Harjoitteita ja kirjoituksia miekkailun sekä muiden keskiaikaisten asetaitojen harjoittelemisen tueksi. Mukana niin tekniikkaharjoitteita kuin lajikunnon kohottamiseen tähtääviä harjoitteitakin. Blogin ideana on esitellä harjoitteita parin kanssa tai yksin tehtäväksi muun kamppailulajiharjoittelun tueksi ja lajille ominaisen suorituskyvyn parantamiseksi.
Tekniikassa ohjataan vastustajan isku sivuun, minkä jälkeen vastustajaa viilletään suoraan etenevällä viillolla kaulaan, samalla edeten tämän ohi.
Tekniikka on lähtökohdiltaan samankaltainen kuin tekniikat 1 ja 5. Vastustajan miekka ohjataan sivuun, samalla vastustajan iskun linjalta pois hakeutuen. Tällä kertaa isku ei kuitenkaan lähde kiertävänä, vaan suorana takaterän viiltona kaulan myötäisesti.
Jalkatyössä olennaisin huomioitava osa on kiertävä askel, jolla pidetään rintamasuunta vastustajaa kohti tekniikan aikana ja tekniikasta poistuttaessa. Jalkatyö ja miekan pitäminen ylhäällä ylläpitävät torjuntakykyä ja tasapainoa tekniikan aikana.
Tekniikka toimii luonnollisestikin vain kaulaltaan haarniskoimattomia kohteita vastaan.
Simulaatiotaisteluissa tekniikka toimii kaksintaisteluissa hyvin, jos säännöt huomioivat viillot. Ottelijat huomaavat kaksintaisteluissa hyvin, kun heidän kaulaansa vasten on simulaatio miekka. Massataisteluissa tekniikka sen sijaan voi jäädä huomaamatta. Massataisteluissa tekniikkaa kannattaakin muokata niin, että viillon sijaan suunnataan suora isku takaterällä keskelle kasvoja. Tällaista tekniikkaa on vaikea olla havaitsematta.
Tekniikassa lyödään ylhäältä vastustajaa päähän, liu'utetaan isku jalkaan. Välittömästi jalan viiltämisen jälkeen pistetään kilven laskiessa vastustajaa kasvoihin.
Tekniikka tulee tehdä mieluiten niin kaukaa, että vastustaja ei saa lyötyä tekniikan suorittajaa, mutta omat iskut juuri ja juuri osuvat. Tekniikka onnistuu parhaiten kahdenkädenmiekalla tai varsiaseella kuten hilparilla.
Ensimmäisen iskun tulee olla niin vakuuttava, että vastustaja varmasti torjuu sen. Koska torjunta arvataan, isku kohdistuukin vastustajan jalkaan, jonne se liu'utetaan kilven laitaa pitkin. Ensimmäisen iskun tulee osua kilpeen pehmeästi ja sitä myötäillen, jotta se ei jää kilpeen kiinni. Viillon taas tulisi tapahtua väkevästi ja päättäväisesti. Tällöin se on tehokas ja siirtyminen pistoon käy nopeasti.
Jalkaan osuvan viillon tähtäys on esimerkkivideossa polvitaive, koska siellä todennäköisimmin ei ole haarniskointia. Suurempia kilpiä vastaan tämä toimi, vaan viillon kohdealueen tulee olla alempana.
Viillon aikana astutaan pieni taka-askel, jonka aikana ase vedetään lähelle omaa kehoa. Tämän jälkeen astutaan hieman vastustajan asekäden puolelle ja pistetään tätä kasvoihin kilven laskeutuessa suojaamaan jalkaa. Jos vastustaja jalkaosuman jälkeen tiputtautuu kilven taakse piiloon, voi hänen kilven takaa nousemistaan ennakoida ja tehdä jalkatyön sekä loppupiston vastustajan pään esille tulon varaan laskien.
Tekniikan suojattomin hetki on viimeisen piston aikana. Piston ja tilanteesta poistumisen ajan miekan kahva kannattaisin nostaa videoesimerkissä nähtyä korkeammalle, liki vaakatasoon pään korkeudelle sitä suojaamaan.
Tekniikan tärkein opetus on, että hämäämällä ja jalkatyöllä vastustajan puolustusta voidaan siirtää ja kiertää yksinkertaisella ja arvattavalla tavalla. Alussa puolustus houkutellaan väärään paikkaan, kuten tekniikassa 6 ja tekniikassa 20 on opetettu. Tämän jälkeen vastustajan jalan avauduttua osumalle siihen tehty viilto saa vastustajan reagoimaan ja mahdollisesti hämmentymään hetkeksi. Tähän hämmennykseen tai sen puutteeseen ei saa kiinnittää huomiota: harjoittelijan tulee tehdä tekniikka mahdollisimman päättäväisesti omalla tahdillaan, mieluusti vastustajan olettaman taistelun rytmin vastaisesti. Viillosta pistoon nopeasti siirtyminen tukee tätä taistelun rytmin vaihtamista.
Toissijaisia opetuksia ovat olleet päättäväisen iskusarjan käyttäminen vastustajan tolaltaan saamiseen. Kun suurella aseella lyödään riittävän päättäväisen näköisesti, kokemattomat kilvenkäyttäjät helposti sortuvat taistelemaan taistelua suurten aseiden ehdoilla.
Tämä on luonnollisestikin hyvin haitallista toimivalle kilpien käyttämiselle. Tästä syystä tekniikan kolmas opetus on kilpien käyttöä vasten. Kilpien käyttämistä varten harjoittelijoiden on opittava, että muut aseet pyrkivät ottamaan henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman kilvistä. Tällöin kilvet eivät tee niitä asioita, joissa ovat vahvoja, vaan taistelevat suurempien aseiden ehdoilla. Tällainen henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman hakeminen on opittava havainnoimaan, siihen ei saa lähteä mukaan ja sitä vastaan on opittava taistelemaan.
Tekniikassa vastustajan pistäessä lyödessä astutaan takaviistoon kiertävällä askeleella. Rintamasuunta on askeleen lopussa yhä kohti vastustajaa. Kiertoliikkeen energia käytetään iskuun, joka kohdistuu alakautta vastustajan käsiin. Kierron hyödyntämisen vuoksi iskun käsiin tulisi onnistua nopeana ja väkevänä.
Tekniikan hyviä puolia on, että se on sangen turvallinen. Askel vie pois vastustajan hyökkäyslinjalta ja etäisyyden pitäisi olla sellainen, että vastustajan käsiin kyetään juuri ja juuri lyömään vahva isku. Etäisyyden vuoksi tekijä on turvassa, vaikka tekniikka muuten epäonnistuisikin täysin.
Myös se, että miekka tekniikan lopussa on itsen ja vastustajan välillä, valmiina vastatekniikkaan tai pistoon on tekniikan etuja.
Tekniikassa 6 yhdistetään aiemmin opeteltuja elementtejä erittäin yleisesti käytetyksi käteen kohdistuvaksi hämäys-hyökkäys -yhdistelmäksi.
Tekniikka on yksinkertainen:
1) Esitetään pistoa (katso Yksilöharjoite 2) sisään niin vakuuttavasti, että vastustaja ryhtyy torjumaan tai vastahyökkäykseen
2) Vastustajan ryhtyessä ohjaamaan iskua sivuun tai vastahyökkäämään lyödäänkin häntä moulinet-lyönnillä (joista enemmän Tekniikka 5:ssä) toiselle puolelle, jossa puolustus on auennut
Tekniikka on erittäin nopea, eikä sisällä juurikaan muuta jalkatyötä kuin pistotekniikkaan kuuluvan tavallisen ponnistuksen.
Nopeudestaan johtuen tekniikka useimmiten päätetään toteuttaa jo ennen kuin pistoa aloitetaan, mutta kokeneimmat ottelijat ovat valmiita viemään piston perille, jos vastustaja ei ryhdy torjumaan sitä.
Tekniikan voi tehdä vastustajan aseen ympäri kummaltakin puolelta, tärkeintä on saada hänet liikkumaan haluttuun suuntaan ja saattamaan puolustuksensa epätasapainoon. Kuten esimerkkivideosta näkyy, tekniikan suorittaminen ei ole myöskään mitenkään kätisyyteen sidottua.
Moulinet voidaan myös lyödä perille päähän tai ruumiiseen, jos siihen on mahdollisuus. Tavallisimmin moulinet kohdistuu kuitenkin käteen. Vastatekniikoista tyypillisimpiä ovat väistö taaksepäin moulinet'n tieltä + vastahyökkäys tai vastustajan moulinet'hen vastaaminen omalla torjunta-moulinet -sarjalla.
