Tekniikka 30: Maahanvienti kiertävällä käsilukolla torjunnan jälkeen

Tekniikassa torjutaan ylhäältä tuleva lyönti miekalla nopeasti eteenpäin astuen. Samalla tartutaan vastaotteella vastustajan kyynärvarresta. Tämän jälkeen käännytään kiertävällä liikkeellä, jonka aikana sekä väännetään vastustajaa kyynärvarresta liikkeen suuntaisesti alaspäin että väännetään liikkeen alussa tämän asetta omalla miekalla. Lopputuloksena vastustaja joko joutuu maahan lukotettuna tai hänen kätensä murtuu.

Lukottava käsi käännetään kiertoliikkeen aikana kiinni alas ja kiinni omaan kehoon. Tämä liike yhdessä kehon kierron kanssa mahdollistaa alasviennin. Videossa jalkatyön kierto on hyvin vähäeleinen kiertävä askel, mutta jotkut tekevät kyseisen askelluksen selvästi laajempana.

Tekniikassa siirrytään lopussa aseella vastustajan aseen vääntämisestä pistämiseen. Ennen tätä täytyy varmistaa, että vastustajan käsi on hyvin lukittuna omaa kehoa vasten ja aseen terä on turvallisessa suunnassa. 

Alasviennin aikana on mahdollista lyödä vastustajaa kasvoihin väistimellä, asekäden nyrkillä tai aseen pommelilla. Tämän tarkoituksena on vastustajan lamaannuttaminen ja vastarinnan murtaminen.

Tekniikka toimii vain, jos vastustajaa päästään hyvin lähelle ja tekniikka tehdään päättäväisesti. Tyypillisesti vastustaja voi välttää tekniikan onnistumisen joko taaksepäin vetäytymällä, aseen riittävän aikaisella vetämisellä pois kontaktista tai tarttumalla yhtaikaisesti kyynärvarteen.

Tekniikka ei ole tiettävästi sallittu missään turnaussäännöissä eikä tapahtumissa. Se sisältää erittäin suuren onnettomuusriskin, jonka lopputuloksena on murtunut käsi tai riittävän pitkässä kierrossa paikoiltaan vääntynyt olkapää. Tekniikkaa tulisi harjoitella vain kontrolloidussa ympäristössä, jossa joku osaa sen ja kykenee opettamaan sen muille turvallisesti. Jos päätätte harjoitella tekniikkaa, tehkää harjoitukset hitaasti, älkääkä viekö lukkoja äärimmilleen harjoittelun aluksi.

Lisää asiasta muualla:

Kiertävän lukotuksen ja aseistariisunnan vastaotteella kiinni vastustajan kädestä ottaen voi tehdä myös seisoen. Tästä oheisen Fencing Classics -blogin artikkelin kohdassa kolme. 

Jos ajatuksena on vain lopettaa taistelu miekkaillen, pelkkä horjutus sisäpuolelta riittää, kuten tässä Blood and Iron Heman videossa esitetään.

Jos haluaa oppia tekniikan jatkamisesta niin, että vastustaja väännetään mahalleen maahan, aikido-tavan voi katoa tästä Seidokan Aikido of South Carolinan videosta.

Tekniikka 29: Torjunta ylös tikarilla, vastapisto aseen ja käden sidonnalla

Tekniikassa väärin päin tikaria pitävä ottelija torjuu kovan iskun väärin päin olevalla tikarilla. Tämän jälkeen hän jatkaa liikettään ja tekee työntävän piston vastustajan kaulaan tai rintakehään. Piston aikana vasen käsi vetää vastustajan kättä niin, että se taipuu eikä voi vastustaa pistoa.

Koska vastustajalla on pidempi ase, on tikarilla varustautuneen edettävä välittömästi tätä kohti. Eteneminen helpottaa torjuntaa ja mahdollistaa kädestä tarrautumisen. 

Miten jalkatyötä tehdäänkin, olennaista on, että lopuksi tikarikäden puoleinen jalka on edellä. Tämä on olennaista, sillä voima pistoon tuotetaan kiertävällä liikkeellä jonka aikana painopiste pudotetaan alemmaksi. Tämä liike tuottaa voiman niin käden tieltä nykäisemiseen kuin pistoonkin. Mitä selvemmin torjunta-tarttuminen-kehon kierto-käden nykäisy-pisto -yhdistelmän voimantuoton saa yhdessä liikkeessä tapahtuvaksi, sitä todennäköisemmin tekniikka onnistuu.

Piston aikana tikarikäsi siirtyy torjunnasta pistoon niin, että käsi liukuu vastustajan kättä vasten, osumatta missään vaiheessa vastustajan aseeseen. Tällöin vasemmalla kädellä suoritettava vastustajan käden koukkuun vetäminen ja piston perille työntäminen kumpikin manipuloivat vastustajan asekättä, eikä vastustajan aseesta ole vaaraa. 

Tekniikkaa tavattiin opettaa tekniikaksi, jota saattoi käyttää lyhyellä aseella pääaseen menettämisen jälkeen. Varianttina opetettiin tekniikan käyttämistä pienen buckler-kilven kanssa. Tässä vaihtoehdossa torjuntaa saatetaan vahvistaa torjumalla bucklerilla vastustajan kättä, jonka jälkeen kilpi kierretään nopeasti käden ympäri ja kättä nykäistään samalla tapaa kuin ilman kilpeä tehtävässä muunnelmassa.

Tekniikka 27: Vastustajan kaataminen jalasta nostamalla

 

Tekniikassa torjunnan aikana siirrytään vastustajan lähelle, otetaan häntä jalasta kiinni ja kaadetaan hänet yhtäaikaisesti jalasta nostamalla ja horjuttamalla.

Tekniikassa tehtävä kaato on mahdollinen vain lähietäisyydeltä ja silloin, kun vastustajan ase on sidottu. Tästä syystä tekniikan täytyy alkaa torjunnalla, aseen sitomisella ja lähestymisellä.

Aseeton käsi kiertyy sisäkautta vastustajan jalan ympäri. Vastustajaa horjutettaessa jalkaa nostetaan ylöspäin - mitä enemmän jalka nousee, sen paremmin vastustaja saadaan pois tasapainosta.

Esimerkissä oma pää suojataan puskemalla se vastustajaa päin. Pusku kohdistuu asekäteen ja kehoon. Tällöin vastustajan on vaikeampi lyödä siihen aseettomalla kädellään tai potkaista päätä polvellaan.

Tekniikka toimii myös hyvin pienen kilven kuten bucklerin kanssa tai kahdenkädenaseesta vain toisella kädellä kiinni pitäen. Kahdella aseella tai ison kilven kanssa sitä on vaikea saada toimimaan.

Jos vastustaja esimerkissä pitäisi vasenta jalkaansa edessä tai tekniikan tekijä olisi vasenkätinen, kannattaisi tekniikka tehdä ulkopuolelta. Tällöin lähestyminen tehtäsiiin hieman vastustajan sivuun ja jalka nostettaisiin sisäpuolelle jääneellä omalla kädellä ylös, samalla vastustajaa lähelle menemällä horjuttaen. Horjutuksen voi tällöin tehdä myös kahdella muulla tapaa: vastustajan jalkaa nostamalla ja toisella kädellä vastustajan ylävartaloa taaksepäin työntämällä tai laittamalla oma jalka vastustajan jalan taakse ja horjuttamalla tätä ylävaratalosta, mieluusti oman jalan ympäri kiertäen. 

Selvimmät vastatekniikat ovat:

• Etäisyyden pitäminen, yleensä sivuun väistämällä
• Liian lähelle pyrkivän vastustajan potkaiseminen 
• Lähelle tulemisen energian hyödyntäminen vastaheittona

Tekniikkaa harjoitellessa kypärä ja pehmeä alusta ovat hyödyllisiä. Pehmeiden kaatumisten osaaminen on edellytys turvalliselle harjoittelulle.

Tekniikka ei ole kaikissa sääntömuodoissa laillinen. Tarkista säännöstösi ja seurasi säännöt ennen kuin ryhdyt tekemään tekniikkaa. Harjoittele mieluiten osaavan partnerin kanssa.

Muualta verkosta

Esimerkki samanlaisesta kaadosta vastatekniikkana potkuun kohdassa 3:02. Kohdassa 2:34 myös Miekkailuharjoitteita-sarjan osassa 23 esitelty tekniikka ja kohdassa 2:49 tässä osassa vaihtoehdoksi mainittu horjutus kamppauksella.

Kohdassa 1:21 näkyy hyvin miksi on olennaista mennä lähelle vastustajaa: tämä ei saa tehtyä vastalyöntiä ja horjutus onnistuu helpommin.

Esimerkki tekniikasta ja lonkkaheitosta vastatekniikkana kohdasta 2:57. Myös neljäs paini kohdasta 0:48 kannattaa katsoa, se esittää kaadon, jossa jättäydytään jalan ulkopuolelle. Lignitzer tosiaankin ohjeistaa tarttumaan jalkaan sisäpuolelta kiertäen, mutta olemme opettaneet ulkopuolelta kiertämistä. Se on hieman epävarmempi, mutta horjuttaessa aseistettua vastustajaa turvallisempi. 

Jos lähestyminen painiin miekkailtaessa ei ole tuttu asia, tästä videosta saa varmasti perusajatuksia selville. Jotkut ajatukset erityisesti jalkatyöstä sovellettavissa myös kilvellä lähestymiseen.

Tekniikka 26: Suora viilto kaulaan iskun sivuun ohjaamisen jälkeen

 

Tekniikassa ohjataan vastustajan isku sivuun, minkä jälkeen vastustajaa viilletään suoraan etenevällä viillolla kaulaan, samalla edeten tämän ohi. 

Tekniikka on lähtökohdiltaan samankaltainen kuin tekniikat 1 ja 5. Vastustajan miekka ohjataan sivuun, samalla vastustajan iskun linjalta pois hakeutuen. Tällä kertaa isku ei kuitenkaan lähde kiertävänä, vaan suorana takaterän viiltona kaulan myötäisesti.

Jalkatyössä olennaisin huomioitava osa on kiertävä askel, jolla pidetään rintamasuunta vastustajaa kohti tekniikan aikana ja tekniikasta poistuttaessa. Jalkatyö ja miekan pitäminen ylhäällä ylläpitävät torjuntakykyä ja tasapainoa tekniikan aikana.

Tekniikka toimii luonnollisestikin vain kaulaltaan haarniskoimattomia kohteita vastaan. 

Simulaatiotaisteluissa tekniikka toimii kaksintaisteluissa hyvin, jos säännöt huomioivat viillot. Ottelijat huomaavat kaksintaisteluissa hyvin, kun heidän kaulaansa vasten on simulaatio miekka. Massataisteluissa tekniikka sen sijaan voi jäädä huomaamatta. Massataisteluissa tekniikkaa kannattaakin muokata niin, että viillon sijaan suunnataan suora isku takaterällä keskelle kasvoja. Tällaista tekniikkaa on vaikea olla havaitsematta.

Tekniikka 25: Rynnivän vastustajan maahan heittäminen käsilukolla

 

Tekniikassa päälle hyökkäävän vastustajan isku torjutaan, minkä jälkeen hänet heitetään maahan, samalla hänen asekätensä lukottaen. 

Torjunnan aikana omaa painopistettä kannattaa siirtää alaspäin. Samalla oma rintamasuuntaa käännetään niin, että vastustaja on helppo saattaen kaataa maahan. Samaan aikaan vastustajan kädestä täytyy saada kiinni. 

Jos vastustajan saa kampattua ja hän kaatuu omia aikojaan, tekniikka on parhaimmillaan. Pahimmillaan suoraan päin rynnivän vastustajan voi joutua heittämään lonkkaheitolla, jossa omasta alhaalla olevasta painopisteestä vedetään liikkuva vastustaja oman lonkan päälle ja annetaan tämän liike-energian jatkua ilmalennon jälkeen maahan.

Heittäminen on molemmille osapuolille vaarallisempaa kuin kamppaaminen. Heiton aikana vastustajan käsi saattaa vääntyä, mikä luonnollisestikin on tekniikan tarkoitus varhaisissa kamppailulajeissa, mutta mitä ei saisi harjoiteltaessa tapahtua. 

Samoin mitä enemmän vastustajaa heitetään, sitä suuremmassa vaarassa hänen päänsä on. Pään kolhiminen vaarallisesti on hyödyllistä taistelutekniikkaa, mutta  harjoitellessa tulee yrittää varmistaa vastustajan käden ylhäällä pitämisellä varmistaa, ettei hänen päänsä osu maahan.

Maahanviennin aikana vastustajan ase tulee lukita omaa kylkeä vasten niin, ettei asetta voi käyttää.

Kilven kanssa tekniikan voi tehdä niin, että kilvellä otetaan puolikova kontakti rynnivään vastustajaan samalla kun hänet kampataan. Vastusta viedään maahan kilvellä erityisesti asekättä painaen, . Tällöin rynniminen loppuu ja vastustaja päätyy maahan puolustuskyvyttömäksi.

Tekniikka toimii hyvin yksittäisiä vastustajia vastaan. Useiden vastustajien kanssa se jättää tekniikan tekijän liian pitkäksi aikaa puolustuskyvyttömäksi, ainakin jos rynnijää ei saa heitettyä omia taistelutovereitaan päin. 

Rivitaistelussa tekniikkaa ei kannata käyttää, jollei rynnijä ole yksin. Omalta paikalta rivistä poistuminen on virhe. Vastustajan rynnäkkö kannattaa mieluummin pysäyttää kovalla liikkeen pysäyttävällä vastatekniikalla, jolloin omat toverit pääsevät hyökkäämään tätä vastaan. 

Ymmärrettävästi kuvatut tekniikat eivät sovellu sovellu kaikkiin sääntöjärjestelmiin, eivätkä kaikki kykene harjoittelemaan niitä turvallisesti. Huomioi nämä rajoitukset, äläkä lähde tekemään näitä tekniikoita sattumanvaraisesti tuntemattomille kanssaharrastajillesi.

Tekniikan yleistettävissä olevat opetukset liittyvät siihen, kuinka päälle rynnivän kamppailijan liikettä voidaan käyttää häntä vastaan ja kuinka hänen aseensa sitomista nopeassa tilanteessa voidaan harjoitella.

Tekniikka 24: Iskusarja suurella aseella kilpeä vastaan

 

Tekniikassa lyödään ylhäältä vastustajaa päähän, liu'utetaan isku jalkaan. Välittömästi jalan viiltämisen jälkeen pistetään kilven laskiessa vastustajaa kasvoihin.

Tekniikka tulee tehdä mieluiten niin kaukaa, että vastustaja ei saa lyötyä tekniikan suorittajaa, mutta omat iskut juuri ja juuri osuvat. Tekniikka onnistuu parhaiten kahdenkädenmiekalla tai varsiaseella kuten hilparilla. 

Ensimmäisen iskun tulee olla niin vakuuttava, että vastustaja varmasti torjuu sen. Koska torjunta arvataan, isku kohdistuukin vastustajan jalkaan, jonne se liu'utetaan kilven laitaa pitkin. Ensimmäisen iskun tulee osua kilpeen pehmeästi ja sitä myötäillen, jotta se ei jää kilpeen kiinni. Viillon taas tulisi tapahtua väkevästi ja päättäväisesti. Tällöin se on tehokas ja siirtyminen pistoon käy nopeasti. 

Jalkaan osuvan viillon tähtäys on esimerkkivideossa polvitaive, koska siellä todennäköisimmin ei ole haarniskointia. Suurempia kilpiä vastaan tämä toimi, vaan viillon kohdealueen tulee olla alempana.

Viillon aikana astutaan pieni taka-askel, jonka aikana ase vedetään lähelle omaa kehoa. Tämän jälkeen astutaan hieman vastustajan asekäden puolelle ja pistetään tätä kasvoihin kilven laskeutuessa suojaamaan jalkaa. Jos vastustaja jalkaosuman jälkeen tiputtautuu kilven taakse piiloon, voi hänen kilven takaa nousemistaan ennakoida ja tehdä jalkatyön sekä loppupiston vastustajan pään esille tulon varaan laskien.

Tekniikan suojattomin hetki on viimeisen piston aikana. Piston ja tilanteesta poistumisen ajan miekan kahva kannattaisin nostaa videoesimerkissä nähtyä korkeammalle, liki vaakatasoon pään korkeudelle sitä suojaamaan. 

Tekniikan tärkein opetus on, että hämäämällä ja jalkatyöllä vastustajan puolustusta voidaan siirtää ja kiertää yksinkertaisella ja arvattavalla tavalla. Alussa puolustus houkutellaan väärään paikkaan, kuten tekniikassa 6 ja tekniikassa 20 on opetettu. Tämän jälkeen vastustajan jalan avauduttua osumalle siihen tehty viilto saa vastustajan reagoimaan ja mahdollisesti hämmentymään hetkeksi. Tähän hämmennykseen tai sen puutteeseen ei saa kiinnittää huomiota: harjoittelijan tulee tehdä tekniikka mahdollisimman päättäväisesti omalla tahdillaan, mieluusti vastustajan olettaman taistelun rytmin vastaisesti. Viillosta pistoon nopeasti siirtyminen tukee tätä taistelun rytmin vaihtamista.

Toissijaisia opetuksia ovat olleet päättäväisen iskusarjan käyttäminen vastustajan tolaltaan saamiseen. Kun suurella aseella lyödään riittävän päättäväisen näköisesti, kokemattomat kilvenkäyttäjät helposti sortuvat taistelemaan taistelua suurten aseiden ehdoilla. 

Tämä on luonnollisestikin hyvin haitallista toimivalle kilpien käyttämiselle. Tästä syystä tekniikan kolmas opetus on kilpien käyttöä vasten. Kilpien käyttämistä varten harjoittelijoiden on opittava, että muut aseet pyrkivät ottamaan henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman kilvistä. Tällöin kilvet eivät tee niitä asioita, joissa ovat vahvoja, vaan taistelevat suurempien aseiden ehdoilla. Tällainen henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman hakeminen on opittava havainnoimaan, siihen ei saa lähteä mukaan ja sitä vastaan on opittava taistelemaan.

Tekniikka 23: Aseistariisunta ja maahanvienti käsilukon kanssa

 

Aseen lukitseminen tapahtuu samalla tapaa kuin tekniikassa 17: oman aseen kahva kierretään vastustajan käden ympäri, jonka jälkeen kättä vedetään suoraksi. 

Kun vastustan kättä vedetään, samaan aikaan siirrytään samaan tapaan kuin tekniikassa 21 pois vastustajan vahvalta linjalta hänen taaksensa. 

Samalla oma aseeton käsi siirtyy vastustajan käsivarren yli ja kiertyy vastustajan käden ympäri. Kierron aikana tekniikkaan kuuluisi myös isku kämmenellä vastustajan kasvoihin, mutta se on jätetty videosta pois.   

Kun vastustajan ase on lukittu, käsi saatu kiinni ja siirrytty hänen voimalinjansa kannalta heikkoon kohtaan, hänet riisutaan aseista ja viedään maahan. Tämä tapahtuu omaa painopistettä alas viemällä, koko kehon samanaikaisella kierrolla ja asekädellä taakse vetämällä.

Kun vastustaja on maassa aseettomana ja käsi lukossa, oma ase on jo vapaana ja paino vastustajan päällä.

Tekniikka ei ole toimintavarma ja siinä on selvä vastustajan vahingoittamisen mahdollisuus, kuten kaikissa käsilukkoon perustuvissa maahanvienneissä. Vastustaja voi välttää tekniikan yksinkertaisesti vetämällä asekäden kyynärpäänsä itseään kohti hyökkäyksensä jälkeen ja kääntämällä rintamasuuntansa tekniikkaa yrittävää kohti. 

Useampaa vastustajaa vastaan se ei toimi, sillä lopun maahanvienti jättää tekijän aivan liian suojattomaksi. Jos aseistariisuntaa päättää kokeilla tällaisessa tilanteessa, se kannattaa tehdä niin, että tekniikan lopussa on matalassa hevosistunnassa. Vastustaja kannattaa tällöin kääntää itsen ja muiden vastustajien väliin.

Tekniikka 21: Torjunnan yhteydessä vastustajan taakse astuminen ja horjutus

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun, samanaikaisesti astutaan toiselle puolelle vastustajan taakse ja horjutetaan vastustajaa. 

Torjunta tehdään kiinni pitävänä torjuntana vastustajan jatkolyöntien estämiseksi.

Jalkatyössä keskeistä on siirtyä vastustajan taakse nopealla kiertävällä askeleella. Tekniikka onnistuu helpoiten, jos vastustaja on etenemässä nopeasti ja oma liike saadaan ajoitettua tapahtumaan samanaikaisesti vastustajan liikkeen kanssa. Jos vastustaja jää kauemmas tai hänellä on pidempi ase, tekniikkaa voi yrittää toteuttaa lisäaskeleen jälkeen, mutta onnistumistodennäköisyys ei ole yhtä hyvä kuin vastustajan liikettä hyödynnettäessä. 

Tekniikan aikana vastustajan liikettä manipuloidaan omalla kädellä. Askeleen aikana valmistaudutaan horjuttamaan vastustajaa. Horjutukseen käytetään kiertoaskeleen voimaa, jonka tulisi suuntautua kohtisuoraan vastustajan jalkojen väliseen pisteeseen verrattuna. 

Miten vahvana horjutusta tehdäänkään, sen tulisi ohjata vastustajan asekäden olkapäätä poispäin itsestä, jolloin asekädellä lyöminen on mahdollisimman hankalaa ja hidasta.

Jos tekniikka aloitetaan kauempaa, ensimmäisen käsikontaktin voi joutua ottamaan vastustajan käteen.

Tekniikan lopuksi vastustajaa voi horjuttaa tai jopa kaataa. 

Tekniikka onnistuu erityisen hyvin kilven kanssa toteutettuna.

Tekniikan opettamisesta on muissa tekniikoissa hyötyä, koska se opettaa vastustajan vahvalta hyökkäyslinjalta pois siirtymistä, asekäden manipulointia ja tasapainosta pois saattamista.

TEKNIIKKA 16: TORJUNTA, LINJA HALTUUN, VASTAPISTO

Tekniikka on yksinkertainen, nopea ja tehokas. Jos sitä lähtee koettamaan, tekniikka on toteutettava päättäväisesti tai siihen todennäköisesti ehditään tehdä vastatekniikka.

Tekniikka lähtee liikkeelle vastustajan hyökkäyksen torjumisella sivuun. Samalla edetään päättäväisesti ja otetaan sisälinja haltuun. Vastustajan aseeseen säilytetään teräkontakti, jolla sitä pidetään ulkolinjalla. Eteenpäin menevä liike päättyy pistoon vastustajan ylävartaloon.

Tekniikka on opetuksessa keskeinen perustekniikka. Siinä on useita keskeisiä opetuksellisia elementtejä: se korostaa keskeisimmän hyökkäyslinjan hallussa pitämisen tärkeyttä ja samalla se on räjähtävässä nopeudessaan nopeimpia tapoja lopettaa taistelu.

Vastatekniikoina tehtävät sisälinjan takaisin ottamiset ovat myös keskeisiä ymmärrettäviä miekkailuopetuksessa.

Tekniikan jatkotekniikkana kannattaa opettaa half-sword -tekniikka, jossa omasta miekasta otetaankin kiinni terästä torjunnan aikana, edetään hyvin lähelle vastustajaa ja pistetään tätä voimallisesti. Tämä mahdollistaa tarkemman ja vahvemman teräkontrollin, sekä tehokkaamman läheltä taistelemisen.

Tekniikka on myös keskeisiä vastatekniikoita varsiaseilla ja keihäillä, hieman muuteltuna.

Linkkejä videoihin, joissa näytetään vastaavaa tekniikkaa:

Esimerkki half-swording -tekniikasta historiallisen miekkailun puolelta.

Tekniikan esittelyä ja linjan haltuunottoa vastatekniikkana hyvin selvästi esitettynä:

Esimerkki samantyyppisestä tekniikasta suoritettuna sauvalla.

Tekniikka 15: Torjunta, vastustajan käsien sidonta, pisto kaulaan

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun ohjaten. Samalla väistetään eteen sivulle. Väistön aikana käännytään, työnnetään käsi vastustajan käsien yli, kierretään käsi vastustajan käsien ympäri ja pistetään vastustajaa kaulaan.

Tekniikassa olennaista on lähestymisen ajoittamisen oppiminen. Tästä syystä sen osaaminen parantaa merkittävästi kontaktiin menemisen ajoittamista kaikkia aseita vastaan.

Käsien sitomisen voi tehdä pienen kilven tai oman pienen aseen kanssa. Erityisesti suuren kilven kanssa se ei kuitenkaan onnistu.

Tekniikka on hyvin yleisesti käytetty erilaisia varsiaseita vastaan. Tällöin kättä ei välttämättä saa vastustajan käsien ympärille, mutta pelkkä aseen varresta kiinni pitäminenkin usein sitoo tämän toimintaa merkittävästi.

Tavallisin vastatekniikka on pitää riittävää etäisyyttä vastustajasta ja vetää käden taaksepäin omaa kehoa kohti, jos vastustaja pyrkii lähelle. Jos tässä epäonnistutaan ja vastustaja saa kiinni käsistä, on tavallisin vastatekniikka vastustajan horjuttaminen päättäväisellä lähestymisellä, jonka jälkeen käsien vapauttaminenkin voi onnistua vastustajan ollessa epätasapainossa.

Tekniikka 13: Pariharjoite etäisyyden ja vastustajan käden manipuloinnin opettelemiseen

Tekniikassa 13 harjoitellaan sitä, että joku yrittää tulla liian lähelle lyömään vauhdilla. Hänet ohjataan päättäväisesti sivuun ja otetaan hallitusti etäisyyttä.

Tekniikassa vastustaja lähestyy ja iskee miekalla iskun päätä kohden. Isku ohjataan sivuun, samalla vastustajan asekäden puolelle väistäen ja eteenpäin sivulle astuen. Samalla toinen käsi siirtyy manipuloimaan vastustajan kättä. Kuten aiemmissakin tekniikoissa, kosketus kämmenellä, ei koskaan sormet edellä. Poistuminen tehdään kiertävällä askeleella, samalla vastustajan kättä manipuloiden ja mieluusti kontaktista poistuttaessa hieman poispäin tönäisten.

Harjoitteen tarkoituksena on opettaa etäisyydenhallintaa ja vastustajan asekäden manipulointia. Ylimääräiset välineet on riisuttu pois, jotta harjoittelijan täytyisi keskittyä pelkästään keskeiseen suoritukseen: lähelle menemiseen ja sieltä poistumiseen, hyvällä torjunnalla, oikealla ajoituksella ja toimivalla jalkatyöllä. 

Tämä harjoite mahdollistaa monien lähestymiseen perustuvien tekniikoiden suorittamisen teknisesti toimivasti ja antaa sekä suoritusvarmuutta, että rohkeutta toteuttaa näitä tekniikoita nopeasti.

Harjoite kannattaa aluksi tehdä hitaasti, jotta harjoituksessa voidaan hosumatta keskittyä tekemään tekniikka oikein.

Harjoite onnistuu parhaiten samankätisten harjoittelijoiden kesken. Jos harjoittelijat ovat erikätisiä, harjoitetta kannattaa tehdä kahdella kädellä käytettävillä miekoilla. Nämä miekat kuitenkaan eivät saa olla niin pitkiä, ettei lähietäisyydelle pääse, silloin tämä harjoite ei toimi toivotulla tapaa, vaan siihen on pelattava aikaa lähestymiseen ja tehtävä pidempi vastustajan aseen hallinta omalla aseella.

Tekniikka 12: Vahvan iskun torjunta ylös kilvellä ja aseella, pisto kasvoihin

Vahvan iskun torjunnat jatkuvat. Tekniikassa vahva isku (tai pisto) ohjataan asekäden puolelle sivuun. Vastustajan ase ohjataan jatkamaan ohi, samalla pois iskun linjalta liikkuen. Oma liike-energia suunnataan samalla kahteen yht'aikaa tapahtuvaan asiaan: ylhäältä tulevaan pistoon kasvoihin ja vastustajan horjuttamiseen kilvellä.

Tekniikan jalkatyössä on huomioitava, että esimerkissä se aloitetaan miekkapuolen jalka edessä. Tällöin jalkatyö muodostuu yksinkertaisimmillaan kiertävästä takajalan askeleesta, jolla siirrytään pois vastustajan linjalta ja horjutetaan tätä.

Jos kilpipuolen jalka aloittaisi, jalkatyö tulisi aloittaa etenevällä askeleella etuviistoon kilpipuolelle.

Riippumatta kumpi jalka aloittaa, liikettä tulee jatkaa eteenpäin kunnes on horjuttamisetäisyydellä. Jos vastustajalla on pitkä ase, etenemistä ja aseen ohjaamista (tai jopa siitä kiinni pitämistä aseella ja kilvellä) tulee jatkaa, kunnes on horjutusetäisyydellä ja pääsee pistämään horjutetun vastustajan aseen yli.

Tekniikkaa voi käyttää myös liian vahvasti hyökkäävää kilvellä varustautunutta vastustajaa vastaan, mutta onnistuminen kysyy hyvää ajoitusta. Tällöin nopean horjuttamisen ja ylhäältä pistämisen merkitys korostuu, koska vastustajalla on paremmat mahdollisuudet saada puolustuksensa piston tielle.

Tekniikka on jatkumoa tekniikoille 10 ja 11. Näiden tekniikoiden opettamisella on pyritty siihen, että kilpiä käyttävät taistelijat osaavat useamman nopean perustekniikan, joita käyttää lähitaistelutilanteissa yksittäisten vastustajien nopeaan voittamiseen. Kilvet eivät saa pelätä isoja aseita tai vahvaa lyömistä. Tästä syystä kilven käyttäjille on opetettava tekniikkavalikoima, johon tukeutua. Tällöin voittamisesta tulee hallittua ja normaalia.

Opetus kannattaa aloittaa yksittäisten tekniikoiden opettamisesta ja toistamisesta selkärankaan asti. Kun taistelemisen peruspalikat ja niiden tuoma turvallisuuden tunne ovat hallussa, on opettamista ja oppimista helppo jatkaa soveltamiseen ja tekniikoiden ketjuttamiseen.

Tekniikka 11: Vahvan iskun torjunta ylös kilvellä ja aseella, suora vastaisku

Tekniikassa torjutaan vahva ylhäältä tuleva isku sekä miekalla, että kilvellä. Samanaikaisesti siirrytään eteenpäin asekäden puolelle. Heti torjunnan jälkeen asekäsi ojennetaan eteenpäin ja lyödään mahdollisimman suora lyönti kasvoihin sisälinjaa pitkin.

Tämä tekniikka on suora vaihtoehto tekniikalle 10, jossa isku oli kiertävä. Suora isku on hieman nopeampi, mutta myös hieman heikompi, eikä kierrä vastustajan puolustusta. Jos vastustajan puolustuksessa on aukko, tämä on erinomainen nopea vastaisku.

Tekniikkaa voi käyttää myös sarjan aloitusiskuna, jolla pakotetaan vastustajan nostamaan puolustustaan nopeasti. Tämän puolustuksen siirtämisen jälkeen voidaan jatkaa hyväksi katsotulla, tilanteeseen sopivalla tavalla.

Iskun voi lyödä myös niin, että se päättyy pistona, jos vastustaja on hieman kauempana.

Jos vastustajalla on iso ase ja hän on kauempana, iskun voi kohdistaa myös hänen käteensä.

Tekniikka 10: Vahvan iskun torjunta ylös, kiertävä vastaisku

Vastustajan iskiessä vahvan lyönnin hänen iskunsa torjutaan yht'aikaisella miekalla ja kilvellä tapahtuvalla torjunnalla. Torjunnan kanssa samanaikaisesti astutaan pois vastustajan lyönnin edestä. Torjuntakosketus jatkuu vastustajan aseen sivuun ohjauksena ja suoritetun liikkeen käyttämisenä kiertävänä moulinet-lyöntinä vastustajan ylävartaloon.

Jos vastustajan isku on erityisen vahva miekan mukaan tuominen torjuntaan varmistaa, ettei isku osu tule puolustuksesta läpi. Erityisesti aloittelevien ja pienikokoisten ottelijoiden kannattaa tekniikkavalinnoissaan valmistautua siihen, ettei heidän yhden välineen torjuntansa riitä suurempikokoisten ja vahvempien ottelijoiden iskujen torjuntaan pelkällä kilvellä. Suuria aseita ja vahvempia ottelijoita vastaan otteleminen voi jännittää tai jopa pelottaa osaa harjoittelijoista, joten heille on tärkeää luoda näitä tilanteita varten selvät rutiinit turvallisten vastatekniikoiden avulla. Tästä syystä niitä tulee tekniikkaesittelyissä säännöllisesti vastaan.

Kahden välineen käyttö on luonnollisestikin hitaampaa kuin pelkän kilven käyttö. Se sitoo aseen hetkeksi torjuntaan. Vastustaja voi myös havaita tekniikan yrittämisen ja ohjata iskunsa toisaalle, esimerkiksi jalkaan. Tästä syystä torjuntatekniikkaa ei tule paljastaa liian aikaisin ja tehtyä vastatekniikkaa kannattaa vaihdella.

Tekniikka on hyvin samankaltainen kuin Tekniikka 8, jossa samankaltaista tekniikkaa toteutettiin kahdella aseella.

Tekniikka 9: Varmatoimisin aseistariisunta

Varmatoiminen aseistariisunta, jossa vastustajalle tehdään aseistariisunta kun hänen asettaan on ensin kierretty vaikeaan asentoon, jonka jälkeen aseesta kiinni pitäminen on erittäin vaikeaa.

Tekniikassa 2 ase otettiin suoraan kiinni ottamalla ja riuhtaisemalla. Suurin ero on, että tässä tekniikassa vastustajan otetta heikennetään kierrolla ennen kuin väärin päin oleva ase otetaan häneltä pois. Tekniikka on hieman hitaampi ja teknisesti vaativampi kuin tekniikka 2, mutta varmatoimisempi.

Tekniikka lähtee liikkeelle torjunnalla, jossa pisto tai isku ohjataan ulospäin. Vastustajan miekkaa manipuloidaan tämän jälkeen kiertämällä sitä ulospäin, mieluusti liki puolikaaren verran.

Torjunnan ja manipuloinnin kanssa samanaikaisesti vastustajaa lähestytään. Tarvittava jalkatyö on yleensä hyvin vähäistä. Tekniikka tehdään vastustajan hyökkäyksen vastatekniikkana, eikä toimi jos sitä yritetään tehdä kaukaa. Lähestyttäessä toinen käsi valmistautuu ottamaan vastustajan aseen kahvasta kiinni. Tartuntaan lähestyminen tapahtuu kämmen edellä, sormia suojaten.

Kun vastustajan aseen kahva osoittaa liki ylös, kahvasta otetaan kiinni ja ase vedetään itselle. Vastustajan käsi on saatettu tilaan, jossa ase saadaan helposti vedettyä peukalon ja etusormen välistä pois. Jos vastustaja yhä onnistuu pitämään kiinni, voidaan aseen kiertoa jatkaa, mikä vaikeuttaa aseesta kiinni pitämistä entisestään.

Tässä tekniikassa vastustajan käsi kääntyy, mutta kiinni pitävää lukkoa ei muodostu. Ainoat tilanteet, joissa aseen vääntämisestä on aiheutunut kipua olleet ne kerrat, kun yhdenkädenmiekkaa on väännetty kahdenkädenaseella, eikä heikkoon tilanteeseen joutunut ole irrottautunut tilanteesta tai päästänyt aseestaan irti. Näissä harvinaisissa tilanteissa vahva vääntö isolla aseella on aiheuttanut kipua käteen, jolla on yritetty taistella vastaan mahdottomassa tilanteessa.

Niin tätä tekniikkaa kuin tekniikkaa numero 4 opettaessa kannattaa korostaa, että tekniikkaa ei voi vastustaa, jos se pääsee liian pitkälle. Jos vastustaja jää ihmettelemään tekniikkaa, se onnistuu liki varmasti ja aseesta täytyy päästää irti. Jos tekniikan taas havaitsee tarpeeksi ajoissa,  voi koko tekniikan estää yksinkertaisimmillaan vain astumalla taaksepäin ja vetämällä kyynärpäätä taaksepäin.

Käännön jälkeiset aseistariisunnathan eivät kaikilla aseilla toimi, aseiden rakenteesta johtuen. Ne ovat erityisesti rapiirimiekkailussa tärkeä ja oveluutta vaativa elementti. Jos ne alkoivat kiinnostaa, ohessa asiaa erittäin hyvin esittelevä opetusvideo muutenkin mielenkiintoiselta David Coblentzin kanavalta:

 

Tekniikka 7: Kahden aseen perustorjunta

Kahden miekan tai miekan ja tikarin käyttö ei ole parhaita mahdollisia aseyhdistelmiä. Silti tämänkin aseyhdistelmän perustekniikka kannattaa tuntea.

Esimerkkejä kuvanneessa seurassa kahden aseen perusvalmiussennoksi on opetettu aseiden pitämistä edessä ikään kuin kolmion sivuina ja kärkiä suojaamassa silmätasoa. Miekkojen kärjet ovat lähekkäin, valmiina tukemaan toisiaan tai sulkemaan taistelulinjoja. Tämä asento on valittu, koska aseet suojaavat siinä kohtuullisen hyvin ylävartaloa ja iskuja on nopea lähteä tekemään. Tälläkin kertaa tekniikka lähtee tästä valmiusasennosta.

Kahden aseen tekniikoista tavallisimpia on torjunnan ja lyömisen yhdistäminen. Toisella aseella ohjataan vastustajan hyökkäys sivuun, toisella taas tehdään samanaikainen vastahyökkäys. Esimerkissä vastustajan pisto ohjataan menemään sivuun ja asetta linjalta pois pidettäessä vastustajaa lyödään keskivartaloon.

Tekniikan nopeus perustuu siihen, että sekä torjunnan, että vastaiskun voima tuotetaan samalla vartalon kierrolla. Jos voi tehdä samalla liikkeellä kaksi tekniikkaa, miksei sekä torjuisi että löisi samaan aikaan?

Samalla logiikalla tekniikka kannattaa opetella mahdollisimman pienellä liikkeellä. Videoidussa esimerkissä kaikki tehdään suurieleisesti, jotta tekniikan logiikka tulisi selväksi. Käytännössä miekkaillessa mitä pienemmällä väistimen liikkeellä onnistuu varmistamaan hyökkäyksen ajautumisen ohi menevälle hyökkäyslinjalle, sitä nopeampi tekniikka on.

Kahdella aseella tekniikan voi tehdä täysin samalla tapaa toiselle puolellekin. Toiselle puolelle torjumista käsitellään tekniikassa 22. Samoin lyönnin voi suorittaa pistona. Samoin tekniikan osumakohdetta voi vaihtaa: jos vastustaja esimerkiksi perääntyy niin, ettei osuma rintaan tai päähän enää onnistu, lyönti voi ehkä vielä osua asekäteen.

Tekniikka 5: Vastustajan iskun sivuun ohjaava torjunta, kiertävä moulinet-vastaisku

Tällä kertaa esitellään melodramaattisesti esitettynä eräs kaikkialla maailmassa asetaidoissa yleinen vastatekniikka. Sen muunnoksia tullaan näkemään jatkossakin ja sen joku muoto kannattaa opettaa aloittelijoille varhaisessa vaiheessa harjoittelua. Kyseisessä tekniikassa vastustajan isku ohjataan sivuun omalla aseella, jonka jälkeen omalla aseella lyödään kiertävä isku takaisin

Jalkatyö sisältää esimerkissä kiertävän askeleen, jolla hankkiudutaan pois vastustajan vahvalta lyönti- ja etenemislinjalta. Tekniikan voi tehdä pienemmälläkin liikkeellä, mutta jalkatyö tulee myös osata. Se ei kuitenkaan tällä kertaa ole tarinan opetus.

Keskeisesti tekniikassa on kaksi osaa, joihin tulee kiinnittää huomiota: voiman sivuun ohjaaminen ja kiertävä lyönti.

Voiman sivuun ohjaaminen on tärkeää, sillä aina ei ole mielekästä saatikka tehokasta pysäyttää vastustajan iskua täysin. Sivuun ohjaaminen antaa vastustajalle tilaisuuden tuhlata voimaa ja aikaa. Esimerkin tilanteessa on tehokkaampaa antaa vastustajan iskun ohjautua sivuun, jolloin itselle jää aikaa tehdä omaa vastatekniikkaa.

Tässä tekniikassa oma väistin nostetaan ylös ja vastustajan aseeseen otetaan kontakti oman terän vahvalla osalla. Vastustajan terä lipuu sivuun ja lataa samalla liike-energiaa torjujan aseeseen.

Toisessa osiossa tämä energia vapautetaan pyörähtävään iskuun. Kyseistä tekniikkaa opetetaan hyvin eri nimillä, mutta itse olen oppinut tuntemaan sen miekkailussa moulinet'n nimellä, pienenä tuulimyllynä. Moulinet tapahtuu kiertämällä isku vastustajaan kaarella, kun taas tavallisissa iskuissa lyöntilinja pyritään pitämään suorana.

Kaarella lyöty isku on pistojen, iskujen ja viiltojen ohella keskeisiä tapoja rakentaa lyöntejä. Sen voimantuotanto ei perustu kehon kokonaisvaltaiseen toimintaan (joka toki on nopeampaa), vaan aseen kaarron aikana tuotettuun voimaan. Tämä ei sovellu kaikkiin tilanteisiin, mutta sen avulla voidaan myös rakentaa tilanteita, ajoituksia ja paikkojen avautumisia, jotka muuten eivät onnistuisi.

Urheilumiekkailusapelissa tekniikkaa ei lajin nopeuden vuoksi enää näe aktiivisesti käytössä. Hyvänä puolena moulinet toimii erinomaisesti niitä urheilumiekkailijoita, keihäänkäyttäjiä ja varsiaseharrastajia vastaan, jotka eivät sitä ole koskaan harjoitelleet.

Tekniikka voi vaikuttaa hitaassa esimerkissä kömpelöltä, mutta se toimii useissa miekkailulajeissa turanausolosuhteissakin, kuten Minna Vasarainen (sininen miekkailija) osoittaa long swordilla vuoden 2019 Swordfishissä:

Sivuun ohjaavaa torjuntaa käytetään myös japanilaisissa miekkailulajeissa, parhaimmillaan todella nopeasti, kuten oheisessa Kendo-esimerkissä:

Saksalaisella Liechtenauerilla on samantapaisia tekniikkamahdollisuuksia. Ohessa Zornhau-osio aiheesta, mutta myös Zwerchhau voidaan tehdä samaan tapaan.

Moulinet'n selittämistä sapelinäkökulmasta:



Moulinet SCA Heavy Fighting -kontekstissa selitettynä:

 

Esimerkki moulinet'n käytöstä escrimassa sarjan päätteeksi. Escrima/eskrima/kali/arnis siltää yleensäkin paljon kiertoliikkeeseen perustuvia tekniikoita, joilla avataan vastustajan puolustusta:

Kiertävä isku toimii myös soveltuvin muutoksin voimantuottona erilaisille varsiaseille. Ohessa kiertävän lyönnin vastatekniikkana hyödyntämistä kärsivällisesti opetettuna sauvatekniikkana:

Tekniikka 3: Pisto kilven yli torjunnan jälkeen

Tekniikassa vastustajan lyönti torjutaan kilvellä ja miekalla, minkä jälkeen siirrytään eteenpäin ja pistetään vastustajaa ylävartaloon oman puolustuksen yli.


Kyseessä on eräs yksinkertaisimmista vastatekniikoista kilvellä ja miekalla. Alkuasento pitää kilven hieman koholla ja aseen valmiudessa. Kilpipuolen jalka on edellä, mistä syystä vastustajalla on hieman etulyöntiasemaa lyömisetäisyyksien osalta. Tekniikka aloitetaan torjunnalla vastustajan yrittäessä käyttää tätä etäisyysetuaan hyväksi lyömällä ylhäältä tulevan iskun.

Torjunnassa vastustajan yritys torjutaan kilpeä käyttäen miekkakäden puolelle. Torjunta tehdään niin, että se ohjaisi epäonnistuessaankin iskun sivuun - kyseessä ei ole iskun täysin pysäyttämään pyrkivä kova torjunta. Torjunnan aikana kilpi säilyttää kontrollin vastustajan aseesta ja siirtyy sitomaan asetta painamalla sitä vastustajan kehoa vasten. Tämän sidonnan aikana vastustajaa pistetään yläruumiiseen oman kilven ja vastustajan aseen yli.

Jalkatyöhön valmistaudutaan siirtämällä voima torjunnan taakse. Tämän jälkeen, jo torjunnan aikana, aloitetaan askel eteenpäin välimatkan kuromiseksi umpeen. Tässä ei käytetä ristiaskelia, pelkkä tavallinen askel eteenpäin alussakin edessä olevalla jalalla riittää. Askeleen pituus riippuu vastustajan sijoittumisesta ja asepituudesta. Mitä pidempää asetta vastustajan käyttää, sitä pidempi askel on otettava etäisyyden umpeen kuromiseksi.

Tekniikka on yksinkertainen vastatekniikka suurten aseiden voimankäyttöä vastaan ja sitä voi käyttää pistojakin vastaan. Aloittelijoille voi olla myös vaikea tietää mitä tehdä, jos vastustajan aseen joutuu torjumaan asekäden puolelle, mihin tämä tekniikka tarjoaa nopean perusvaihtoehdon.

Omien varusteiden yli pistäminen on tärkeä taito, jonka nopeaksi ja sujuvaksi opettelemisen voi aloittaa tämän tekniikan kautta.

Taistelutilanteissa joskus useampia vastustajia vastaan on tärkeää, että tekniikkavalikoimasta löytyy pitkiä tai voimalla käytettyjä aseita vastaan lähestymistapa, jonka aikana kilven saa pidettyä torjumassa oman asekäden puolella. Jos tekniikan avulla saa esimerksiksi hyökättyä vastustajarivin laidassa olevan vastustajan kimppuun, on kilven pitäminen tekniikan aikana vastustajien ja itsen välissä tärkeää. Joskus tähän tarvitaan nyt esitetyn tekniikan kaltaisia tekniikoita, joissa torjunta suoritetaan aluksi epäjohdonmukaisen tuntoisesti ristiin.

Tekniikka 1: Väistö kiertoaskeleella, torjunta, kiertävä lyönti käteen

Ensimmäinen tekniikka on liki kaikkien aselajien jossain muodossa tuntema perustekniikka. Tekniikassa astutaan pyörähtävällä askeleella pois vastustajan lyöntilinjalta, varmistetaan aseen sivuun meneminen omalla torjunnalla ja pyöräytetään lopuksi isku vastustajan käteen.

Muiden tekniikoiden osaamisen kannalta tekniikassa on kaksi erityisen olennaista osa-aluetta: kiertävällä askeleella tehty väistö ja kiertävän torjunnan yhdistäminen iskuun.

VÄISTÖ KIERTÄVÄLLÄ ASKELEELLA

Asetekniikassa ensisijaista on, ettei saa itse osumia. Tekniikan tärkein osa onkin mennä pois siltä linjalta, jolla vastustaja lyö. Molempien jalkojen täytyy liikkua pois lyömälinjalta. Tällä päästään pois iskun tieltä ja pois vastustajan keskilinjalta. Miekkailijoiden välillä olevalta keskilinjalta pois pääseminen on olennaista, koska silloin ollaan pois vastustajan vahvalta miekkailualueelta.

Ajatuksena jalkatyössä on sivuun väistämisen jälkeen välittömästi siirtää oma keskilinja osoittamaan kohti vastustajaa. Tämä tapahtuu kiertävällä takajalan kiertoaskeleella.

Opetuksessa ylimääräistä tekemistä vältetään ja tuotettu voima käytetään mieluusti useampaan asiaan kerrallaan. Kiertoliike jolla oma vahva keskilinja siirretään osoittamaan vastustajaa kohti tuottaa samalla voimaa, jolla vastustajan käteen lyödään kiertävä isku. Koska voimaa ei tuhlata ylimääräisiin erillisiin liikkeeseen, tehty tekniikka on merkittävästi nopeampi kuin asioita peräkkäin tehtäessä.

Lukuisissa harjoitteissa pyritään siihen, että oma vahva keskilinja on kohti vastustajaa, jonka keskilinja taas on aivan väärään suuntaan. Tällöin ollaan itse nopeita ja vahvoja, vastustaja taas hidas, kömpelö ja heikko.

KIERTÄVÄN TORJUNNAN YHDISTÄMINEN ISKUUN

Torjunnassa vastustajan asetta ei pysäytetä kovalla voimalla, vaan se ohjataan sivuun. Torjunta suoritetaan oma ase suojaksi itsen ja vastustajan aseen väliin nostettuna, kahva itseä kohti ja ylös käännettynä. Sivuun ohjaavassa kontaktissa kertynyttä voimaa ei käytetä vastustajan pysäyttämiseen, antaa iskun jatkaa matkaansa väärään suuntaan. Helpommillaan kontakti vastustajan aseeseen on hyvin kevyt. Oma ase varmistaa niin vähäisellä voimalla kuin mahdollista, ettei vastustajan isku pääse kääntymään kesken hyökkäyksen linjaltaan. Se liike-energia, joka omaan aseeseen saadaan, hyödynnetään aseen vastaiskuun pyöräyttämisessä.

Kohteena iskulla voi toki olla muitakin kohtia kuin käsi. Käteen lyöminen esitellään kahdesta syystä ensimmäisenä. Ensinnäkin lyöty käsi toimii huonommin vastahyökkäyksissä. Toiseksi käteen lyödessä on helppo lyödessä pysyä niin kaukana, ettei vastustajan vastaisku pääse osumaan.