Yksilöharjoite 2 - pistotarkkuutta kehittämään

Harjoitukseen tarvitaan narua ja tennipallo. Hurjimmat tekevät kahdella pallolla nopeusharjoitteita, mutta me emme nyt liioittele vaan pitäydymme yhdessä pallossa. Pallo kiinnitetään naruun liimaamalla, sitomalla, ruuvamalla tai millä tavalla nyt haluaakaan sen kiinnittää. Sitten pallo laitetaan roikkumaan katosta/leuanvetotangosta/oksasta.

Sitten palloon pistetään. Kerta toisensa jälkeen, hallitusti ja ajatuksella.

Jos haluaa kehittyä, palloon treenataan joka päivä ainakin sata pistoa, 50 paremmalla ja 50 huonommalla kädellä. Ja kuten aina toistetaan, kannattaa aloittaa kevyesti. Paikat kestävät paremmin jos ei aluksi riuhdo itseään rikki, vaan totuttaa kehoa harjoitteluun.

Pistovälineeksi voi valita sen kepin tai pulikan joka itseä sattuu miellyttämään. Tylppä harjanvarsi, bambunpätkä, rautatanko, kaikki käy. Aluksi kannattaa käyttää jotain kevyttä, jotta voi keskittyä tarkkuuteen, ei lihastreeniin.

Pulikalla tehdään pistoja eri etäisyyksiltä ja eri kulmista palloon, joka tietysti liikkuu osumien jäljiltä. Tällä saadaan parannettua etäisyyden hahmotusta osumatarkkuuden ohella.

Treeniä voi tehdä yhden tai kahden käden kepeillä. Suosittelen molempia ja erityisen tärkeänä suosittelisin treenin tekemistä vääränkätisesti/vääränpuoleisesti. Se tekee hyvää aivoille ja taistelutilanteen hahmottamiselle.

Pistossa liikkuvaan kohteeseen kyse on hyvin perinteisestä miekkailuharjoituksesta, jota voi harjoitella hyvin myös keihäiden, varsiaseiden tai pistinten kanssa. Harjoituksen suosio ei ole sattumaa. Se tuo nopeasti pistorutiinia ja osumatarkkuutta, varsinkin jos pistoja tehdään myös liikkuvaan palloon.

Niille, joille pistotekniikka ei ole tuttua: Perusajatus on, että takajalalla ponnistetaan voimalla eteenpäin. Samanaikaisesti etujalka koukistuu ja asekäsi suoristuu. Kun nämä asiat tekee yht'aikaa, piston saa tehtyä nopeasti, voimalla ja pitkän matkan päähän.

Peruspiston alussa selkä on suorassa, taisteluasento rento. Jalat ovat hieman koukussa, sillä täysin suora jalka on hidas, samoin aivan mahdottoman matalalla kyykkivä taistelija. Etujalka on kohti pistokohdetta ja takajalka tukevasti maassa. Kulma ei ole tarkka, mutta jalka ei saa osoittaa tippaakaan taaksepäin, eikä liiaksi eteenpäinkään. Suoraan sivulle tai 45 asteen kulma ovat normaalisti toimivia asentoja takajalalle. Mitä vähemmän sivuliikettä lajissa tarvitaan, sitä varmemmin liki 90 asteen kulmassa oleva takajalan asento toimii tehokkaimmin. Jos taas sivuliikettä tarvitaan, kulmaa on syytä pienentää, vaikka samalla hieman menetetäänkin piston räjähtävyyttä.

Piston aikana itsestä kannattaa tehdä mahdollisimman pieni kohde. Rintamasuuntaan osoitetaan lähinnä pistokäden olkapäällä, muu keho on käännetty sen taakse suojaan. Takakättä kannattaa jättää esiin mahdollisimman vähän.

Kuva alkuasennosta ja onnistuneesta pistosta. (Public domain, tekijä Ningyou)
 
Tässä vielä toinen video, jossa selitetään harjoitetta perinpohjaisesti. Lopussa selitetään harjoitteeksi pallon kanssa myös pisto ryntäyksellä. Hieno harjoitus sekin, kannattaa ottaa se mukaan harjoitukseen kun on ensimmäiset pari tuhatta onnistunutta tavallisempaa pistoa tehnyt kummallakin kädellä.

Tekniikka 2: Aseistariisunta yksinkertaisella riuhtaisulla

Miekkailussa voittaminen on helppoa, jos itsellä on miekka ja vastustajalla ei. Kannattaa siis ottaa vastustajalta miekka pois.

Kaikkein yksinkertaisin tapa ottaa miekka pois on torjua isku, tarttua vastustajan miekan kädensijaan tai pommeliin ja repäistä ase itselle.

Jalkatyö aseistariisunnoissa menee tyypillisesti kaksivaiheisesti:

1. Lähestytään nopeasti väistön tai torjunnan kanssa lyömisetäisyydelle, liikkeen aikana/jälkeen suoritetaan jonkinlainen tartunta aseeseen
2. Käytetään liikettä vastustajan horjuttamiseen, etäisyydenhallintaan ja/tai voiman tuottamiseen aseistariisuntaan

Niin tälläkin kertaa. Vastustajan lyönti torjutaan samalla kun astutaan lähelle. Tämän jälkeen tartutaan vastustajan aseeseen omalla vapaalla kädellä. Tärkeää on katsoa, miten päin tarttuva käsi asettuu, tarttumissuunta- ja kulma määrittävät mitä tekniikka ollaan tekemässä. Aseeseen tartutaan tässä tekniikassa tukevasti kuin omaan aseeseen. Riippumatta kuvataanko tätä myötäote tai jollakin muulla teknisellä termillä, niin tärkeintä on, että peukalo osoittaa miekan terän suuntaan. Vastustajan miekkaan tartutaan kahvasta, jota saateetaan kutsua myös kädensijaksi tai kouraimeksi.

Jos tekniikassa ei saa kahvasta kiinni niin sitten pommelista. Pommeli on se nuppi miekan perässä. Otetaan siitä kiinni, jos ei muualta saada.

Kun ote on saatu, vastustajan miekkaa nykäistään rivakasti taaksepäin, laittaen koko kehon liikkeen tekniikkaa tukemaan. Pienenkin ihmisen keholla riuhtaiseminen on merkittävästi vahvempaa kuin yhdellä kädellä kiinni pitäminen, varsinkin jos riuhtaisuun saa kehon painoa mukaan.

Riuhtaisun aikana omalla miekalla voi vääntää vastustajan miekkaa tätä kohti. Vääntäminen vaikeuttaa kiinni pitämistä. Tämän lisäksi vääntäminen varmistaa, ettei vastustaja ainakaan saa käytettyä miekkaansa.

Nykäisyn jälkeen molempien miekkojen pitäisi olla aseistariisuntaa tekevällä. Aina tämä ei onnistu, mutta sekään ei tarkoita, ettei tekniikka olisi saavuttanut päämääriään. Vaikka tekniikka ei täysin toimisi, aseesta kiinni saaminen ja sen repiminen häiritsevät vastustajan toimintaa. Samalla oma ase on turvassa ja sillä voi pistellä vastustajaa.

Perinteinen vastatekniikka tähän on tehdä lähelle tulevalle vastustajalle täysin sama tekniikka. Tätä ei saa kuitenkaan tehtyä, jos asekäden kyynärpään vetää taakse ja pitää aseen vastustajan ulottumattomissa.

Lisähuomiona omat kasvot kannattaa pitää tekniikan lopussa kauempana vastustajasta kuin jälkimmäisessä esimerkissä. Muuten vastustaja voi iskeä kasvoihin tai yrittää päästä vääntämällä kaataa liian lähelle tulleen vastustajan.

Tekniikka on primitiivinen ja helppo oppia. Tehokkain aseistariisunta se ei ole, mutta helpointa opettaa ensimmäisenä. Siihen ei myöskään kuulu yhtään lukkoa tai heittoa, joten sen opettaminen ja tekeminen kokemattomille kamppailuharjoittelijoille on turvallista.

Yksilöharjoite 1 - Voimantuotantoa kuntoon

Miekkailu on fyysistä tekemistä. Voima on nopeutta. Nopeus voittaa. Lisäksi lihaskunto antaa tukilihaksistoa, jonka vuoksi miekkailu ei vahingoita kehoa. 

Voimaa täytyy siis olla ja sitä on mielekästä treenata miekkailua hyvin tukevilla perusliikkeillä, joista hyötyvät monet kehon osat kerralla. Yksilöharjoittelussa kannattaa keskittyä tällaisiin liikkeisiin, sillä ne ovat kamppailulajin vaatiman perusvoimatason ylläpidon ja parantamisen kannalta erinomaisia teho/aika/kokonaisvaltaisuus-suhteeltaan.

Ensimmäinen yksilöharjoite onkin lyöntivoimaa ja kokonaiskehonhallintaa merkittävästi parantava perustreeni, wood chop, josta hyvä videoselitys alla. Kiertoliikkeellä painoa ylös alas liikuttava puunhakkausliike vahvistaa kiertoliikkeiden tehoa, iskuvoimaa, kehonhallintaa ja liki maagisessa maineessa olevia syviä lihaksia. Wood chop kannattaa pitää harjoituksissa mukana, koska sitä tehnyt pystyy tekemään tekniikkaa vahvemmin, nopeammin ja pidempään.

Kannattaa tehdä treeniä rauhallisilla liikkeillä rääkin maksimoimiseksi ja palautusliikkeestä kaiken irti saamiseksi.

Aluksi harjoitusta kannattaa tehdä jollakin sangen kevyellä ja helposti hallittavalla esineellä, jotta tekniikan saa kuntoon. Myöhemmin treeniä voi tehdä käsipainoilla, kuulilla, treenipalloilla, rautakangilla, persialaisilla nuijilla, alasimilla, rautapaidoilla tai millä vain sopivan painoisella mötikällä. Treenivälineen vaihtelu tuo harjoitukseen hupia ja vaihteleva harjoitus myös vahvistaa paremmin kehoa joka ei pääse tottumaan yksipuoleiseen harjoittelemiseen.

Erityisesti suosittelen treenivälineeksi kivenmurikoita metsässä. Paitsi että kiviä on vaikea hallita ja ne ovat rasittavia, treenivarianttina kiviä voi silloin myös heitellä. Mieluusti urahduksen tai älähdyksen saattelemana. Kunnon kiaista saa lajitehojen lisäksi myös hullun mainetta nopeasti.

Lisähuomiona selitysvideolla viiden ja puolen minuutin kohdalla alkava selitys ergonomisesta liikkeestä nostaessa kannattaa katsoa tarkasti. Selitys joustavasta jalkatyöstä ja ryhdin pitämisestä koskee suoraan lyömistä. Jalka myötää liikettä, kehoa ei väännellä miten sattuu.

Jos tämän peruslogiikan opettelee toimivaksi punttien kanssa harjoitellessa, se toimii myös miekkailutekniikkaa käyttäessä.

Tässä vielä lyhyempi ohje tekemisestä ja suomenkielinen kuvaus tekniikasta.

https://www.spotebi.com/exercise-guide/wood-chop/

http://intensebyanu.com/halonhakkuu-kiertaen/

Ja sanotaan nyt vielä varmuuden vuoksi, että jos selän kanssa on ollut ongelmia, niin ei kannata reuhtoa sitä tälläkään tavallla rikki. Mieluummin puhuu lääkärin/valmentajan/fysioterapeutin/jonkun muun tilanteen tietävän kanssa kuin rikkoo itsensä yksin intoilemalla.

Tekniikka 1: Väistö kiertoaskeleella, torjunta, kiertävä lyönti käteen

Ensimmäinen tekniikka on liki kaikkien aselajien jossain muodossa tuntema perustekniikka. Tekniikassa astutaan pyörähtävällä askeleella pois vastustajan lyöntilinjalta, varmistetaan aseen sivuun meneminen omalla torjunnalla ja pyöräytetään lopuksi isku vastustajan käteen.

Muiden tekniikoiden osaamisen kannalta tekniikassa on kaksi erityisen olennaista osa-aluetta: kiertävällä askeleella tehty väistö ja kiertävän torjunnan yhdistäminen iskuun.

VÄISTÖ KIERTÄVÄLLÄ ASKELEELLA

Asetekniikassa ensisijaista on, ettei saa itse osumia. Tekniikan tärkein osa onkin mennä pois siltä linjalta, jolla vastustaja lyö. Molempien jalkojen täytyy liikkua pois lyömälinjalta. Tällä päästään pois iskun tieltä ja pois vastustajan keskilinjalta. Miekkailijoiden välillä olevalta keskilinjalta pois pääseminen on olennaista, koska silloin ollaan pois vastustajan vahvalta miekkailualueelta.

Ajatuksena jalkatyössä on sivuun väistämisen jälkeen välittömästi siirtää oma keskilinja osoittamaan kohti vastustajaa. Tämä tapahtuu kiertävällä takajalan kiertoaskeleella.

Opetuksessa ylimääräistä tekemistä vältetään ja tuotettu voima käytetään mieluusti useampaan asiaan kerrallaan. Kiertoliike jolla oma vahva keskilinja siirretään osoittamaan vastustajaa kohti tuottaa samalla voimaa, jolla vastustajan käteen lyödään kiertävä isku. Koska voimaa ei tuhlata ylimääräisiin erillisiin liikkeeseen, tehty tekniikka on merkittävästi nopeampi kuin asioita peräkkäin tehtäessä.

Lukuisissa harjoitteissa pyritään siihen, että oma vahva keskilinja on kohti vastustajaa, jonka keskilinja taas on aivan väärään suuntaan. Tällöin ollaan itse nopeita ja vahvoja, vastustaja taas hidas, kömpelö ja heikko.

KIERTÄVÄN TORJUNNAN YHDISTÄMINEN ISKUUN

Torjunnassa vastustajan asetta ei pysäytetä kovalla voimalla, vaan se ohjataan sivuun. Torjunta suoritetaan oma ase suojaksi itsen ja vastustajan aseen väliin nostettuna, kahva itseä kohti ja ylös käännettynä. Sivuun ohjaavassa kontaktissa kertynyttä voimaa ei käytetä vastustajan pysäyttämiseen, antaa iskun jatkaa matkaansa väärään suuntaan. Helpommillaan kontakti vastustajan aseeseen on hyvin kevyt. Oma ase varmistaa niin vähäisellä voimalla kuin mahdollista, ettei vastustajan isku pääse kääntymään kesken hyökkäyksen linjaltaan. Se liike-energia, joka omaan aseeseen saadaan, hyödynnetään aseen vastaiskuun pyöräyttämisessä.

Kohteena iskulla voi toki olla muitakin kohtia kuin käsi. Käteen lyöminen esitellään kahdesta syystä ensimmäisenä. Ensinnäkin lyöty käsi toimii huonommin vastahyökkäyksissä. Toiseksi käteen lyödessä on helppo lyödessä pysyä niin kaukana, ettei vastustajan vastaisku pääse osumaan.