:
Lukijapalautteena muistettiin: "Olennaista on, että poweri lähtee jaloista, ei käsistä. Eli tarkoitus ei ole vetää käsillä punttia ylös, vaan kädet pidetään suorana ja sit noustaan räjähtävästi pystyyn seisomaan ja tanko nousee rinnalle, tai suorille käsille. Ja sen lisään, että helkatan teknisiä liikkeitä, suosittelen valmentajan kanssa reenaamaan. Yksin askarrellessa voi tehdä väärin ja sit voi mennä paikat rikki."
Näitä viisauden sanoja kannattaa kuunnella. Aloittakaa pienillä painoilla älkääkä epäröikö hankkia treeniapua, jos noston tekniikka vähänkään mietityttää. Tämä on keskeisiä harjoituksia, mutta myös helpoimmin möhlittävissä olevia.
Ja jos mietyttää, miksi yksilötreeneissä tuon tuosta palataan kokonaisvoimantuoton ja coren kehittämiseen, asian perusteita voi lukea Lihastohtorin toki muutenkin erittäin suositeltavasta blogista seuraavasta artikkelista: https://lihastohtori.wordpress.com/2018/03/17/core-treeni1/
Coren treenaamista suositellaan, koska sitä harjoittamalla perussuorituksia saadaan varmasti tehtyä vahvasti ja itseä rikkomatta. Coren vahvistumisen myötä myös liian vähäisen tukilihaksiston ja tasapaino-ongelmien aiheuttamat onnettomuudet toivon mukaan vähenevät.
Tällä kertaa esitellään melodramaattisesti esitettynä eräs kaikkialla maailmassa asetaidoissa yleinen vastatekniikka. Sen muunnoksia tullaan näkemään jatkossakin ja sen joku muoto kannattaa opettaa aloittelijoille varhaisessa vaiheessa harjoittelua. Kyseisessä tekniikassa vastustajan isku ohjataan sivuun omalla aseella, jonka jälkeen omalla aseella lyödään kiertävä isku takaisin
Jalkatyö sisältää esimerkissä kiertävän askeleen, jolla hankkiudutaan pois vastustajan vahvalta lyönti- ja etenemislinjalta. Tekniikan voi tehdä pienemmälläkin liikkeellä, mutta jalkatyö tulee myös osata. Se ei kuitenkaan tällä kertaa ole tarinan opetus.
Keskeisesti tekniikassa on kaksi osaa, joihin tulee kiinnittää huomiota: voiman sivuun ohjaaminen ja kiertävä lyönti.
Voiman sivuun ohjaaminen on tärkeää, sillä aina ei ole mielekästä saatikka tehokasta pysäyttää vastustajan iskua täysin. Sivuun ohjaaminen antaa vastustajalle tilaisuuden tuhlata voimaa ja aikaa. Esimerkin tilanteessa on tehokkaampaa antaa vastustajan iskun ohjautua sivuun, jolloin itselle jää aikaa tehdä omaa vastatekniikkaa.
Tässä tekniikassa oma väistin nostetaan ylös ja vastustajan aseeseen otetaan kontakti oman terän vahvalla osalla. Vastustajan terä lipuu sivuun ja lataa samalla liike-energiaa torjujan aseeseen.
Toisessa osiossa tämä energia vapautetaan pyörähtävään iskuun. Kyseistä tekniikkaa opetetaan hyvin eri nimillä, mutta itse olen oppinut tuntemaan sen miekkailussa moulinet'n nimellä, pienenä tuulimyllynä. Moulinet tapahtuu kiertämällä isku vastustajaan kaarella, kun taas tavallisissa iskuissa lyöntilinja pyritään pitämään suorana.
Kaarella lyöty isku on pistojen, iskujen ja viiltojen ohella keskeisiä tapoja rakentaa lyöntejä. Sen voimantuotanto ei perustu kehon kokonaisvaltaiseen toimintaan (joka toki on nopeampaa), vaan aseen kaarron aikana tuotettuun voimaan. Tämä ei sovellu kaikkiin tilanteisiin, mutta sen avulla voidaan myös rakentaa tilanteita, ajoituksia ja paikkojen avautumisia, jotka muuten eivät onnistuisi.
Urheilumiekkailusapelissa tekniikkaa ei lajin nopeuden vuoksi enää näe aktiivisesti käytössä. Hyvänä puolena moulinet toimii erinomaisesti niitä urheilumiekkailijoita, keihäänkäyttäjiä ja varsiaseharrastajia vastaan, jotka eivät sitä ole koskaan harjoitelleet.
Tekniikka voi vaikuttaa hitaassa esimerkissä kömpelöltä, mutta se toimii useissa miekkailulajeissa turanausolosuhteissakin, kuten Minna Vasarainen (sininen miekkailija) osoittaa long swordilla vuoden 2019 Swordfishissä:
Sivuun ohjaavaa torjuntaa käytetään myös japanilaisissa miekkailulajeissa, parhaimmillaan todella nopeasti, kuten oheisessa Kendo-esimerkissä:
Saksalaisella Liechtenauerilla on samantapaisia tekniikkamahdollisuuksia. Ohessa Zornhau-osio aiheesta, mutta myös Zwerchhau voidaan tehdä samaan tapaan.
Moulinet'n selittämistä sapelinäkökulmasta:
Moulinet SCA Heavy Fighting -kontekstissa selitettynä:
Esimerkki moulinet'n käytöstä escrimassa sarjan päätteeksi. Escrima/eskrima/kali/arnis siltää yleensäkin paljon kiertoliikkeeseen perustuvia tekniikoita, joilla avataan vastustajan puolustusta:
Kiertävä isku toimii myös soveltuvin muutoksin voimantuottona erilaisille varsiaseille. Ohessa kiertävän lyönnin vastatekniikkana hyödyntämistä kärsivällisesti opetettuna sauvatekniikkana:
