Tekniikka 28: Vahvan iskun torjunnan jälkeen kiertävä lyönti yläviistosta

Tekniikassa vastustajan vahva isku torjutaan omalla miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen kilpi pitää vastustajan asetta kontrollissa ja aseella isketään pyörähtävä lyönti ylhäältä vastustajaa päähän.

Tekniikan aloittava torjunta tehdään kahdella kädellä. Miekka ja kilpi torjuvat yhdessä, jotta vastustajan ase saadaan kiinni ja sen jälkeen ohjattua hallitusti sivuun. Sivuun ohjaamisella varmistetaan, että vaikka kaikki muu menisikin pieleen ainakin torjunta on onnistunut.

Torjunnan aikana voi myös tarkistaa, että kilpipuolen jalka on edellä ja astua eteenpäin, jos tarve sitä vaatii. Tätä tekniikkaa kannattaa käyttää vain lähietäisyydeltä. Jos vastustaja ei tule lähietäisyydelle tai itse ei torjunnan aikana voisi päästä lähietäisyydelle, kannattaa valita suosiolla joku muu tekniikka. 

Torjunnan jälkeen kilpi jatkaa vastustajan käden manipulointia. Usein vastustajan käsi kannattaa työntää kiinni hänen ruumiiseensa ja jos hän yrittää vapautua, kannattaa työntää häntä päättäväisesti taaksepäin kilvellä. 

Kilven jatkaessa käden manipulointia ase vapautuu lyömään. Tällä kertaa käytetään kiertävää lyöntiä, joka osuu vastustajaa päähän. Lyönti on hidas mutta voimakas. Lyönnin aikana ylävartalo tuottaa voimaa kiertymällä. Tällöin lyönnin saa tehtyä kuten kuuluukin: voimakkaasti ja nopeasti.

Keskeinen vaihtoehto lyönnille ovat sen tekeminen pienimuotoisempana ranteen ja kyynärpään liikkeeseen perustuvana kiertävänä lyöntinä tai jopa korvaaminen pelkällä miekan pistoon kääntämisellä. Molemmat variantit ovat nopeampia mutta heikompia. 

Aiemmissa tekniikoissa perusperiaatteena on ollut, että hyökkäys tehdään mahdollisimman suoraan ja vähällä vaivalla. Tällöin tekniikka kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja tapahtuu nopeasti. Nyt esitetty tekniikka on tämä peruslogiikan vastainen. Se on selvästi hitaampi kuin suora hyökkäys olisi ja sen tekeminen vaatii selvästi enemmän energiaa. Milloin tekniikan käytössä on järkeä?

1) Jatkona suoralle lyönnille. Erityisesti jos vastustaja tai tämän toveri onnistuu torjumaan suoran lyönnin, tämä lyönti vaihtaa hyökkäyssuuntaa ja voi täten ohittaa vastustajan puolustuksen.

2) Aivan lähekkäin oltaessa. Joskus ollaan niin lähellä, että vastustaja voi yrittää estää lyömisen, horjuttaa tai tarttua asekäteen. Tällöin kilvellä vahvasti manipuloiden tehty kiertävä lyönti saa kerättyä voimaa niin, että lyönti tuottaa halutun lopputuloksen. 

3) Jos miekalla täytyy torjua ennen lyömistä vaikkapa toisen vastustajan hyökkäys, tämä lyömistekniikka mahdollistaa ylös torjumisen ja lyömisen yhdistämisen yhdeksi liikkeeksi.

4) Kun vastustajan puolustus on auki juuri tähän lyöntiin sopivasti. Esimerkki tällaisesta tilanteesta voisi olla suuri ase, jonka läheltä ei saa poistua kun kerran on sen ohi päässyt lähitaisteluun. Kilpitaistelijan kannattaa hankkiutua mahdollisimman lähelle ja lyödä iskuja niin monesta eri suunnasta kuin mahdollista voittaakseen tilanteen nopeasti.

5) Jos haluaa käyttää ihmiskilpenä tai työntää hänet tovereitaan päin, tämä lähitekniikka tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Kahden välineen torjuntaa suoremmilla vastahyökkäyksillä on esitelty tekniikoissa 8 ja 10. Molemmat tekniikat ovat yleiskäyttöisempiä ja nopeampia, mutta vaativat kauempana pysymistä vastustajasta. On suositeltavaa osata soveltaa kaikkia tekniikoita etäisyyden, vastustajan liikkeen ja vastustajan puolustuksessa ilmenevien aukkojen mukaisesti.

Tekniikka 26: Suora viilto kaulaan iskun sivuun ohjaamisen jälkeen

 

Tekniikassa ohjataan vastustajan isku sivuun, minkä jälkeen vastustajaa viilletään suoraan etenevällä viillolla kaulaan, samalla edeten tämän ohi. 

Tekniikka on lähtökohdiltaan samankaltainen kuin tekniikat 1 ja 5. Vastustajan miekka ohjataan sivuun, samalla vastustajan iskun linjalta pois hakeutuen. Tällä kertaa isku ei kuitenkaan lähde kiertävänä, vaan suorana takaterän viiltona kaulan myötäisesti.

Jalkatyössä olennaisin huomioitava osa on kiertävä askel, jolla pidetään rintamasuunta vastustajaa kohti tekniikan aikana ja tekniikasta poistuttaessa. Jalkatyö ja miekan pitäminen ylhäällä ylläpitävät torjuntakykyä ja tasapainoa tekniikan aikana.

Tekniikka toimii luonnollisestikin vain kaulaltaan haarniskoimattomia kohteita vastaan. 

Simulaatiotaisteluissa tekniikka toimii kaksintaisteluissa hyvin, jos säännöt huomioivat viillot. Ottelijat huomaavat kaksintaisteluissa hyvin, kun heidän kaulaansa vasten on simulaatio miekka. Massataisteluissa tekniikka sen sijaan voi jäädä huomaamatta. Massataisteluissa tekniikkaa kannattaakin muokata niin, että viillon sijaan suunnataan suora isku takaterällä keskelle kasvoja. Tällaista tekniikkaa on vaikea olla havaitsematta.

Tekniikka 25: Rynnivän vastustajan maahan heittäminen käsilukolla

 

Tekniikassa päälle hyökkäävän vastustajan isku torjutaan, minkä jälkeen hänet heitetään maahan, samalla hänen asekätensä lukottaen. 

Torjunnan aikana omaa painopistettä kannattaa siirtää alaspäin. Samalla oma rintamasuuntaa käännetään niin, että vastustaja on helppo saattaen kaataa maahan. Samaan aikaan vastustajan kädestä täytyy saada kiinni. 

Jos vastustajan saa kampattua ja hän kaatuu omia aikojaan, tekniikka on parhaimmillaan. Pahimmillaan suoraan päin rynnivän vastustajan voi joutua heittämään lonkkaheitolla, jossa omasta alhaalla olevasta painopisteestä vedetään liikkuva vastustaja oman lonkan päälle ja annetaan tämän liike-energian jatkua ilmalennon jälkeen maahan.

Heittäminen on molemmille osapuolille vaarallisempaa kuin kamppaaminen. Heiton aikana vastustajan käsi saattaa vääntyä, mikä luonnollisestikin on tekniikan tarkoitus varhaisissa kamppailulajeissa, mutta mitä ei saisi harjoiteltaessa tapahtua. 

Samoin mitä enemmän vastustajaa heitetään, sitä suuremmassa vaarassa hänen päänsä on. Pään kolhiminen vaarallisesti on hyödyllistä taistelutekniikkaa, mutta  harjoitellessa tulee yrittää varmistaa vastustajan käden ylhäällä pitämisellä varmistaa, ettei hänen päänsä osu maahan.

Maahanviennin aikana vastustajan ase tulee lukita omaa kylkeä vasten niin, ettei asetta voi käyttää.

Kilven kanssa tekniikan voi tehdä niin, että kilvellä otetaan puolikova kontakti rynnivään vastustajaan samalla kun hänet kampataan. Vastusta viedään maahan kilvellä erityisesti asekättä painaen, . Tällöin rynniminen loppuu ja vastustaja päätyy maahan puolustuskyvyttömäksi.

Tekniikka toimii hyvin yksittäisiä vastustajia vastaan. Useiden vastustajien kanssa se jättää tekniikan tekijän liian pitkäksi aikaa puolustuskyvyttömäksi, ainakin jos rynnijää ei saa heitettyä omia taistelutovereitaan päin. 

Rivitaistelussa tekniikkaa ei kannata käyttää, jollei rynnijä ole yksin. Omalta paikalta rivistä poistuminen on virhe. Vastustajan rynnäkkö kannattaa mieluummin pysäyttää kovalla liikkeen pysäyttävällä vastatekniikalla, jolloin omat toverit pääsevät hyökkäämään tätä vastaan. 

Ymmärrettävästi kuvatut tekniikat eivät sovellu sovellu kaikkiin sääntöjärjestelmiin, eivätkä kaikki kykene harjoittelemaan niitä turvallisesti. Huomioi nämä rajoitukset, äläkä lähde tekemään näitä tekniikoita sattumanvaraisesti tuntemattomille kanssaharrastajillesi.

Tekniikan yleistettävissä olevat opetukset liittyvät siihen, kuinka päälle rynnivän kamppailijan liikettä voidaan käyttää häntä vastaan ja kuinka hänen aseensa sitomista nopeassa tilanteessa voidaan harjoitella.

Tekniikka 24: Iskusarja suurella aseella kilpeä vastaan

 

Tekniikassa lyödään ylhäältä vastustajaa päähän, liu'utetaan isku jalkaan. Välittömästi jalan viiltämisen jälkeen pistetään kilven laskiessa vastustajaa kasvoihin.

Tekniikka tulee tehdä mieluiten niin kaukaa, että vastustaja ei saa lyötyä tekniikan suorittajaa, mutta omat iskut juuri ja juuri osuvat. Tekniikka onnistuu parhaiten kahdenkädenmiekalla tai varsiaseella kuten hilparilla. 

Ensimmäisen iskun tulee olla niin vakuuttava, että vastustaja varmasti torjuu sen. Koska torjunta arvataan, isku kohdistuukin vastustajan jalkaan, jonne se liu'utetaan kilven laitaa pitkin. Ensimmäisen iskun tulee osua kilpeen pehmeästi ja sitä myötäillen, jotta se ei jää kilpeen kiinni. Viillon taas tulisi tapahtua väkevästi ja päättäväisesti. Tällöin se on tehokas ja siirtyminen pistoon käy nopeasti. 

Jalkaan osuvan viillon tähtäys on esimerkkivideossa polvitaive, koska siellä todennäköisimmin ei ole haarniskointia. Suurempia kilpiä vastaan tämä toimi, vaan viillon kohdealueen tulee olla alempana.

Viillon aikana astutaan pieni taka-askel, jonka aikana ase vedetään lähelle omaa kehoa. Tämän jälkeen astutaan hieman vastustajan asekäden puolelle ja pistetään tätä kasvoihin kilven laskeutuessa suojaamaan jalkaa. Jos vastustaja jalkaosuman jälkeen tiputtautuu kilven taakse piiloon, voi hänen kilven takaa nousemistaan ennakoida ja tehdä jalkatyön sekä loppupiston vastustajan pään esille tulon varaan laskien.

Tekniikan suojattomin hetki on viimeisen piston aikana. Piston ja tilanteesta poistumisen ajan miekan kahva kannattaisin nostaa videoesimerkissä nähtyä korkeammalle, liki vaakatasoon pään korkeudelle sitä suojaamaan. 

Tekniikan tärkein opetus on, että hämäämällä ja jalkatyöllä vastustajan puolustusta voidaan siirtää ja kiertää yksinkertaisella ja arvattavalla tavalla. Alussa puolustus houkutellaan väärään paikkaan, kuten tekniikassa 6 ja tekniikassa 20 on opetettu. Tämän jälkeen vastustajan jalan avauduttua osumalle siihen tehty viilto saa vastustajan reagoimaan ja mahdollisesti hämmentymään hetkeksi. Tähän hämmennykseen tai sen puutteeseen ei saa kiinnittää huomiota: harjoittelijan tulee tehdä tekniikka mahdollisimman päättäväisesti omalla tahdillaan, mieluusti vastustajan olettaman taistelun rytmin vastaisesti. Viillosta pistoon nopeasti siirtyminen tukee tätä taistelun rytmin vaihtamista.

Toissijaisia opetuksia ovat olleet päättäväisen iskusarjan käyttäminen vastustajan tolaltaan saamiseen. Kun suurella aseella lyödään riittävän päättäväisen näköisesti, kokemattomat kilvenkäyttäjät helposti sortuvat taistelemaan taistelua suurten aseiden ehdoilla. 

Tämä on luonnollisestikin hyvin haitallista toimivalle kilpien käyttämiselle. Tästä syystä tekniikan kolmas opetus on kilpien käyttöä vasten. Kilpien käyttämistä varten harjoittelijoiden on opittava, että muut aseet pyrkivät ottamaan henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman kilvistä. Tällöin kilvet eivät tee niitä asioita, joissa ovat vahvoja, vaan taistelevat suurempien aseiden ehdoilla. Tällainen henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman hakeminen on opittava havainnoimaan, siihen ei saa lähteä mukaan ja sitä vastaan on opittava taistelemaan.

Tekniikka 23: Aseistariisunta ja maahanvienti käsilukon kanssa

 

Aseen lukitseminen tapahtuu samalla tapaa kuin tekniikassa 17: oman aseen kahva kierretään vastustajan käden ympäri, jonka jälkeen kättä vedetään suoraksi. 

Kun vastustan kättä vedetään, samaan aikaan siirrytään samaan tapaan kuin tekniikassa 21 pois vastustajan vahvalta linjalta hänen taaksensa. 

Samalla oma aseeton käsi siirtyy vastustajan käsivarren yli ja kiertyy vastustajan käden ympäri. Kierron aikana tekniikkaan kuuluisi myös isku kämmenellä vastustajan kasvoihin, mutta se on jätetty videosta pois.   

Kun vastustajan ase on lukittu, käsi saatu kiinni ja siirrytty hänen voimalinjansa kannalta heikkoon kohtaan, hänet riisutaan aseista ja viedään maahan. Tämä tapahtuu omaa painopistettä alas viemällä, koko kehon samanaikaisella kierrolla ja asekädellä taakse vetämällä.

Kun vastustaja on maassa aseettomana ja käsi lukossa, oma ase on jo vapaana ja paino vastustajan päällä.

Tekniikka ei ole toimintavarma ja siinä on selvä vastustajan vahingoittamisen mahdollisuus, kuten kaikissa käsilukkoon perustuvissa maahanvienneissä. Vastustaja voi välttää tekniikan yksinkertaisesti vetämällä asekäden kyynärpäänsä itseään kohti hyökkäyksensä jälkeen ja kääntämällä rintamasuuntansa tekniikkaa yrittävää kohti. 

Useampaa vastustajaa vastaan se ei toimi, sillä lopun maahanvienti jättää tekijän aivan liian suojattomaksi. Jos aseistariisuntaa päättää kokeilla tällaisessa tilanteessa, se kannattaa tehdä niin, että tekniikan lopussa on matalassa hevosistunnassa. Vastustaja kannattaa tällöin kääntää itsen ja muiden vastustajien väliin.

Tekniikka 17: Vastustajan sitominen aseella ja kilvellä

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen lähestytään kilpi edellä, kilvellä vastustajaa kontrolloiden. Asekäsi kiertää samalla aseen pommelin vastustajan käden ympäri ja sitoo asekäden. 

Olennaista on lähestyä vastustajaa ja tarpeen mukaan horjuttaa häntä niin, ettei hän saa estettyä sitomista eikä tehtyä vastahyökkäystä 

Lopputuloksena vastustaja on sidottu, hänen kätensä on laitettu lukkoon ja hänen aseensa voidaan poistaa nopealla nykäisyllä.

Tekniikkaa on opetettu kahdesta syystä. Ensinnäkin se on toiminut pohjana edistyneemmille painitekniikoille, jotka perustuvat käden tai aseen sitomiseen. Toisekseen harjoittelijat ovat sen myötä oppineet varomaan kätensä sitomista. Tekniikkahan ei onnistu, jos sen aloittamisen havaitsee ja vetää sekä kyynärpäänsä, että aseensa turvaan.

Tekniikassa voi käyttää minkä kokoista kilpeä vain, isomman kanssa tekniikka on jopa turvallisempi tekijälleen. Tekniikka onnistuu myös ilman kilpeä, niin kahdella aseella kuin pelkän yhden aseenkin kanssa. Tällöin on torjunnassa oltava tarkempi ja horjuttamisen aikana on varottava sormiaan. 

TEKNIIKKA 16: TORJUNTA, LINJA HALTUUN, VASTAPISTO

Tekniikka on yksinkertainen, nopea ja tehokas. Jos sitä lähtee koettamaan, tekniikka on toteutettava päättäväisesti tai siihen todennäköisesti ehditään tehdä vastatekniikka.

Tekniikka lähtee liikkeelle vastustajan hyökkäyksen torjumisella sivuun. Samalla edetään päättäväisesti ja otetaan sisälinja haltuun. Vastustajan aseeseen säilytetään teräkontakti, jolla sitä pidetään ulkolinjalla. Eteenpäin menevä liike päättyy pistoon vastustajan ylävartaloon.

Tekniikka on opetuksessa keskeinen perustekniikka. Siinä on useita keskeisiä opetuksellisia elementtejä: se korostaa keskeisimmän hyökkäyslinjan hallussa pitämisen tärkeyttä ja samalla se on räjähtävässä nopeudessaan nopeimpia tapoja lopettaa taistelu.

Vastatekniikoina tehtävät sisälinjan takaisin ottamiset ovat myös keskeisiä ymmärrettäviä miekkailuopetuksessa.

Tekniikan jatkotekniikkana kannattaa opettaa half-sword -tekniikka, jossa omasta miekasta otetaankin kiinni terästä torjunnan aikana, edetään hyvin lähelle vastustajaa ja pistetään tätä voimallisesti. Tämä mahdollistaa tarkemman ja vahvemman teräkontrollin, sekä tehokkaamman läheltä taistelemisen.

Tekniikka on myös keskeisiä vastatekniikoita varsiaseilla ja keihäillä, hieman muuteltuna.

Linkkejä videoihin, joissa näytetään vastaavaa tekniikkaa:

Esimerkki half-swording -tekniikasta historiallisen miekkailun puolelta.

Tekniikan esittelyä ja linjan haltuunottoa vastatekniikkana hyvin selvästi esitettynä:

Esimerkki samantyyppisestä tekniikasta suoritettuna sauvalla.

Tekniikka 15: Torjunta, vastustajan käsien sidonta, pisto kaulaan

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun ohjaten. Samalla väistetään eteen sivulle. Väistön aikana käännytään, työnnetään käsi vastustajan käsien yli, kierretään käsi vastustajan käsien ympäri ja pistetään vastustajaa kaulaan.

Tekniikassa olennaista on lähestymisen ajoittamisen oppiminen. Tästä syystä sen osaaminen parantaa merkittävästi kontaktiin menemisen ajoittamista kaikkia aseita vastaan.

Käsien sitomisen voi tehdä pienen kilven tai oman pienen aseen kanssa. Erityisesti suuren kilven kanssa se ei kuitenkaan onnistu.

Tekniikka on hyvin yleisesti käytetty erilaisia varsiaseita vastaan. Tällöin kättä ei välttämättä saa vastustajan käsien ympärille, mutta pelkkä aseen varresta kiinni pitäminenkin usein sitoo tämän toimintaa merkittävästi.

Tavallisin vastatekniikka on pitää riittävää etäisyyttä vastustajasta ja vetää käden taaksepäin omaa kehoa kohti, jos vastustaja pyrkii lähelle. Jos tässä epäonnistutaan ja vastustaja saa kiinni käsistä, on tavallisin vastatekniikka vastustajan horjuttaminen päättäväisellä lähestymisellä, jonka jälkeen käsien vapauttaminenkin voi onnistua vastustajan ollessa epätasapainossa.

Tekniikka 14: Suora vastaisku takaterällä

 

Tekniikka jatkaa yksinkertaisten ja nopeiden vastatekniikoiden sarjaa. Tällä kertaa pääopetus on takaterän käyttö vastatekniikassa.

Tällä kertaa tekniikka alkaa vastustajan iskun torjunnalla. Torjunta tehdään noin kello kolme suuntaan, koko ajan varmistaen, että vastustajan iskun voima ohjautuu vaarattomasti sivuun. 

Samalla kun vastustajan isku torjutaan, sisälinja otetaan haltuun ohjaamalla vastustajan iskua jatkamaan matkaansa ohi ja astumalla pieni sivuaskel. Sisälinjan hallussa pitäminen tarkoittaa, että toisen ottelijan ase on pois ottelijoiden välistä, kun taas omalla aseella voidaan yhtä uhata vastustajaa. 

Tämän jälkeen vastustajaa lyödään mahdollisimman suoralla takaterän iskulla, joka mieluiten kohdistuu vastustajan kaulaan. Miekka liikkuu niin vähän ja niin suoraan kuin mahdollista, sillä se on nopeinta ja pitää puolustuksen varmimmin paikallaan. 

Tällä kertaa tekniikka ei lopu kunnolliseen viiltoon, vaan pelkästään takaterän iskuun. Tähän on syynä nopean hyökkäämistavan opettelu, eivät historialliset esimerkit tai se, miten miekalla on paras leikata.

Kun tämä tekniikka alkaa olla pitkämiekalla hallussa, sitä voi alkaa opetella lyhyemmillä miekoilla, kahdenkädenmiekoilla ja takaterän omaavilla varsiaseilla. Samaa voi opetella myös taistelusauvoilla, joiden tekniikkarepertuaariin takaterän iskut torjunnan jälkeen ovat kiinteästi kuuluneet monissa maissa. 

Tekniikka 13: Pariharjoite etäisyyden ja vastustajan käden manipuloinnin opettelemiseen

Tekniikassa 13 harjoitellaan sitä, että joku yrittää tulla liian lähelle lyömään vauhdilla. Hänet ohjataan päättäväisesti sivuun ja otetaan hallitusti etäisyyttä.

Tekniikassa vastustaja lähestyy ja iskee miekalla iskun päätä kohden. Isku ohjataan sivuun, samalla vastustajan asekäden puolelle väistäen ja eteenpäin sivulle astuen. Samalla toinen käsi siirtyy manipuloimaan vastustajan kättä. Kuten aiemmissakin tekniikoissa, kosketus kämmenellä, ei koskaan sormet edellä. Poistuminen tehdään kiertävällä askeleella, samalla vastustajan kättä manipuloiden ja mieluusti kontaktista poistuttaessa hieman poispäin tönäisten.

Harjoitteen tarkoituksena on opettaa etäisyydenhallintaa ja vastustajan asekäden manipulointia. Ylimääräiset välineet on riisuttu pois, jotta harjoittelijan täytyisi keskittyä pelkästään keskeiseen suoritukseen: lähelle menemiseen ja sieltä poistumiseen, hyvällä torjunnalla, oikealla ajoituksella ja toimivalla jalkatyöllä. 

Tämä harjoite mahdollistaa monien lähestymiseen perustuvien tekniikoiden suorittamisen teknisesti toimivasti ja antaa sekä suoritusvarmuutta, että rohkeutta toteuttaa näitä tekniikoita nopeasti.

Harjoite kannattaa aluksi tehdä hitaasti, jotta harjoituksessa voidaan hosumatta keskittyä tekemään tekniikka oikein.

Harjoite onnistuu parhaiten samankätisten harjoittelijoiden kesken. Jos harjoittelijat ovat erikätisiä, harjoitetta kannattaa tehdä kahdella kädellä käytettävillä miekoilla. Nämä miekat kuitenkaan eivät saa olla niin pitkiä, ettei lähietäisyydelle pääse, silloin tämä harjoite ei toimi toivotulla tapaa, vaan siihen on pelattava aikaa lähestymiseen ja tehtävä pidempi vastustajan aseen hallinta omalla aseella.

Tekniikka 12: Vahvan iskun torjunta ylös kilvellä ja aseella, pisto kasvoihin

Vahvan iskun torjunnat jatkuvat. Tekniikassa vahva isku (tai pisto) ohjataan asekäden puolelle sivuun. Vastustajan ase ohjataan jatkamaan ohi, samalla pois iskun linjalta liikkuen. Oma liike-energia suunnataan samalla kahteen yht'aikaa tapahtuvaan asiaan: ylhäältä tulevaan pistoon kasvoihin ja vastustajan horjuttamiseen kilvellä.

Tekniikan jalkatyössä on huomioitava, että esimerkissä se aloitetaan miekkapuolen jalka edessä. Tällöin jalkatyö muodostuu yksinkertaisimmillaan kiertävästä takajalan askeleesta, jolla siirrytään pois vastustajan linjalta ja horjutetaan tätä.

Jos kilpipuolen jalka aloittaisi, jalkatyö tulisi aloittaa etenevällä askeleella etuviistoon kilpipuolelle.

Riippumatta kumpi jalka aloittaa, liikettä tulee jatkaa eteenpäin kunnes on horjuttamisetäisyydellä. Jos vastustajalla on pitkä ase, etenemistä ja aseen ohjaamista (tai jopa siitä kiinni pitämistä aseella ja kilvellä) tulee jatkaa, kunnes on horjutusetäisyydellä ja pääsee pistämään horjutetun vastustajan aseen yli.

Tekniikkaa voi käyttää myös liian vahvasti hyökkäävää kilvellä varustautunutta vastustajaa vastaan, mutta onnistuminen kysyy hyvää ajoitusta. Tällöin nopean horjuttamisen ja ylhäältä pistämisen merkitys korostuu, koska vastustajalla on paremmat mahdollisuudet saada puolustuksensa piston tielle.

Tekniikka on jatkumoa tekniikoille 10 ja 11. Näiden tekniikoiden opettamisella on pyritty siihen, että kilpiä käyttävät taistelijat osaavat useamman nopean perustekniikan, joita käyttää lähitaistelutilanteissa yksittäisten vastustajien nopeaan voittamiseen. Kilvet eivät saa pelätä isoja aseita tai vahvaa lyömistä. Tästä syystä kilven käyttäjille on opetettava tekniikkavalikoima, johon tukeutua. Tällöin voittamisesta tulee hallittua ja normaalia.

Opetus kannattaa aloittaa yksittäisten tekniikoiden opettamisesta ja toistamisesta selkärankaan asti. Kun taistelemisen peruspalikat ja niiden tuoma turvallisuuden tunne ovat hallussa, on opettamista ja oppimista helppo jatkaa soveltamiseen ja tekniikoiden ketjuttamiseen.

Tekniikka 10: Vahvan iskun torjunta ylös, kiertävä vastaisku

Vastustajan iskiessä vahvan lyönnin hänen iskunsa torjutaan yht'aikaisella miekalla ja kilvellä tapahtuvalla torjunnalla. Torjunnan kanssa samanaikaisesti astutaan pois vastustajan lyönnin edestä. Torjuntakosketus jatkuu vastustajan aseen sivuun ohjauksena ja suoritetun liikkeen käyttämisenä kiertävänä moulinet-lyöntinä vastustajan ylävartaloon.

Jos vastustajan isku on erityisen vahva miekan mukaan tuominen torjuntaan varmistaa, ettei isku osu tule puolustuksesta läpi. Erityisesti aloittelevien ja pienikokoisten ottelijoiden kannattaa tekniikkavalinnoissaan valmistautua siihen, ettei heidän yhden välineen torjuntansa riitä suurempikokoisten ja vahvempien ottelijoiden iskujen torjuntaan pelkällä kilvellä. Suuria aseita ja vahvempia ottelijoita vastaan otteleminen voi jännittää tai jopa pelottaa osaa harjoittelijoista, joten heille on tärkeää luoda näitä tilanteita varten selvät rutiinit turvallisten vastatekniikoiden avulla. Tästä syystä niitä tulee tekniikkaesittelyissä säännöllisesti vastaan.

Kahden välineen käyttö on luonnollisestikin hitaampaa kuin pelkän kilven käyttö. Se sitoo aseen hetkeksi torjuntaan. Vastustaja voi myös havaita tekniikan yrittämisen ja ohjata iskunsa toisaalle, esimerkiksi jalkaan. Tästä syystä torjuntatekniikkaa ei tule paljastaa liian aikaisin ja tehtyä vastatekniikkaa kannattaa vaihdella.

Tekniikka on hyvin samankaltainen kuin Tekniikka 8, jossa samankaltaista tekniikkaa toteutettiin kahdella aseella.

Tekniikka 8: Vahvan iskun torjuminen kahdella aseella

Kahdella aseella suuria aseita ja vahvaa voimankäyttöä vastaan toimiminen on vaikeaa ja epävarmaa. Aseet eivät ole tehokkaita torjunnassa, eikä niihin ole helppoa saada tarpeeksi voimaa. Tässä perustekniikassa varmistetaan torjunta molemmilla aseilla, ohjataan isku sivuun ja vasta sitten tehdään vastatekniikka.

Tekniikassa on paljon samaa kuin tekniikassa 7, mutta se on turvallisempi ja hitaampi. Siinä missä pistoa tai heikkoja iskuja vastaan voi käyttää yhdenkäden sivuunohjausta samanaikaisella vastahyökkäyksellä, tässä tekniikassa käytetään molempia aseita torjunnan varmistamiseen.

Tekniikka alkaa sillä, että vastustajan isku otetaan kiinni kahdella aseella. Aseet voivat olla reilusti ristissä.

Ajatuksena torjunnassa ei ole pysäyttää vastustajan liikettä, vaan ottaa se kontrolliin ja ohjata sivuun. Tämä on varmempi tekniikka, sillä esimerkiksi varsiaseissa on niin paljon voimaa, että ne voivat rikkoa torjunnan tai torjuntavälineet jos niitä vastaan koettaa kovaa, pysäyttävää torjuntaa.

Vastaisku aloitetaan, kun vastustajan isku on saatu kontrolliin ja sivuunohjaus alkaa. Helpoiten tämä onnistuu, kun sivuunohjauspuoleksi valitsee sen puolen, jolla ase on lähempänä vastustajaa ja vastaiskun tekee aseella, joka on lähempänä itseä. Tällöin aseet eivät mene ristiin ja vastaisku lähtee orgaanisesti.

Vastaisku kohdistetaan videoesimerkissä vastustajan kaulaan. Mitä pidempi vastustajan ase on, sitä todennäköisemmin vastaisku kannattaa kohdistaa hänen käteensä. Tämä täytyy huomioida myös jalkatyössä. Esimerkissä jalkatyöllä pyritään vain väistämään isku, mutta jos vastustajalla olisi käytössä suurempi ase, väistön lisäksi jalkatyön täytyisi tähdätä lähestymiseenkin.

Kun kerran on aloittanut voiman tuottamisen johonkin tekniikkaan, on aina edullista käyttää samaa energiaa myös johonkin toiseen asiaan. Tällä säästää aikaa ja energiaa. Tässä tekniikassa tämä periaate näkyy niin, että sivuun ohjaamiseen ja vastaiskuun käytetään samaa kehon kiertävää liikettä.

Tekniikka 7: Kahden aseen perustorjunta

Kahden miekan tai miekan ja tikarin käyttö ei ole parhaita mahdollisia aseyhdistelmiä. Silti tämänkin aseyhdistelmän perustekniikka kannattaa tuntea.

Esimerkkejä kuvanneessa seurassa kahden aseen perusvalmiussennoksi on opetettu aseiden pitämistä edessä ikään kuin kolmion sivuina ja kärkiä suojaamassa silmätasoa. Miekkojen kärjet ovat lähekkäin, valmiina tukemaan toisiaan tai sulkemaan taistelulinjoja. Tämä asento on valittu, koska aseet suojaavat siinä kohtuullisen hyvin ylävartaloa ja iskuja on nopea lähteä tekemään. Tälläkin kertaa tekniikka lähtee tästä valmiusasennosta.

Kahden aseen tekniikoista tavallisimpia on torjunnan ja lyömisen yhdistäminen. Toisella aseella ohjataan vastustajan hyökkäys sivuun, toisella taas tehdään samanaikainen vastahyökkäys. Esimerkissä vastustajan pisto ohjataan menemään sivuun ja asetta linjalta pois pidettäessä vastustajaa lyödään keskivartaloon.

Tekniikan nopeus perustuu siihen, että sekä torjunnan, että vastaiskun voima tuotetaan samalla vartalon kierrolla. Jos voi tehdä samalla liikkeellä kaksi tekniikkaa, miksei sekä torjuisi että löisi samaan aikaan?

Samalla logiikalla tekniikka kannattaa opetella mahdollisimman pienellä liikkeellä. Videoidussa esimerkissä kaikki tehdään suurieleisesti, jotta tekniikan logiikka tulisi selväksi. Käytännössä miekkaillessa mitä pienemmällä väistimen liikkeellä onnistuu varmistamaan hyökkäyksen ajautumisen ohi menevälle hyökkäyslinjalle, sitä nopeampi tekniikka on.

Kahdella aseella tekniikan voi tehdä täysin samalla tapaa toiselle puolellekin. Toiselle puolelle torjumista käsitellään tekniikassa 22. Samoin lyönnin voi suorittaa pistona. Samoin tekniikan osumakohdetta voi vaihtaa: jos vastustaja esimerkiksi perääntyy niin, ettei osuma rintaan tai päähän enää onnistu, lyönti voi ehkä vielä osua asekäteen.

Tekniikka 6: Näytellään pistoa, lyödäänkin moulinet käteen

Tekniikassa 6 yhdistetään aiemmin opeteltuja elementtejä erittäin yleisesti käytetyksi käteen kohdistuvaksi hämäys-hyökkäys -yhdistelmäksi.

Tekniikka on yksinkertainen:

1) Esitetään pistoa (katso Yksilöharjoite 2) sisään niin vakuuttavasti, että vastustaja ryhtyy torjumaan tai vastahyökkäykseen
2) Vastustajan ryhtyessä ohjaamaan iskua sivuun tai vastahyökkäämään lyödäänkin häntä moulinet-lyönnillä (joista enemmän Tekniikka 5:ssä) toiselle puolelle, jossa puolustus on auennut

Tekniikka on erittäin nopea, eikä sisällä juurikaan muuta jalkatyötä kuin pistotekniikkaan kuuluvan tavallisen ponnistuksen.

Nopeudestaan johtuen tekniikka useimmiten päätetään toteuttaa jo ennen kuin pistoa aloitetaan, mutta kokeneimmat ottelijat ovat valmiita viemään piston perille, jos vastustaja ei ryhdy torjumaan sitä.

Tekniikan voi tehdä vastustajan aseen ympäri kummaltakin puolelta, tärkeintä on saada hänet liikkumaan haluttuun suuntaan ja saattamaan puolustuksensa epätasapainoon. Kuten esimerkkivideosta näkyy, tekniikan suorittaminen ei ole myöskään mitenkään kätisyyteen sidottua.

Moulinet voidaan myös lyödä perille päähän tai ruumiiseen, jos siihen on mahdollisuus. Tavallisimmin moulinet kohdistuu kuitenkin käteen. Vastatekniikoista tyypillisimpiä ovat väistö taaksepäin moulinet'n tieltä + vastahyökkäys tai vastustajan moulinet'hen vastaaminen omalla torjunta-moulinet -sarjalla.

Tekniikka 5: Vastustajan iskun sivuun ohjaava torjunta, kiertävä moulinet-vastaisku

Tällä kertaa esitellään melodramaattisesti esitettynä eräs kaikkialla maailmassa asetaidoissa yleinen vastatekniikka. Sen muunnoksia tullaan näkemään jatkossakin ja sen joku muoto kannattaa opettaa aloittelijoille varhaisessa vaiheessa harjoittelua. Kyseisessä tekniikassa vastustajan isku ohjataan sivuun omalla aseella, jonka jälkeen omalla aseella lyödään kiertävä isku takaisin

Jalkatyö sisältää esimerkissä kiertävän askeleen, jolla hankkiudutaan pois vastustajan vahvalta lyönti- ja etenemislinjalta. Tekniikan voi tehdä pienemmälläkin liikkeellä, mutta jalkatyö tulee myös osata. Se ei kuitenkaan tällä kertaa ole tarinan opetus.

Keskeisesti tekniikassa on kaksi osaa, joihin tulee kiinnittää huomiota: voiman sivuun ohjaaminen ja kiertävä lyönti.

Voiman sivuun ohjaaminen on tärkeää, sillä aina ei ole mielekästä saatikka tehokasta pysäyttää vastustajan iskua täysin. Sivuun ohjaaminen antaa vastustajalle tilaisuuden tuhlata voimaa ja aikaa. Esimerkin tilanteessa on tehokkaampaa antaa vastustajan iskun ohjautua sivuun, jolloin itselle jää aikaa tehdä omaa vastatekniikkaa.

Tässä tekniikassa oma väistin nostetaan ylös ja vastustajan aseeseen otetaan kontakti oman terän vahvalla osalla. Vastustajan terä lipuu sivuun ja lataa samalla liike-energiaa torjujan aseeseen.

Toisessa osiossa tämä energia vapautetaan pyörähtävään iskuun. Kyseistä tekniikkaa opetetaan hyvin eri nimillä, mutta itse olen oppinut tuntemaan sen miekkailussa moulinet'n nimellä, pienenä tuulimyllynä. Moulinet tapahtuu kiertämällä isku vastustajaan kaarella, kun taas tavallisissa iskuissa lyöntilinja pyritään pitämään suorana.

Kaarella lyöty isku on pistojen, iskujen ja viiltojen ohella keskeisiä tapoja rakentaa lyöntejä. Sen voimantuotanto ei perustu kehon kokonaisvaltaiseen toimintaan (joka toki on nopeampaa), vaan aseen kaarron aikana tuotettuun voimaan. Tämä ei sovellu kaikkiin tilanteisiin, mutta sen avulla voidaan myös rakentaa tilanteita, ajoituksia ja paikkojen avautumisia, jotka muuten eivät onnistuisi.

Urheilumiekkailusapelissa tekniikkaa ei lajin nopeuden vuoksi enää näe aktiivisesti käytössä. Hyvänä puolena moulinet toimii erinomaisesti niitä urheilumiekkailijoita, keihäänkäyttäjiä ja varsiaseharrastajia vastaan, jotka eivät sitä ole koskaan harjoitelleet.

Tekniikka voi vaikuttaa hitaassa esimerkissä kömpelöltä, mutta se toimii useissa miekkailulajeissa turanausolosuhteissakin, kuten Minna Vasarainen (sininen miekkailija) osoittaa long swordilla vuoden 2019 Swordfishissä:

Sivuun ohjaavaa torjuntaa käytetään myös japanilaisissa miekkailulajeissa, parhaimmillaan todella nopeasti, kuten oheisessa Kendo-esimerkissä:

Saksalaisella Liechtenauerilla on samantapaisia tekniikkamahdollisuuksia. Ohessa Zornhau-osio aiheesta, mutta myös Zwerchhau voidaan tehdä samaan tapaan.

Moulinet'n selittämistä sapelinäkökulmasta:



Moulinet SCA Heavy Fighting -kontekstissa selitettynä:

 

Esimerkki moulinet'n käytöstä escrimassa sarjan päätteeksi. Escrima/eskrima/kali/arnis siltää yleensäkin paljon kiertoliikkeeseen perustuvia tekniikoita, joilla avataan vastustajan puolustusta:

Kiertävä isku toimii myös soveltuvin muutoksin voimantuottona erilaisille varsiaseille. Ohessa kiertävän lyönnin vastatekniikkana hyödyntämistä kärsivällisesti opetettuna sauvatekniikkana:

Tekniikka 1: Väistö kiertoaskeleella, torjunta, kiertävä lyönti käteen

Ensimmäinen tekniikka on liki kaikkien aselajien jossain muodossa tuntema perustekniikka. Tekniikassa astutaan pyörähtävällä askeleella pois vastustajan lyöntilinjalta, varmistetaan aseen sivuun meneminen omalla torjunnalla ja pyöräytetään lopuksi isku vastustajan käteen.

Muiden tekniikoiden osaamisen kannalta tekniikassa on kaksi erityisen olennaista osa-aluetta: kiertävällä askeleella tehty väistö ja kiertävän torjunnan yhdistäminen iskuun.

VÄISTÖ KIERTÄVÄLLÄ ASKELEELLA

Asetekniikassa ensisijaista on, ettei saa itse osumia. Tekniikan tärkein osa onkin mennä pois siltä linjalta, jolla vastustaja lyö. Molempien jalkojen täytyy liikkua pois lyömälinjalta. Tällä päästään pois iskun tieltä ja pois vastustajan keskilinjalta. Miekkailijoiden välillä olevalta keskilinjalta pois pääseminen on olennaista, koska silloin ollaan pois vastustajan vahvalta miekkailualueelta.

Ajatuksena jalkatyössä on sivuun väistämisen jälkeen välittömästi siirtää oma keskilinja osoittamaan kohti vastustajaa. Tämä tapahtuu kiertävällä takajalan kiertoaskeleella.

Opetuksessa ylimääräistä tekemistä vältetään ja tuotettu voima käytetään mieluusti useampaan asiaan kerrallaan. Kiertoliike jolla oma vahva keskilinja siirretään osoittamaan vastustajaa kohti tuottaa samalla voimaa, jolla vastustajan käteen lyödään kiertävä isku. Koska voimaa ei tuhlata ylimääräisiin erillisiin liikkeeseen, tehty tekniikka on merkittävästi nopeampi kuin asioita peräkkäin tehtäessä.

Lukuisissa harjoitteissa pyritään siihen, että oma vahva keskilinja on kohti vastustajaa, jonka keskilinja taas on aivan väärään suuntaan. Tällöin ollaan itse nopeita ja vahvoja, vastustaja taas hidas, kömpelö ja heikko.

KIERTÄVÄN TORJUNNAN YHDISTÄMINEN ISKUUN

Torjunnassa vastustajan asetta ei pysäytetä kovalla voimalla, vaan se ohjataan sivuun. Torjunta suoritetaan oma ase suojaksi itsen ja vastustajan aseen väliin nostettuna, kahva itseä kohti ja ylös käännettynä. Sivuun ohjaavassa kontaktissa kertynyttä voimaa ei käytetä vastustajan pysäyttämiseen, antaa iskun jatkaa matkaansa väärään suuntaan. Helpommillaan kontakti vastustajan aseeseen on hyvin kevyt. Oma ase varmistaa niin vähäisellä voimalla kuin mahdollista, ettei vastustajan isku pääse kääntymään kesken hyökkäyksen linjaltaan. Se liike-energia, joka omaan aseeseen saadaan, hyödynnetään aseen vastaiskuun pyöräyttämisessä.

Kohteena iskulla voi toki olla muitakin kohtia kuin käsi. Käteen lyöminen esitellään kahdesta syystä ensimmäisenä. Ensinnäkin lyöty käsi toimii huonommin vastahyökkäyksissä. Toiseksi käteen lyödessä on helppo lyödessä pysyä niin kaukana, ettei vastustajan vastaisku pääse osumaan.