Tekniikka 21: Torjunnan yhteydessä vastustajan taakse astuminen ja horjutus

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun, samanaikaisesti astutaan toiselle puolelle vastustajan taakse ja horjutetaan vastustajaa. 

Torjunta tehdään kiinni pitävänä torjuntana vastustajan jatkolyöntien estämiseksi.

Jalkatyössä keskeistä on siirtyä vastustajan taakse nopealla kiertävällä askeleella. Tekniikka onnistuu helpoiten, jos vastustaja on etenemässä nopeasti ja oma liike saadaan ajoitettua tapahtumaan samanaikaisesti vastustajan liikkeen kanssa. Jos vastustaja jää kauemmas tai hänellä on pidempi ase, tekniikkaa voi yrittää toteuttaa lisäaskeleen jälkeen, mutta onnistumistodennäköisyys ei ole yhtä hyvä kuin vastustajan liikettä hyödynnettäessä. 

Tekniikan aikana vastustajan liikettä manipuloidaan omalla kädellä. Askeleen aikana valmistaudutaan horjuttamaan vastustajaa. Horjutukseen käytetään kiertoaskeleen voimaa, jonka tulisi suuntautua kohtisuoraan vastustajan jalkojen väliseen pisteeseen verrattuna. 

Miten vahvana horjutusta tehdäänkään, sen tulisi ohjata vastustajan asekäden olkapäätä poispäin itsestä, jolloin asekädellä lyöminen on mahdollisimman hankalaa ja hidasta.

Jos tekniikka aloitetaan kauempaa, ensimmäisen käsikontaktin voi joutua ottamaan vastustajan käteen.

Tekniikan lopuksi vastustajaa voi horjuttaa tai jopa kaataa. 

Tekniikka onnistuu erityisen hyvin kilven kanssa toteutettuna.

Tekniikan opettamisesta on muissa tekniikoissa hyötyä, koska se opettaa vastustajan vahvalta hyökkäyslinjalta pois siirtymistä, asekäden manipulointia ja tasapainosta pois saattamista.

Tekniikka 20: Pisto vastustajan torjunnan ohi hämäyksen jälkeen

Tekniikassa hämätään vastustaja torjumaan ylös, minkä jälkeen pistetään torjunnan alta.

Tekniikan on tarkoitus toimia alkeisesimerkkinä hämäyksestä. Siinä ovat esiteltyinä selkeinä kokonaisuuksina hämäyksen peruselementit: oman toiminnan väärin esittäminen, vastustajan ennakoitavissa oleva reaktio hämäykseen ja oma suunniteltu uusi tekniikka, joka hyödyntää vastustajan reaktiota.

Tekniikan alussa esitetään, että ollaan lyömässä erittäin luja lyönti ylhäältä. Lyönti isketään suurella kaarella ja harjoittelijoille on suositeltu vertahyytävää karjaisua mielikuvaa ryydittämään. Sillä, onko huuto keskittynyt kiai, ryhmän taisteluhuuto vai epämääräistä älämölöä ei ole väliä, kunhan se kiinnittää huomion ja saa vastustajan kavahtamaan. Ainoana teknisenä yksityiskohtana huudon keskittämisellä saadaan vastustaja luulemaan, että isku todella on osumassa ylävartaloon, vaikka todellinen ajoitus tähtääkin hieman myöhempään.

Vastustajalle täytyy saada aikaan mielikuva, että jos hän ei torju, hänen kallonsa tulee kaikumaan iskun voimasta pitkään. Tällöin hän kohottaa aseensa sitoutuneeseen torjuntaan, koska mikään vähempi ei riitä. 

Kun vastustaja tekee sitoutunutta torjuntaa, oma isku lyödäänkin hieman liian lyhyellä kaarella ja samalla liike-energialla  vastustajaa tämän torjunnan alapuolelta pistäen.

Tekniikan jälkeen poistuminen tulisi valmistautua tekemään niin, että oma ase suojaa ylälinjaa ja oma asento on nopean poistumisen aikana matala.

Tekniikkaa soveltuu hyvin käytettäväksi kahdenkädenmiekkojen ja varsiaseiden kanssa. Näiden vahvojen aseiden iskuja ei voi torjua puolivillaisesti, joten vastustaja joutuu reagoimaan niihin sitoutuneilla torjunnoilla. Samaan aikaan aseet ovat kuitenkin pitkän vipuvartensa vuoksi hyvin ketteriä, joten niillä on helppo ohittaa vastustajan torjunta.

Tekniikka on yksinkertainen ja jää teatraalisine hämäyksineen harjoittelijan mieleen. Tekniikka erittelee hämäyksen eri osa-alueet ja näitä muistikuvia on helppo käyttää uusien hämäysten rakentamiseen samalla anna väärä kuva toiminnastasi - vastustaja reagoi - ennakoi reaktio -kaavalla.

Tavallisena jatko-opetuksena harjoittelijoille on pian tämän tekniikan jälkeen ryhdytty opettamaan ryhmässä hämäämistä niin, että yksi ottelija tietoisesti siirtää vastustajan puolustusta huutamalla ja uhkaavasti elehtimällä, jolloin hänen toverilleen aukeaa hyökkäysmahdollisuuksia. Tätä ennen on kannattanut aloittaa opetus useamman taistelijan yhteistyöstä vastustajan torjumiskulmien heikentämiseksi, mutta muita perustaitoja asian opettamiseen ei ole tarvittu. Jos aloitteleva taistelija oppii nämä perusasiat vastustajan hämäämisestä, kulmien avaamisesta ja mahdollisesti myös vastustajan hyökkäyksiin houkuttelusta, hän kykenee auttamaan joukkotaisteluissa kokeneempia tovereitaan merkittävästi.

Tekniikka 19: Vastustajan asekäden kaappaaminen omaan kainaloon

Vastustajan lyönti tai pisto ohjataan sivuun. Samaan aikaan lähestytään ja kaapataan vastustajan ase kainaloon, minkä jälkeen tätä pistetään.

Tekniikassa käytetty torjunta on jo tekniikasta 1 tuttu perustorjunta, jossa oma miekka käännetään ja sen etuterällä ohjataan vastustajan asetta sivuun. Tässä tekniikassa teräkontakti säilytetään ja sitä pidetään yllä eteenpäin nopeasti astumalla. 

Vastustajan asekäsi kaapataan kiertämällä oma vapaana oleva käsi vastustajan käden ympäri. Käsi etenee tekniikkaan oman aseen alta, sen suojaamana. Kiertoon mentäessä ja sen aikana sormien tulee olla yhdessä. Sormien tulee osoittaa, hieman poispäin vastustajan kädestä, jotta tämän liike ei voi johtaa sormien murtumiseen.

Tekniikassa ajoitus on ensisijainen. Kun vastustaja astuu eteenpäin hyökätessään, on tekniikan onnistumisen kannalta välttämätöntä aloittaa liike eteenpäin välittömästi. Jos tässä ei onnistuta, tekniikka ei tule onnistumaan ja sitä on vaihdettava, yleensä tekniikan 1 mukaiseksi.

Jos vastustaja tietää, mitä tekniikassa tehdään, hän todennäköisesti pyrkii kiinni jäämisen huomatessaan etenemään lähikontaktiin ja painiin. Tätä voidaan estää lukon tiukennuksella käsistä ja oman asekäden kyynärpään vetämisellä nopeasti taaksepäin, jolloin vastustaja ei saa kiinni omasta aseesta tai kädestä. Tämä asekäden kyynärpään nopea takaisinpäin vetäminen on myös nopein vastatekniikka tekniikkaa vastaan.

Jos vastustaja ehtii liian lähelle, eikä kyynärpäätä ehdi vetää takaisin, luonnollisin jatkotekniikka on vastustajan iskeminen oman miekan pommelilla.

Jalkatyössä tärkeintä on astua nopeasti eteenpäin. Tavallisinta on lähteä varmuusasennosta, jossa asekäden jalka on edessä ja astua toinen jalka nopeasti eteenpäin lähelle vastustajaa. Esimerkkivideossa jalka astutaan vastustajan jalkojen väliin tähdäten ja hieman vinottain, mikä antaa suojaa eräältä tekniikan tavallisista vastatekniikoista, kiveksille potkaisemiselta. 

Tekniikka soveltuu hyvin myös suurempien aseiden kiinni ottamiseen. Jos kiinni otettu ase on esimerkiksi keihäs, voi sen napata kainaloon ja liukua varresta kiinni pitäen eteenpäin. Jos ase taas on varsiase, kannattaa varautua siihen, että vastustaja käyttää aseen vipuvartta ja yrittää jonkinlaista kaatoa.