Tekniikka 30: Maahanvienti kiertävällä käsilukolla torjunnan jälkeen

Tekniikassa torjutaan ylhäältä tuleva lyönti miekalla nopeasti eteenpäin astuen. Samalla tartutaan vastaotteella vastustajan kyynärvarresta. Tämän jälkeen käännytään kiertävällä liikkeellä, jonka aikana sekä väännetään vastustajaa kyynärvarresta liikkeen suuntaisesti alaspäin että väännetään liikkeen alussa tämän asetta omalla miekalla. Lopputuloksena vastustaja joko joutuu maahan lukotettuna tai hänen kätensä murtuu.

Lukottava käsi käännetään kiertoliikkeen aikana kiinni alas ja kiinni omaan kehoon. Tämä liike yhdessä kehon kierron kanssa mahdollistaa alasviennin. Videossa jalkatyön kierto on hyvin vähäeleinen kiertävä askel, mutta jotkut tekevät kyseisen askelluksen selvästi laajempana.

Tekniikassa siirrytään lopussa aseella vastustajan aseen vääntämisestä pistämiseen. Ennen tätä täytyy varmistaa, että vastustajan käsi on hyvin lukittuna omaa kehoa vasten ja aseen terä on turvallisessa suunnassa. 

Alasviennin aikana on mahdollista lyödä vastustajaa kasvoihin väistimellä, asekäden nyrkillä tai aseen pommelilla. Tämän tarkoituksena on vastustajan lamaannuttaminen ja vastarinnan murtaminen.

Tekniikka toimii vain, jos vastustajaa päästään hyvin lähelle ja tekniikka tehdään päättäväisesti. Tyypillisesti vastustaja voi välttää tekniikan onnistumisen joko taaksepäin vetäytymällä, aseen riittävän aikaisella vetämisellä pois kontaktista tai tarttumalla yhtaikaisesti kyynärvarteen.

Tekniikka ei ole tiettävästi sallittu missään turnaussäännöissä eikä tapahtumissa. Se sisältää erittäin suuren onnettomuusriskin, jonka lopputuloksena on murtunut käsi tai riittävän pitkässä kierrossa paikoiltaan vääntynyt olkapää. Tekniikkaa tulisi harjoitella vain kontrolloidussa ympäristössä, jossa joku osaa sen ja kykenee opettamaan sen muille turvallisesti. Jos päätätte harjoitella tekniikkaa, tehkää harjoitukset hitaasti, älkääkä viekö lukkoja äärimmilleen harjoittelun aluksi.

Lisää asiasta muualla:

Kiertävän lukotuksen ja aseistariisunnan vastaotteella kiinni vastustajan kädestä ottaen voi tehdä myös seisoen. Tästä oheisen Fencing Classics -blogin artikkelin kohdassa kolme. 

Jos ajatuksena on vain lopettaa taistelu miekkaillen, pelkkä horjutus sisäpuolelta riittää, kuten tässä Blood and Iron Heman videossa esitetään.

Jos haluaa oppia tekniikan jatkamisesta niin, että vastustaja väännetään mahalleen maahan, aikido-tavan voi katoa tästä Seidokan Aikido of South Carolinan videosta.

Tekniikka 28: Vahvan iskun torjunnan jälkeen kiertävä lyönti yläviistosta

Tekniikassa vastustajan vahva isku torjutaan omalla miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen kilpi pitää vastustajan asetta kontrollissa ja aseella isketään pyörähtävä lyönti ylhäältä vastustajaa päähän.

Tekniikan aloittava torjunta tehdään kahdella kädellä. Miekka ja kilpi torjuvat yhdessä, jotta vastustajan ase saadaan kiinni ja sen jälkeen ohjattua hallitusti sivuun. Sivuun ohjaamisella varmistetaan, että vaikka kaikki muu menisikin pieleen ainakin torjunta on onnistunut.

Torjunnan aikana voi myös tarkistaa, että kilpipuolen jalka on edellä ja astua eteenpäin, jos tarve sitä vaatii. Tätä tekniikkaa kannattaa käyttää vain lähietäisyydeltä. Jos vastustaja ei tule lähietäisyydelle tai itse ei torjunnan aikana voisi päästä lähietäisyydelle, kannattaa valita suosiolla joku muu tekniikka. 

Torjunnan jälkeen kilpi jatkaa vastustajan käden manipulointia. Usein vastustajan käsi kannattaa työntää kiinni hänen ruumiiseensa ja jos hän yrittää vapautua, kannattaa työntää häntä päättäväisesti taaksepäin kilvellä. 

Kilven jatkaessa käden manipulointia ase vapautuu lyömään. Tällä kertaa käytetään kiertävää lyöntiä, joka osuu vastustajaa päähän. Lyönti on hidas mutta voimakas. Lyönnin aikana ylävartalo tuottaa voimaa kiertymällä. Tällöin lyönnin saa tehtyä kuten kuuluukin: voimakkaasti ja nopeasti.

Keskeinen vaihtoehto lyönnille ovat sen tekeminen pienimuotoisempana ranteen ja kyynärpään liikkeeseen perustuvana kiertävänä lyöntinä tai jopa korvaaminen pelkällä miekan pistoon kääntämisellä. Molemmat variantit ovat nopeampia mutta heikompia. 

Aiemmissa tekniikoissa perusperiaatteena on ollut, että hyökkäys tehdään mahdollisimman suoraan ja vähällä vaivalla. Tällöin tekniikka kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja tapahtuu nopeasti. Nyt esitetty tekniikka on tämä peruslogiikan vastainen. Se on selvästi hitaampi kuin suora hyökkäys olisi ja sen tekeminen vaatii selvästi enemmän energiaa. Milloin tekniikan käytössä on järkeä?

1) Jatkona suoralle lyönnille. Erityisesti jos vastustaja tai tämän toveri onnistuu torjumaan suoran lyönnin, tämä lyönti vaihtaa hyökkäyssuuntaa ja voi täten ohittaa vastustajan puolustuksen.

2) Aivan lähekkäin oltaessa. Joskus ollaan niin lähellä, että vastustaja voi yrittää estää lyömisen, horjuttaa tai tarttua asekäteen. Tällöin kilvellä vahvasti manipuloiden tehty kiertävä lyönti saa kerättyä voimaa niin, että lyönti tuottaa halutun lopputuloksen. 

3) Jos miekalla täytyy torjua ennen lyömistä vaikkapa toisen vastustajan hyökkäys, tämä lyömistekniikka mahdollistaa ylös torjumisen ja lyömisen yhdistämisen yhdeksi liikkeeksi.

4) Kun vastustajan puolustus on auki juuri tähän lyöntiin sopivasti. Esimerkki tällaisesta tilanteesta voisi olla suuri ase, jonka läheltä ei saa poistua kun kerran on sen ohi päässyt lähitaisteluun. Kilpitaistelijan kannattaa hankkiutua mahdollisimman lähelle ja lyödä iskuja niin monesta eri suunnasta kuin mahdollista voittaakseen tilanteen nopeasti.

5) Jos haluaa käyttää ihmiskilpenä tai työntää hänet tovereitaan päin, tämä lähitekniikka tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Kahden välineen torjuntaa suoremmilla vastahyökkäyksillä on esitelty tekniikoissa 8 ja 10. Molemmat tekniikat ovat yleiskäyttöisempiä ja nopeampia, mutta vaativat kauempana pysymistä vastustajasta. On suositeltavaa osata soveltaa kaikkia tekniikoita etäisyyden, vastustajan liikkeen ja vastustajan puolustuksessa ilmenevien aukkojen mukaisesti.

Tekniikka 27: Vastustajan kaataminen jalasta nostamalla

 

Tekniikassa torjunnan aikana siirrytään vastustajan lähelle, otetaan häntä jalasta kiinni ja kaadetaan hänet yhtäaikaisesti jalasta nostamalla ja horjuttamalla.

Tekniikassa tehtävä kaato on mahdollinen vain lähietäisyydeltä ja silloin, kun vastustajan ase on sidottu. Tästä syystä tekniikan täytyy alkaa torjunnalla, aseen sitomisella ja lähestymisellä.

Aseeton käsi kiertyy sisäkautta vastustajan jalan ympäri. Vastustajaa horjutettaessa jalkaa nostetaan ylöspäin - mitä enemmän jalka nousee, sen paremmin vastustaja saadaan pois tasapainosta.

Esimerkissä oma pää suojataan puskemalla se vastustajaa päin. Pusku kohdistuu asekäteen ja kehoon. Tällöin vastustajan on vaikeampi lyödä siihen aseettomalla kädellään tai potkaista päätä polvellaan.

Tekniikka toimii myös hyvin pienen kilven kuten bucklerin kanssa tai kahdenkädenaseesta vain toisella kädellä kiinni pitäen. Kahdella aseella tai ison kilven kanssa sitä on vaikea saada toimimaan.

Jos vastustaja esimerkissä pitäisi vasenta jalkaansa edessä tai tekniikan tekijä olisi vasenkätinen, kannattaisi tekniikka tehdä ulkopuolelta. Tällöin lähestyminen tehtäsiiin hieman vastustajan sivuun ja jalka nostettaisiin sisäpuolelle jääneellä omalla kädellä ylös, samalla vastustajaa lähelle menemällä horjuttaen. Horjutuksen voi tällöin tehdä myös kahdella muulla tapaa: vastustajan jalkaa nostamalla ja toisella kädellä vastustajan ylävartaloa taaksepäin työntämällä tai laittamalla oma jalka vastustajan jalan taakse ja horjuttamalla tätä ylävaratalosta, mieluusti oman jalan ympäri kiertäen. 

Selvimmät vastatekniikat ovat:

• Etäisyyden pitäminen, yleensä sivuun väistämällä
• Liian lähelle pyrkivän vastustajan potkaiseminen 
• Lähelle tulemisen energian hyödyntäminen vastaheittona

Tekniikkaa harjoitellessa kypärä ja pehmeä alusta ovat hyödyllisiä. Pehmeiden kaatumisten osaaminen on edellytys turvalliselle harjoittelulle.

Tekniikka ei ole kaikissa sääntömuodoissa laillinen. Tarkista säännöstösi ja seurasi säännöt ennen kuin ryhdyt tekemään tekniikkaa. Harjoittele mieluiten osaavan partnerin kanssa.

Muualta verkosta

Esimerkki samanlaisesta kaadosta vastatekniikkana potkuun kohdassa 3:02. Kohdassa 2:34 myös Miekkailuharjoitteita-sarjan osassa 23 esitelty tekniikka ja kohdassa 2:49 tässä osassa vaihtoehdoksi mainittu horjutus kamppauksella.

Kohdassa 1:21 näkyy hyvin miksi on olennaista mennä lähelle vastustajaa: tämä ei saa tehtyä vastalyöntiä ja horjutus onnistuu helpommin.

Esimerkki tekniikasta ja lonkkaheitosta vastatekniikkana kohdasta 2:57. Myös neljäs paini kohdasta 0:48 kannattaa katsoa, se esittää kaadon, jossa jättäydytään jalan ulkopuolelle. Lignitzer tosiaankin ohjeistaa tarttumaan jalkaan sisäpuolelta kiertäen, mutta olemme opettaneet ulkopuolelta kiertämistä. Se on hieman epävarmempi, mutta horjuttaessa aseistettua vastustajaa turvallisempi. 

Jos lähestyminen painiin miekkailtaessa ei ole tuttu asia, tästä videosta saa varmasti perusajatuksia selville. Jotkut ajatukset erityisesti jalkatyöstä sovellettavissa myös kilvellä lähestymiseen.

Tekniikka 25: Rynnivän vastustajan maahan heittäminen käsilukolla

 

Tekniikassa päälle hyökkäävän vastustajan isku torjutaan, minkä jälkeen hänet heitetään maahan, samalla hänen asekätensä lukottaen. 

Torjunnan aikana omaa painopistettä kannattaa siirtää alaspäin. Samalla oma rintamasuuntaa käännetään niin, että vastustaja on helppo saattaen kaataa maahan. Samaan aikaan vastustajan kädestä täytyy saada kiinni. 

Jos vastustajan saa kampattua ja hän kaatuu omia aikojaan, tekniikka on parhaimmillaan. Pahimmillaan suoraan päin rynnivän vastustajan voi joutua heittämään lonkkaheitolla, jossa omasta alhaalla olevasta painopisteestä vedetään liikkuva vastustaja oman lonkan päälle ja annetaan tämän liike-energian jatkua ilmalennon jälkeen maahan.

Heittäminen on molemmille osapuolille vaarallisempaa kuin kamppaaminen. Heiton aikana vastustajan käsi saattaa vääntyä, mikä luonnollisestikin on tekniikan tarkoitus varhaisissa kamppailulajeissa, mutta mitä ei saisi harjoiteltaessa tapahtua. 

Samoin mitä enemmän vastustajaa heitetään, sitä suuremmassa vaarassa hänen päänsä on. Pään kolhiminen vaarallisesti on hyödyllistä taistelutekniikkaa, mutta  harjoitellessa tulee yrittää varmistaa vastustajan käden ylhäällä pitämisellä varmistaa, ettei hänen päänsä osu maahan.

Maahanviennin aikana vastustajan ase tulee lukita omaa kylkeä vasten niin, ettei asetta voi käyttää.

Kilven kanssa tekniikan voi tehdä niin, että kilvellä otetaan puolikova kontakti rynnivään vastustajaan samalla kun hänet kampataan. Vastusta viedään maahan kilvellä erityisesti asekättä painaen, . Tällöin rynniminen loppuu ja vastustaja päätyy maahan puolustuskyvyttömäksi.

Tekniikka toimii hyvin yksittäisiä vastustajia vastaan. Useiden vastustajien kanssa se jättää tekniikan tekijän liian pitkäksi aikaa puolustuskyvyttömäksi, ainakin jos rynnijää ei saa heitettyä omia taistelutovereitaan päin. 

Rivitaistelussa tekniikkaa ei kannata käyttää, jollei rynnijä ole yksin. Omalta paikalta rivistä poistuminen on virhe. Vastustajan rynnäkkö kannattaa mieluummin pysäyttää kovalla liikkeen pysäyttävällä vastatekniikalla, jolloin omat toverit pääsevät hyökkäämään tätä vastaan. 

Ymmärrettävästi kuvatut tekniikat eivät sovellu sovellu kaikkiin sääntöjärjestelmiin, eivätkä kaikki kykene harjoittelemaan niitä turvallisesti. Huomioi nämä rajoitukset, äläkä lähde tekemään näitä tekniikoita sattumanvaraisesti tuntemattomille kanssaharrastajillesi.

Tekniikan yleistettävissä olevat opetukset liittyvät siihen, kuinka päälle rynnivän kamppailijan liikettä voidaan käyttää häntä vastaan ja kuinka hänen aseensa sitomista nopeassa tilanteessa voidaan harjoitella.

Tekniikka 23: Aseistariisunta ja maahanvienti käsilukon kanssa

 

Aseen lukitseminen tapahtuu samalla tapaa kuin tekniikassa 17: oman aseen kahva kierretään vastustajan käden ympäri, jonka jälkeen kättä vedetään suoraksi. 

Kun vastustan kättä vedetään, samaan aikaan siirrytään samaan tapaan kuin tekniikassa 21 pois vastustajan vahvalta linjalta hänen taaksensa. 

Samalla oma aseeton käsi siirtyy vastustajan käsivarren yli ja kiertyy vastustajan käden ympäri. Kierron aikana tekniikkaan kuuluisi myös isku kämmenellä vastustajan kasvoihin, mutta se on jätetty videosta pois.   

Kun vastustajan ase on lukittu, käsi saatu kiinni ja siirrytty hänen voimalinjansa kannalta heikkoon kohtaan, hänet riisutaan aseista ja viedään maahan. Tämä tapahtuu omaa painopistettä alas viemällä, koko kehon samanaikaisella kierrolla ja asekädellä taakse vetämällä.

Kun vastustaja on maassa aseettomana ja käsi lukossa, oma ase on jo vapaana ja paino vastustajan päällä.

Tekniikka ei ole toimintavarma ja siinä on selvä vastustajan vahingoittamisen mahdollisuus, kuten kaikissa käsilukkoon perustuvissa maahanvienneissä. Vastustaja voi välttää tekniikan yksinkertaisesti vetämällä asekäden kyynärpäänsä itseään kohti hyökkäyksensä jälkeen ja kääntämällä rintamasuuntansa tekniikkaa yrittävää kohti. 

Useampaa vastustajaa vastaan se ei toimi, sillä lopun maahanvienti jättää tekijän aivan liian suojattomaksi. Jos aseistariisuntaa päättää kokeilla tällaisessa tilanteessa, se kannattaa tehdä niin, että tekniikan lopussa on matalassa hevosistunnassa. Vastustaja kannattaa tällöin kääntää itsen ja muiden vastustajien väliin.

Tekniikka 21: Torjunnan yhteydessä vastustajan taakse astuminen ja horjutus

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun, samanaikaisesti astutaan toiselle puolelle vastustajan taakse ja horjutetaan vastustajaa. 

Torjunta tehdään kiinni pitävänä torjuntana vastustajan jatkolyöntien estämiseksi.

Jalkatyössä keskeistä on siirtyä vastustajan taakse nopealla kiertävällä askeleella. Tekniikka onnistuu helpoiten, jos vastustaja on etenemässä nopeasti ja oma liike saadaan ajoitettua tapahtumaan samanaikaisesti vastustajan liikkeen kanssa. Jos vastustaja jää kauemmas tai hänellä on pidempi ase, tekniikkaa voi yrittää toteuttaa lisäaskeleen jälkeen, mutta onnistumistodennäköisyys ei ole yhtä hyvä kuin vastustajan liikettä hyödynnettäessä. 

Tekniikan aikana vastustajan liikettä manipuloidaan omalla kädellä. Askeleen aikana valmistaudutaan horjuttamaan vastustajaa. Horjutukseen käytetään kiertoaskeleen voimaa, jonka tulisi suuntautua kohtisuoraan vastustajan jalkojen väliseen pisteeseen verrattuna. 

Miten vahvana horjutusta tehdäänkään, sen tulisi ohjata vastustajan asekäden olkapäätä poispäin itsestä, jolloin asekädellä lyöminen on mahdollisimman hankalaa ja hidasta.

Jos tekniikka aloitetaan kauempaa, ensimmäisen käsikontaktin voi joutua ottamaan vastustajan käteen.

Tekniikan lopuksi vastustajaa voi horjuttaa tai jopa kaataa. 

Tekniikka onnistuu erityisen hyvin kilven kanssa toteutettuna.

Tekniikan opettamisesta on muissa tekniikoissa hyötyä, koska se opettaa vastustajan vahvalta hyökkäyslinjalta pois siirtymistä, asekäden manipulointia ja tasapainosta pois saattamista.

Tekniikka 17: Vastustajan sitominen aseella ja kilvellä

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen lähestytään kilpi edellä, kilvellä vastustajaa kontrolloiden. Asekäsi kiertää samalla aseen pommelin vastustajan käden ympäri ja sitoo asekäden. 

Olennaista on lähestyä vastustajaa ja tarpeen mukaan horjuttaa häntä niin, ettei hän saa estettyä sitomista eikä tehtyä vastahyökkäystä 

Lopputuloksena vastustaja on sidottu, hänen kätensä on laitettu lukkoon ja hänen aseensa voidaan poistaa nopealla nykäisyllä.

Tekniikkaa on opetettu kahdesta syystä. Ensinnäkin se on toiminut pohjana edistyneemmille painitekniikoille, jotka perustuvat käden tai aseen sitomiseen. Toisekseen harjoittelijat ovat sen myötä oppineet varomaan kätensä sitomista. Tekniikkahan ei onnistu, jos sen aloittamisen havaitsee ja vetää sekä kyynärpäänsä, että aseensa turvaan.

Tekniikassa voi käyttää minkä kokoista kilpeä vain, isomman kanssa tekniikka on jopa turvallisempi tekijälleen. Tekniikka onnistuu myös ilman kilpeä, niin kahdella aseella kuin pelkän yhden aseenkin kanssa. Tällöin on torjunnassa oltava tarkempi ja horjuttamisen aikana on varottava sormiaan. 

Tekniikka 13: Pariharjoite etäisyyden ja vastustajan käden manipuloinnin opettelemiseen

Tekniikassa 13 harjoitellaan sitä, että joku yrittää tulla liian lähelle lyömään vauhdilla. Hänet ohjataan päättäväisesti sivuun ja otetaan hallitusti etäisyyttä.

Tekniikassa vastustaja lähestyy ja iskee miekalla iskun päätä kohden. Isku ohjataan sivuun, samalla vastustajan asekäden puolelle väistäen ja eteenpäin sivulle astuen. Samalla toinen käsi siirtyy manipuloimaan vastustajan kättä. Kuten aiemmissakin tekniikoissa, kosketus kämmenellä, ei koskaan sormet edellä. Poistuminen tehdään kiertävällä askeleella, samalla vastustajan kättä manipuloiden ja mieluusti kontaktista poistuttaessa hieman poispäin tönäisten.

Harjoitteen tarkoituksena on opettaa etäisyydenhallintaa ja vastustajan asekäden manipulointia. Ylimääräiset välineet on riisuttu pois, jotta harjoittelijan täytyisi keskittyä pelkästään keskeiseen suoritukseen: lähelle menemiseen ja sieltä poistumiseen, hyvällä torjunnalla, oikealla ajoituksella ja toimivalla jalkatyöllä. 

Tämä harjoite mahdollistaa monien lähestymiseen perustuvien tekniikoiden suorittamisen teknisesti toimivasti ja antaa sekä suoritusvarmuutta, että rohkeutta toteuttaa näitä tekniikoita nopeasti.

Harjoite kannattaa aluksi tehdä hitaasti, jotta harjoituksessa voidaan hosumatta keskittyä tekemään tekniikka oikein.

Harjoite onnistuu parhaiten samankätisten harjoittelijoiden kesken. Jos harjoittelijat ovat erikätisiä, harjoitetta kannattaa tehdä kahdella kädellä käytettävillä miekoilla. Nämä miekat kuitenkaan eivät saa olla niin pitkiä, ettei lähietäisyydelle pääse, silloin tämä harjoite ei toimi toivotulla tapaa, vaan siihen on pelattava aikaa lähestymiseen ja tehtävä pidempi vastustajan aseen hallinta omalla aseella.

Tekniikka 12: Vahvan iskun torjunta ylös kilvellä ja aseella, pisto kasvoihin

Vahvan iskun torjunnat jatkuvat. Tekniikassa vahva isku (tai pisto) ohjataan asekäden puolelle sivuun. Vastustajan ase ohjataan jatkamaan ohi, samalla pois iskun linjalta liikkuen. Oma liike-energia suunnataan samalla kahteen yht'aikaa tapahtuvaan asiaan: ylhäältä tulevaan pistoon kasvoihin ja vastustajan horjuttamiseen kilvellä.

Tekniikan jalkatyössä on huomioitava, että esimerkissä se aloitetaan miekkapuolen jalka edessä. Tällöin jalkatyö muodostuu yksinkertaisimmillaan kiertävästä takajalan askeleesta, jolla siirrytään pois vastustajan linjalta ja horjutetaan tätä.

Jos kilpipuolen jalka aloittaisi, jalkatyö tulisi aloittaa etenevällä askeleella etuviistoon kilpipuolelle.

Riippumatta kumpi jalka aloittaa, liikettä tulee jatkaa eteenpäin kunnes on horjuttamisetäisyydellä. Jos vastustajalla on pitkä ase, etenemistä ja aseen ohjaamista (tai jopa siitä kiinni pitämistä aseella ja kilvellä) tulee jatkaa, kunnes on horjutusetäisyydellä ja pääsee pistämään horjutetun vastustajan aseen yli.

Tekniikkaa voi käyttää myös liian vahvasti hyökkäävää kilvellä varustautunutta vastustajaa vastaan, mutta onnistuminen kysyy hyvää ajoitusta. Tällöin nopean horjuttamisen ja ylhäältä pistämisen merkitys korostuu, koska vastustajalla on paremmat mahdollisuudet saada puolustuksensa piston tielle.

Tekniikka on jatkumoa tekniikoille 10 ja 11. Näiden tekniikoiden opettamisella on pyritty siihen, että kilpiä käyttävät taistelijat osaavat useamman nopean perustekniikan, joita käyttää lähitaistelutilanteissa yksittäisten vastustajien nopeaan voittamiseen. Kilvet eivät saa pelätä isoja aseita tai vahvaa lyömistä. Tästä syystä kilven käyttäjille on opetettava tekniikkavalikoima, johon tukeutua. Tällöin voittamisesta tulee hallittua ja normaalia.

Opetus kannattaa aloittaa yksittäisten tekniikoiden opettamisesta ja toistamisesta selkärankaan asti. Kun taistelemisen peruspalikat ja niiden tuoma turvallisuuden tunne ovat hallussa, on opettamista ja oppimista helppo jatkaa soveltamiseen ja tekniikoiden ketjuttamiseen.