Tekniikka 31: Väistö piston alle käden varaan ja oma pisto vastustajan torsoon

 

Tekniikassa väistetään vastustajan pisto heittäytymällä etuviiston käden varaan ja samanaikaisesti pistetään vastustajaa torsoon.

Tekniikka on puhtaasti vastatekniikka vastustajan pistoon. Keskeisiä seikkoja onnistumisen kannalta ovat ajoitus ja oman piston vieminen perille omaa päätä suojaten. 

Väistöön ja hyökkäykseen on lähdettävä liki samanaikaisesti vastustajan kanssa. Usein tässä joudutaan toimimaan liki vaistonvaraisesti kun vastustajan piston aistitaan olevan lähdössä. Jos väistö ja höykkäys tehdään liian aikaisin vastustaja kykenee huomaamaan ne ja reagoimaan tekniikkaan. Jos ne taas tehdään liian myöhään, ne eivät suojaa vastustajan hyökkäykseltä eikä oma hyökkäys todennäköisesti mene perille.

Oma hyökkäys taas on vietävä mahdollisimman energisesti ja päättäväisesti perille. Tämä on tekniikassa ensisijaista. Jos pisto ei mene perille, tekniikka on ollut turha. Samaan aikaan omaa kättä ja miekan väistintä tulee nostaa mahdollisuuksien mukaan kevyesti ylös, jotta niillä voidaan piston aikana tai heti sen jälkeen torjua vastustajan mahdollisia jatkohyökkäyksiä yläruumiseen.

Tekniikan huonoja puolia ovat, että sen jälkeen on aivan liian avoinna  hyökkäyksille ja kun sen on tehnyt kerran tai pari vastustajat osaavat ennakoida sen. Tekniikka ei voi toimia lainkaan, jos vastapuolella on useampia taistelijoita. Mielekkäästi tekniikka toimii vain jos molemmilla on yhdenkädenaseet.

Miksi näin tilannekohtaista tekniikkaa sitten opetettiin?

Kyse on turnaustekniikasta, joka liittyy kilpailuihin ja harjoitusympäristöön, jossa sitä opetettiin. Jossain vaiheessa Ropeconin bofferimiekkailuturnauksissa nähtiin hieman aiempaa enemmän japanilaisten miekkailulajien ja eurooppalaisten miekkailulajien harrastajia. Jyväskylän bofferiharjoitusten kävijät alkoivat myös itse aktiivisesti harrastaa muita asetaistelulajeja, mukaan lukien niin itä- kuin länsimaisetkin aselajit. Tästä syystä yleisiä vastaan tulevia tekniikoita vastaan ryhdyttiin opettamaan tarkoituksella muutamia lähinnä turnauksiin soveltuvia vastatekniikoita.  Kaikki tavallisesti käytetyt tekniikat (kuten vaikkapa tekniikat 16 ja 18) eivät turnausoloissa toimineet ilman, että tilanteet menivät tasapeleiksi. Pistomiekkailijoita vastaan opetettiin tarkoituksellisesti tätä tekniikkaa ja yleiskäyttöisempänä tekniikkaa numero 1. Molemmat tekniikat tuottivat näyttäviä osumia ja tekivät selväksi kumpi oli osunut ensin. Molempien tekniikoiden yhteydessä neuvottiin olympiamiekkailulajien harrastajia vastaan käyttämään vahvaa sivuliikettä, sillä nämä miekkailijat eivät olleet siihen yhtä tottuneita kuin bofferoijat.

Tekniikkaa opetettiin ainakin 1600-luvulta 1800-luvulle italialaisissa miekkailuoppaissa, minkä lisäksi olympialaisissa yksi miekkailija voitti sillä pisteen vuosituhannen alussa. 

Jos tässä tekniikassa on mitään opetusta, se on, että kannattaa opetella tekniikoita, jotka toimivat omassa toimintaympäristössäsi ja siellä kohtaamiasi vastustajia vastaan. Jos jotkut tilanteet tuottavat miekkailullesi ongelmia, ole valmis analysoimaan ongelmatilanteita ja etsimään ratkaisuja oman perustekniikkavalikoimasi ulkopuoleltakin.

Tekniikka 30: Maahanvienti kiertävällä käsilukolla torjunnan jälkeen

Tekniikassa torjutaan ylhäältä tuleva lyönti miekalla nopeasti eteenpäin astuen. Samalla tartutaan vastaotteella vastustajan kyynärvarresta. Tämän jälkeen käännytään kiertävällä liikkeellä, jonka aikana sekä väännetään vastustajaa kyynärvarresta liikkeen suuntaisesti alaspäin että väännetään liikkeen alussa tämän asetta omalla miekalla. Lopputuloksena vastustaja joko joutuu maahan lukotettuna tai hänen kätensä murtuu.

Lukottava käsi käännetään kiertoliikkeen aikana kiinni alas ja kiinni omaan kehoon. Tämä liike yhdessä kehon kierron kanssa mahdollistaa alasviennin. Videossa jalkatyön kierto on hyvin vähäeleinen kiertävä askel, mutta jotkut tekevät kyseisen askelluksen selvästi laajempana.

Tekniikassa siirrytään lopussa aseella vastustajan aseen vääntämisestä pistämiseen. Ennen tätä täytyy varmistaa, että vastustajan käsi on hyvin lukittuna omaa kehoa vasten ja aseen terä on turvallisessa suunnassa. 

Alasviennin aikana on mahdollista lyödä vastustajaa kasvoihin väistimellä, asekäden nyrkillä tai aseen pommelilla. Tämän tarkoituksena on vastustajan lamaannuttaminen ja vastarinnan murtaminen.

Tekniikka toimii vain, jos vastustajaa päästään hyvin lähelle ja tekniikka tehdään päättäväisesti. Tyypillisesti vastustaja voi välttää tekniikan onnistumisen joko taaksepäin vetäytymällä, aseen riittävän aikaisella vetämisellä pois kontaktista tai tarttumalla yhtaikaisesti kyynärvarteen.

Tekniikka ei ole tiettävästi sallittu missään turnaussäännöissä eikä tapahtumissa. Se sisältää erittäin suuren onnettomuusriskin, jonka lopputuloksena on murtunut käsi tai riittävän pitkässä kierrossa paikoiltaan vääntynyt olkapää. Tekniikkaa tulisi harjoitella vain kontrolloidussa ympäristössä, jossa joku osaa sen ja kykenee opettamaan sen muille turvallisesti. Jos päätätte harjoitella tekniikkaa, tehkää harjoitukset hitaasti, älkääkä viekö lukkoja äärimmilleen harjoittelun aluksi.

Lisää asiasta muualla:

Kiertävän lukotuksen ja aseistariisunnan vastaotteella kiinni vastustajan kädestä ottaen voi tehdä myös seisoen. Tästä oheisen Fencing Classics -blogin artikkelin kohdassa kolme. 

Jos ajatuksena on vain lopettaa taistelu miekkaillen, pelkkä horjutus sisäpuolelta riittää, kuten tässä Blood and Iron Heman videossa esitetään.

Jos haluaa oppia tekniikan jatkamisesta niin, että vastustaja väännetään mahalleen maahan, aikido-tavan voi katoa tästä Seidokan Aikido of South Carolinan videosta.

Tekniikka 29: Torjunta ylös tikarilla, vastapisto aseen ja käden sidonnalla

Tekniikassa väärin päin tikaria pitävä ottelija torjuu kovan iskun väärin päin olevalla tikarilla. Tämän jälkeen hän jatkaa liikettään ja tekee työntävän piston vastustajan kaulaan tai rintakehään. Piston aikana vasen käsi vetää vastustajan kättä niin, että se taipuu eikä voi vastustaa pistoa.

Koska vastustajalla on pidempi ase, on tikarilla varustautuneen edettävä välittömästi tätä kohti. Eteneminen helpottaa torjuntaa ja mahdollistaa kädestä tarrautumisen. 

Miten jalkatyötä tehdäänkin, olennaista on, että lopuksi tikarikäden puoleinen jalka on edellä. Tämä on olennaista, sillä voima pistoon tuotetaan kiertävällä liikkeellä jonka aikana painopiste pudotetaan alemmaksi. Tämä liike tuottaa voiman niin käden tieltä nykäisemiseen kuin pistoonkin. Mitä selvemmin torjunta-tarttuminen-kehon kierto-käden nykäisy-pisto -yhdistelmän voimantuoton saa yhdessä liikkeessä tapahtuvaksi, sitä todennäköisemmin tekniikka onnistuu.

Piston aikana tikarikäsi siirtyy torjunnasta pistoon niin, että käsi liukuu vastustajan kättä vasten, osumatta missään vaiheessa vastustajan aseeseen. Tällöin vasemmalla kädellä suoritettava vastustajan käden koukkuun vetäminen ja piston perille työntäminen kumpikin manipuloivat vastustajan asekättä, eikä vastustajan aseesta ole vaaraa. 

Tekniikkaa tavattiin opettaa tekniikaksi, jota saattoi käyttää lyhyellä aseella pääaseen menettämisen jälkeen. Varianttina opetettiin tekniikan käyttämistä pienen buckler-kilven kanssa. Tässä vaihtoehdossa torjuntaa saatetaan vahvistaa torjumalla bucklerilla vastustajan kättä, jonka jälkeen kilpi kierretään nopeasti käden ympäri ja kättä nykäistään samalla tapaa kuin ilman kilpeä tehtävässä muunnelmassa.

Tekniikka 22: Toinen miekka torjuu sisään, toinen pistää ylhäältä

 

Kahden miekan tekniikassa torjutaan vastustajan hyökkäys toisella miekalla, astutaan eteenpäin ja hieman sivuun samalla vastustajaa pistäen.

Valmiusasennossa toinen miekka on alhaalla rennossa perusasennossa, toinen taas ylhäällä pään suojana kyynärpää taaksepäin. Kumpikin kyynärpää pidetään lähellä keskilinjaa aseen suojaamina, jotta käsiin olisi vaikeampi osua ulkolinjalta tulevin hyökkäyksin. 

Vastustajan hyökätessä alhaalla olevan ase torjuu vastustajan hyökkäyksen sisälinjalle. Samaan aikaan astutaan etuviistoon ja pistetään vastustajaa yläkautta.

Tekniikka on suoraa jatkoa tekniikalle 7. Pääasiallisena erona torjunta tehdään tässä tekniikassa sisään, ei ulos. Tekniikan tekeminen molemmin päin on olennaista, sillä usein vastustajan puolustus voi olla heikompi toiselta puolelta, jolloin sinne hyökkäämisen valitseminen on tehokkaampaa. Tämä tekniikka esimerkiksi toimii todennäköisemmin kilpiä vastaan kuin tekniikka 7. Tekniikka 7 taas toimii varmemmin jos vastustaja käyttää kahdenkädenmiekkaa tai varsiasetta vasen käsi etukätenään.

Kahden aseen heikomman torjuntakyvyn vuoksi useaa vastustajaa vastaan on käytävä nopeita ja ratkaisevia otteluita yksittäistä vastustajaa vastaan. Tekniikoita 7 ja 22 opetettaessa oppilaat kannattaakin opettaa useita vastustajia vastaan käyttämään sitä tekniikkaa, jolla saa sivuaskeleella vastustajan itsen ja muiden vastustajien väliin. On tehokkainta taistella vain yhtä vastustajaa vastaan kerrallaan, joten käytetty tekniikka täytyy valita tämän mukaisesti. Tekniikoihin kannattaa useaa vastustajaa vastaan opettaa jatko riittävällä määrällä nopeita iskuja, sekä nopea poistuminen kontaktista. 

Tekniikka toimii myös kilven kanssa, vaikka onkin tällöin arvattavampi. Tästä syystä kilven kanssa voi joutua ottamaan pidemmän lähestymisaskeleen vastustajan reagoidessa, jotta vastustajaan osuttaisiin varmemmin ja kilpi saisi pidettyä tämän aseen sidottuna. 

Tekniikka 20: Pisto vastustajan torjunnan ohi hämäyksen jälkeen

Tekniikassa hämätään vastustaja torjumaan ylös, minkä jälkeen pistetään torjunnan alta.

Tekniikan on tarkoitus toimia alkeisesimerkkinä hämäyksestä. Siinä ovat esiteltyinä selkeinä kokonaisuuksina hämäyksen peruselementit: oman toiminnan väärin esittäminen, vastustajan ennakoitavissa oleva reaktio hämäykseen ja oma suunniteltu uusi tekniikka, joka hyödyntää vastustajan reaktiota.

Tekniikan alussa esitetään, että ollaan lyömässä erittäin luja lyönti ylhäältä. Lyönti isketään suurella kaarella ja harjoittelijoille on suositeltu vertahyytävää karjaisua mielikuvaa ryydittämään. Sillä, onko huuto keskittynyt kiai, ryhmän taisteluhuuto vai epämääräistä älämölöä ei ole väliä, kunhan se kiinnittää huomion ja saa vastustajan kavahtamaan. Ainoana teknisenä yksityiskohtana huudon keskittämisellä saadaan vastustaja luulemaan, että isku todella on osumassa ylävartaloon, vaikka todellinen ajoitus tähtääkin hieman myöhempään.

Vastustajalle täytyy saada aikaan mielikuva, että jos hän ei torju, hänen kallonsa tulee kaikumaan iskun voimasta pitkään. Tällöin hän kohottaa aseensa sitoutuneeseen torjuntaan, koska mikään vähempi ei riitä. 

Kun vastustaja tekee sitoutunutta torjuntaa, oma isku lyödäänkin hieman liian lyhyellä kaarella ja samalla liike-energialla  vastustajaa tämän torjunnan alapuolelta pistäen.

Tekniikan jälkeen poistuminen tulisi valmistautua tekemään niin, että oma ase suojaa ylälinjaa ja oma asento on nopean poistumisen aikana matala.

Tekniikkaa soveltuu hyvin käytettäväksi kahdenkädenmiekkojen ja varsiaseiden kanssa. Näiden vahvojen aseiden iskuja ei voi torjua puolivillaisesti, joten vastustaja joutuu reagoimaan niihin sitoutuneilla torjunnoilla. Samaan aikaan aseet ovat kuitenkin pitkän vipuvartensa vuoksi hyvin ketteriä, joten niillä on helppo ohittaa vastustajan torjunta.

Tekniikka on yksinkertainen ja jää teatraalisine hämäyksineen harjoittelijan mieleen. Tekniikka erittelee hämäyksen eri osa-alueet ja näitä muistikuvia on helppo käyttää uusien hämäysten rakentamiseen samalla anna väärä kuva toiminnastasi - vastustaja reagoi - ennakoi reaktio -kaavalla.

Tavallisena jatko-opetuksena harjoittelijoille on pian tämän tekniikan jälkeen ryhdytty opettamaan ryhmässä hämäämistä niin, että yksi ottelija tietoisesti siirtää vastustajan puolustusta huutamalla ja uhkaavasti elehtimällä, jolloin hänen toverilleen aukeaa hyökkäysmahdollisuuksia. Tätä ennen on kannattanut aloittaa opetus useamman taistelijan yhteistyöstä vastustajan torjumiskulmien heikentämiseksi, mutta muita perustaitoja asian opettamiseen ei ole tarvittu. Jos aloitteleva taistelija oppii nämä perusasiat vastustajan hämäämisestä, kulmien avaamisesta ja mahdollisesti myös vastustajan hyökkäyksiin houkuttelusta, hän kykenee auttamaan joukkotaisteluissa kokeneempia tovereitaan merkittävästi.

TEKNIIKKA 16: TORJUNTA, LINJA HALTUUN, VASTAPISTO

Tekniikka on yksinkertainen, nopea ja tehokas. Jos sitä lähtee koettamaan, tekniikka on toteutettava päättäväisesti tai siihen todennäköisesti ehditään tehdä vastatekniikka.

Tekniikka lähtee liikkeelle vastustajan hyökkäyksen torjumisella sivuun. Samalla edetään päättäväisesti ja otetaan sisälinja haltuun. Vastustajan aseeseen säilytetään teräkontakti, jolla sitä pidetään ulkolinjalla. Eteenpäin menevä liike päättyy pistoon vastustajan ylävartaloon.

Tekniikka on opetuksessa keskeinen perustekniikka. Siinä on useita keskeisiä opetuksellisia elementtejä: se korostaa keskeisimmän hyökkäyslinjan hallussa pitämisen tärkeyttä ja samalla se on räjähtävässä nopeudessaan nopeimpia tapoja lopettaa taistelu.

Vastatekniikoina tehtävät sisälinjan takaisin ottamiset ovat myös keskeisiä ymmärrettäviä miekkailuopetuksessa.

Tekniikan jatkotekniikkana kannattaa opettaa half-sword -tekniikka, jossa omasta miekasta otetaankin kiinni terästä torjunnan aikana, edetään hyvin lähelle vastustajaa ja pistetään tätä voimallisesti. Tämä mahdollistaa tarkemman ja vahvemman teräkontrollin, sekä tehokkaamman läheltä taistelemisen.

Tekniikka on myös keskeisiä vastatekniikoita varsiaseilla ja keihäillä, hieman muuteltuna.

Linkkejä videoihin, joissa näytetään vastaavaa tekniikkaa:

Esimerkki half-swording -tekniikasta historiallisen miekkailun puolelta.

Tekniikan esittelyä ja linjan haltuunottoa vastatekniikkana hyvin selvästi esitettynä:

Esimerkki samantyyppisestä tekniikasta suoritettuna sauvalla.

Tekniikka 15: Torjunta, vastustajan käsien sidonta, pisto kaulaan

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun ohjaten. Samalla väistetään eteen sivulle. Väistön aikana käännytään, työnnetään käsi vastustajan käsien yli, kierretään käsi vastustajan käsien ympäri ja pistetään vastustajaa kaulaan.

Tekniikassa olennaista on lähestymisen ajoittamisen oppiminen. Tästä syystä sen osaaminen parantaa merkittävästi kontaktiin menemisen ajoittamista kaikkia aseita vastaan.

Käsien sitomisen voi tehdä pienen kilven tai oman pienen aseen kanssa. Erityisesti suuren kilven kanssa se ei kuitenkaan onnistu.

Tekniikka on hyvin yleisesti käytetty erilaisia varsiaseita vastaan. Tällöin kättä ei välttämättä saa vastustajan käsien ympärille, mutta pelkkä aseen varresta kiinni pitäminenkin usein sitoo tämän toimintaa merkittävästi.

Tavallisin vastatekniikka on pitää riittävää etäisyyttä vastustajasta ja vetää käden taaksepäin omaa kehoa kohti, jos vastustaja pyrkii lähelle. Jos tässä epäonnistutaan ja vastustaja saa kiinni käsistä, on tavallisin vastatekniikka vastustajan horjuttaminen päättäväisellä lähestymisellä, jonka jälkeen käsien vapauttaminenkin voi onnistua vastustajan ollessa epätasapainossa.

Tekniikka 12: Vahvan iskun torjunta ylös kilvellä ja aseella, pisto kasvoihin

Vahvan iskun torjunnat jatkuvat. Tekniikassa vahva isku (tai pisto) ohjataan asekäden puolelle sivuun. Vastustajan ase ohjataan jatkamaan ohi, samalla pois iskun linjalta liikkuen. Oma liike-energia suunnataan samalla kahteen yht'aikaa tapahtuvaan asiaan: ylhäältä tulevaan pistoon kasvoihin ja vastustajan horjuttamiseen kilvellä.

Tekniikan jalkatyössä on huomioitava, että esimerkissä se aloitetaan miekkapuolen jalka edessä. Tällöin jalkatyö muodostuu yksinkertaisimmillaan kiertävästä takajalan askeleesta, jolla siirrytään pois vastustajan linjalta ja horjutetaan tätä.

Jos kilpipuolen jalka aloittaisi, jalkatyö tulisi aloittaa etenevällä askeleella etuviistoon kilpipuolelle.

Riippumatta kumpi jalka aloittaa, liikettä tulee jatkaa eteenpäin kunnes on horjuttamisetäisyydellä. Jos vastustajalla on pitkä ase, etenemistä ja aseen ohjaamista (tai jopa siitä kiinni pitämistä aseella ja kilvellä) tulee jatkaa, kunnes on horjutusetäisyydellä ja pääsee pistämään horjutetun vastustajan aseen yli.

Tekniikkaa voi käyttää myös liian vahvasti hyökkäävää kilvellä varustautunutta vastustajaa vastaan, mutta onnistuminen kysyy hyvää ajoitusta. Tällöin nopean horjuttamisen ja ylhäältä pistämisen merkitys korostuu, koska vastustajalla on paremmat mahdollisuudet saada puolustuksensa piston tielle.

Tekniikka on jatkumoa tekniikoille 10 ja 11. Näiden tekniikoiden opettamisella on pyritty siihen, että kilpiä käyttävät taistelijat osaavat useamman nopean perustekniikan, joita käyttää lähitaistelutilanteissa yksittäisten vastustajien nopeaan voittamiseen. Kilvet eivät saa pelätä isoja aseita tai vahvaa lyömistä. Tästä syystä kilven käyttäjille on opetettava tekniikkavalikoima, johon tukeutua. Tällöin voittamisesta tulee hallittua ja normaalia.

Opetus kannattaa aloittaa yksittäisten tekniikoiden opettamisesta ja toistamisesta selkärankaan asti. Kun taistelemisen peruspalikat ja niiden tuoma turvallisuuden tunne ovat hallussa, on opettamista ja oppimista helppo jatkaa soveltamiseen ja tekniikoiden ketjuttamiseen.

Tekniikka 9: Varmatoimisin aseistariisunta

Varmatoiminen aseistariisunta, jossa vastustajalle tehdään aseistariisunta kun hänen asettaan on ensin kierretty vaikeaan asentoon, jonka jälkeen aseesta kiinni pitäminen on erittäin vaikeaa.

Tekniikassa 2 ase otettiin suoraan kiinni ottamalla ja riuhtaisemalla. Suurin ero on, että tässä tekniikassa vastustajan otetta heikennetään kierrolla ennen kuin väärin päin oleva ase otetaan häneltä pois. Tekniikka on hieman hitaampi ja teknisesti vaativampi kuin tekniikka 2, mutta varmatoimisempi.

Tekniikka lähtee liikkeelle torjunnalla, jossa pisto tai isku ohjataan ulospäin. Vastustajan miekkaa manipuloidaan tämän jälkeen kiertämällä sitä ulospäin, mieluusti liki puolikaaren verran.

Torjunnan ja manipuloinnin kanssa samanaikaisesti vastustajaa lähestytään. Tarvittava jalkatyö on yleensä hyvin vähäistä. Tekniikka tehdään vastustajan hyökkäyksen vastatekniikkana, eikä toimi jos sitä yritetään tehdä kaukaa. Lähestyttäessä toinen käsi valmistautuu ottamaan vastustajan aseen kahvasta kiinni. Tartuntaan lähestyminen tapahtuu kämmen edellä, sormia suojaten.

Kun vastustajan aseen kahva osoittaa liki ylös, kahvasta otetaan kiinni ja ase vedetään itselle. Vastustajan käsi on saatettu tilaan, jossa ase saadaan helposti vedettyä peukalon ja etusormen välistä pois. Jos vastustaja yhä onnistuu pitämään kiinni, voidaan aseen kiertoa jatkaa, mikä vaikeuttaa aseesta kiinni pitämistä entisestään.

Tässä tekniikassa vastustajan käsi kääntyy, mutta kiinni pitävää lukkoa ei muodostu. Ainoat tilanteet, joissa aseen vääntämisestä on aiheutunut kipua olleet ne kerrat, kun yhdenkädenmiekkaa on väännetty kahdenkädenaseella, eikä heikkoon tilanteeseen joutunut ole irrottautunut tilanteesta tai päästänyt aseestaan irti. Näissä harvinaisissa tilanteissa vahva vääntö isolla aseella on aiheuttanut kipua käteen, jolla on yritetty taistella vastaan mahdottomassa tilanteessa.

Niin tätä tekniikkaa kuin tekniikkaa numero 4 opettaessa kannattaa korostaa, että tekniikkaa ei voi vastustaa, jos se pääsee liian pitkälle. Jos vastustaja jää ihmettelemään tekniikkaa, se onnistuu liki varmasti ja aseesta täytyy päästää irti. Jos tekniikan taas havaitsee tarpeeksi ajoissa,  voi koko tekniikan estää yksinkertaisimmillaan vain astumalla taaksepäin ja vetämällä kyynärpäätä taaksepäin.

Käännön jälkeiset aseistariisunnathan eivät kaikilla aseilla toimi, aseiden rakenteesta johtuen. Ne ovat erityisesti rapiirimiekkailussa tärkeä ja oveluutta vaativa elementti. Jos ne alkoivat kiinnostaa, ohessa asiaa erittäin hyvin esittelevä opetusvideo muutenkin mielenkiintoiselta David Coblentzin kanavalta:

 

Tekniikka 3: Pisto kilven yli torjunnan jälkeen

Tekniikassa vastustajan lyönti torjutaan kilvellä ja miekalla, minkä jälkeen siirrytään eteenpäin ja pistetään vastustajaa ylävartaloon oman puolustuksen yli.


Kyseessä on eräs yksinkertaisimmista vastatekniikoista kilvellä ja miekalla. Alkuasento pitää kilven hieman koholla ja aseen valmiudessa. Kilpipuolen jalka on edellä, mistä syystä vastustajalla on hieman etulyöntiasemaa lyömisetäisyyksien osalta. Tekniikka aloitetaan torjunnalla vastustajan yrittäessä käyttää tätä etäisyysetuaan hyväksi lyömällä ylhäältä tulevan iskun.

Torjunnassa vastustajan yritys torjutaan kilpeä käyttäen miekkakäden puolelle. Torjunta tehdään niin, että se ohjaisi epäonnistuessaankin iskun sivuun - kyseessä ei ole iskun täysin pysäyttämään pyrkivä kova torjunta. Torjunnan aikana kilpi säilyttää kontrollin vastustajan aseesta ja siirtyy sitomaan asetta painamalla sitä vastustajan kehoa vasten. Tämän sidonnan aikana vastustajaa pistetään yläruumiiseen oman kilven ja vastustajan aseen yli.

Jalkatyöhön valmistaudutaan siirtämällä voima torjunnan taakse. Tämän jälkeen, jo torjunnan aikana, aloitetaan askel eteenpäin välimatkan kuromiseksi umpeen. Tässä ei käytetä ristiaskelia, pelkkä tavallinen askel eteenpäin alussakin edessä olevalla jalalla riittää. Askeleen pituus riippuu vastustajan sijoittumisesta ja asepituudesta. Mitä pidempää asetta vastustajan käyttää, sitä pidempi askel on otettava etäisyyden umpeen kuromiseksi.

Tekniikka on yksinkertainen vastatekniikka suurten aseiden voimankäyttöä vastaan ja sitä voi käyttää pistojakin vastaan. Aloittelijoille voi olla myös vaikea tietää mitä tehdä, jos vastustajan aseen joutuu torjumaan asekäden puolelle, mihin tämä tekniikka tarjoaa nopean perusvaihtoehdon.

Omien varusteiden yli pistäminen on tärkeä taito, jonka nopeaksi ja sujuvaksi opettelemisen voi aloittaa tämän tekniikan kautta.

Taistelutilanteissa joskus useampia vastustajia vastaan on tärkeää, että tekniikkavalikoimasta löytyy pitkiä tai voimalla käytettyjä aseita vastaan lähestymistapa, jonka aikana kilven saa pidettyä torjumassa oman asekäden puolella. Jos tekniikan avulla saa esimerksiksi hyökättyä vastustajarivin laidassa olevan vastustajan kimppuun, on kilven pitäminen tekniikan aikana vastustajien ja itsen välissä tärkeää. Joskus tähän tarvitaan nyt esitetyn tekniikan kaltaisia tekniikoita, joissa torjunta suoritetaan aluksi epäjohdonmukaisen tuntoisesti ristiin.