Tekniikka 32: Pyörähtävä lyönti kilpitorjunnan jälkeen

Tekniikassa tehdään kilpitorjunta, jonka aikana aloitetaan pyörähdys, joka päättyy lyöntiin. 

Torjunnassa kaikki liike-energia suunnataan myötäpäiväiseen liikkeeseen. Kokonaisuus alkaa epätavallisesti niin, että miekkakäden puoleinen jalka on edessä. Tästä on hyötyä, sillä tekniikka voidaan aloittaa kilpipuolen askeleella sisään. Tällä askeleella mennään sekä lähelle vastustajaa, että aloitetaan pyörähdysliike. 

Tekniikka on jalkatyön osalta monimutkaisin sarjassa esitetyistä. Kilven torjunnan kanssa yhtäaikaisesti ollaan jo pyörähtämässä, mikä mahdollistaa takakautta tulevan iskun. Tämän jälkeen pyörähdystä jatketaan niin, että kilpi saadaan torjuntavalmiuteen itsen ja vastustajan väliin. Tekniikka sisältää kahdessa sekunnissa neljä askelta: lähestymisaskel kilpijalalla, pyörähdysaskel vastustajan vieressä miekkapuolen jalan varassa, perääntyvä askeln kilpijalalla, miekkapuolen jalan astuminen taaksepäin perusvalmiusentoon palaamiseksi. Jalkatyö tehdään päkiöiden varassa ja ilman taukoja. Liike pidetään jatkuvana. 

Yksilötaisteluissa tekniikka antaa mahdollisuuden lyödä yksi vahva ja joskus yllättävä isku vastustajan päähän. Pääosin tekniikka on kuitenkin hitaahko ja aukaisee hetkellisesti puolustuksen, minkä tekniikan arvaava vastustaja voi hyödyntää helposti.

Ainoita tilanteita, joissa tekniikka voi joukkotaistelutilanteissa olla hyödyllinen on jos ollaan ohittamassa vastustajaa ja tiedetään, että ohituksen jälkeen pitäisi jo torjua jotakin takana olevaa. Tällöin tekniikka mahdollistaa nopean lyömisen ja torjunnan taaksepäin. Muuten se lähinnä aukaisee joukkotaisteluissa puolustusta ja on liian hidas.

Miksi tällaista sitten kannattaa opettaa? Neljästä syystä. Ensinnäkin aikanaan seurassamme oli muutamia capoeiraa harrastaneita, joiden pyöriminen toimi aluksi kohtuullisen hyvin, koska muut eivät osanneet siihen vastata. Niinpä muitakin saatettiin opettaa lyömään pyörähdyksellä, jolloin tällaista tekniikkaa vastaan saatettiin oppia toimimaan. Toinen syy tekniikan opetukselle on, että siinä oli hieno jalkatyö, jonka osaaminen antoi valmiuksia muuhun jalkatyöhön. Kolmas syy on tekniikan yllättävyys - joskus se toimii ja näitä tilanteita varten sen on hyvä olla työkalupakissa. Neljäs syy on, että onhan se nyt näyttävä tekniikka, jolla kelpaa leuhkia jos sen saa toimimaan.

Muiden ohjeita samaan teemaan

Takakäden lyönnnit ovat olleet mukana erilaisissa kamppailulajeissa pitkään ja sieltä voi katsoa mallia jalkatyöhön.

Mekaniikka jota miekalla käytetään on lähempänä spinning hammerfistiä kuin spinning backfistiä. Tällä on väliä terän osumisen ja kehon mekaniikan kannalta. Eroa voi katsoa vaikkapa tästä.

Taekwondossa nämä ovat vakiotyökaluja. Yllä olevassa videossa pidempi selitys toiminnasta.

Tekniikka 30: Maahanvienti kiertävällä käsilukolla torjunnan jälkeen

Tekniikassa torjutaan ylhäältä tuleva lyönti miekalla nopeasti eteenpäin astuen. Samalla tartutaan vastaotteella vastustajan kyynärvarresta. Tämän jälkeen käännytään kiertävällä liikkeellä, jonka aikana sekä väännetään vastustajaa kyynärvarresta liikkeen suuntaisesti alaspäin että väännetään liikkeen alussa tämän asetta omalla miekalla. Lopputuloksena vastustaja joko joutuu maahan lukotettuna tai hänen kätensä murtuu.

Lukottava käsi käännetään kiertoliikkeen aikana kiinni alas ja kiinni omaan kehoon. Tämä liike yhdessä kehon kierron kanssa mahdollistaa alasviennin. Videossa jalkatyön kierto on hyvin vähäeleinen kiertävä askel, mutta jotkut tekevät kyseisen askelluksen selvästi laajempana.

Tekniikassa siirrytään lopussa aseella vastustajan aseen vääntämisestä pistämiseen. Ennen tätä täytyy varmistaa, että vastustajan käsi on hyvin lukittuna omaa kehoa vasten ja aseen terä on turvallisessa suunnassa. 

Alasviennin aikana on mahdollista lyödä vastustajaa kasvoihin väistimellä, asekäden nyrkillä tai aseen pommelilla. Tämän tarkoituksena on vastustajan lamaannuttaminen ja vastarinnan murtaminen.

Tekniikka toimii vain, jos vastustajaa päästään hyvin lähelle ja tekniikka tehdään päättäväisesti. Tyypillisesti vastustaja voi välttää tekniikan onnistumisen joko taaksepäin vetäytymällä, aseen riittävän aikaisella vetämisellä pois kontaktista tai tarttumalla yhtaikaisesti kyynärvarteen.

Tekniikka ei ole tiettävästi sallittu missään turnaussäännöissä eikä tapahtumissa. Se sisältää erittäin suuren onnettomuusriskin, jonka lopputuloksena on murtunut käsi tai riittävän pitkässä kierrossa paikoiltaan vääntynyt olkapää. Tekniikkaa tulisi harjoitella vain kontrolloidussa ympäristössä, jossa joku osaa sen ja kykenee opettamaan sen muille turvallisesti. Jos päätätte harjoitella tekniikkaa, tehkää harjoitukset hitaasti, älkääkä viekö lukkoja äärimmilleen harjoittelun aluksi.

Lisää asiasta muualla:

Kiertävän lukotuksen ja aseistariisunnan vastaotteella kiinni vastustajan kädestä ottaen voi tehdä myös seisoen. Tästä oheisen Fencing Classics -blogin artikkelin kohdassa kolme. 

Jos ajatuksena on vain lopettaa taistelu miekkaillen, pelkkä horjutus sisäpuolelta riittää, kuten tässä Blood and Iron Heman videossa esitetään.

Jos haluaa oppia tekniikan jatkamisesta niin, että vastustaja väännetään mahalleen maahan, aikido-tavan voi katoa tästä Seidokan Aikido of South Carolinan videosta.

Tekniikka 28: Vahvan iskun torjunnan jälkeen kiertävä lyönti yläviistosta

Tekniikassa vastustajan vahva isku torjutaan omalla miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen kilpi pitää vastustajan asetta kontrollissa ja aseella isketään pyörähtävä lyönti ylhäältä vastustajaa päähän.

Tekniikan aloittava torjunta tehdään kahdella kädellä. Miekka ja kilpi torjuvat yhdessä, jotta vastustajan ase saadaan kiinni ja sen jälkeen ohjattua hallitusti sivuun. Sivuun ohjaamisella varmistetaan, että vaikka kaikki muu menisikin pieleen ainakin torjunta on onnistunut.

Torjunnan aikana voi myös tarkistaa, että kilpipuolen jalka on edellä ja astua eteenpäin, jos tarve sitä vaatii. Tätä tekniikkaa kannattaa käyttää vain lähietäisyydeltä. Jos vastustaja ei tule lähietäisyydelle tai itse ei torjunnan aikana voisi päästä lähietäisyydelle, kannattaa valita suosiolla joku muu tekniikka. 

Torjunnan jälkeen kilpi jatkaa vastustajan käden manipulointia. Usein vastustajan käsi kannattaa työntää kiinni hänen ruumiiseensa ja jos hän yrittää vapautua, kannattaa työntää häntä päättäväisesti taaksepäin kilvellä. 

Kilven jatkaessa käden manipulointia ase vapautuu lyömään. Tällä kertaa käytetään kiertävää lyöntiä, joka osuu vastustajaa päähän. Lyönti on hidas mutta voimakas. Lyönnin aikana ylävartalo tuottaa voimaa kiertymällä. Tällöin lyönnin saa tehtyä kuten kuuluukin: voimakkaasti ja nopeasti.

Keskeinen vaihtoehto lyönnille ovat sen tekeminen pienimuotoisempana ranteen ja kyynärpään liikkeeseen perustuvana kiertävänä lyöntinä tai jopa korvaaminen pelkällä miekan pistoon kääntämisellä. Molemmat variantit ovat nopeampia mutta heikompia. 

Aiemmissa tekniikoissa perusperiaatteena on ollut, että hyökkäys tehdään mahdollisimman suoraan ja vähällä vaivalla. Tällöin tekniikka kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja tapahtuu nopeasti. Nyt esitetty tekniikka on tämä peruslogiikan vastainen. Se on selvästi hitaampi kuin suora hyökkäys olisi ja sen tekeminen vaatii selvästi enemmän energiaa. Milloin tekniikan käytössä on järkeä?

1) Jatkona suoralle lyönnille. Erityisesti jos vastustaja tai tämän toveri onnistuu torjumaan suoran lyönnin, tämä lyönti vaihtaa hyökkäyssuuntaa ja voi täten ohittaa vastustajan puolustuksen.

2) Aivan lähekkäin oltaessa. Joskus ollaan niin lähellä, että vastustaja voi yrittää estää lyömisen, horjuttaa tai tarttua asekäteen. Tällöin kilvellä vahvasti manipuloiden tehty kiertävä lyönti saa kerättyä voimaa niin, että lyönti tuottaa halutun lopputuloksen. 

3) Jos miekalla täytyy torjua ennen lyömistä vaikkapa toisen vastustajan hyökkäys, tämä lyömistekniikka mahdollistaa ylös torjumisen ja lyömisen yhdistämisen yhdeksi liikkeeksi.

4) Kun vastustajan puolustus on auki juuri tähän lyöntiin sopivasti. Esimerkki tällaisesta tilanteesta voisi olla suuri ase, jonka läheltä ei saa poistua kun kerran on sen ohi päässyt lähitaisteluun. Kilpitaistelijan kannattaa hankkiutua mahdollisimman lähelle ja lyödä iskuja niin monesta eri suunnasta kuin mahdollista voittaakseen tilanteen nopeasti.

5) Jos haluaa käyttää ihmiskilpenä tai työntää hänet tovereitaan päin, tämä lähitekniikka tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Kahden välineen torjuntaa suoremmilla vastahyökkäyksillä on esitelty tekniikoissa 8 ja 10. Molemmat tekniikat ovat yleiskäyttöisempiä ja nopeampia, mutta vaativat kauempana pysymistä vastustajasta. On suositeltavaa osata soveltaa kaikkia tekniikoita etäisyyden, vastustajan liikkeen ja vastustajan puolustuksessa ilmenevien aukkojen mukaisesti.

Tekniikka 27: Vastustajan kaataminen jalasta nostamalla

 

Tekniikassa torjunnan aikana siirrytään vastustajan lähelle, otetaan häntä jalasta kiinni ja kaadetaan hänet yhtäaikaisesti jalasta nostamalla ja horjuttamalla.

Tekniikassa tehtävä kaato on mahdollinen vain lähietäisyydeltä ja silloin, kun vastustajan ase on sidottu. Tästä syystä tekniikan täytyy alkaa torjunnalla, aseen sitomisella ja lähestymisellä.

Aseeton käsi kiertyy sisäkautta vastustajan jalan ympäri. Vastustajaa horjutettaessa jalkaa nostetaan ylöspäin - mitä enemmän jalka nousee, sen paremmin vastustaja saadaan pois tasapainosta.

Esimerkissä oma pää suojataan puskemalla se vastustajaa päin. Pusku kohdistuu asekäteen ja kehoon. Tällöin vastustajan on vaikeampi lyödä siihen aseettomalla kädellään tai potkaista päätä polvellaan.

Tekniikka toimii myös hyvin pienen kilven kuten bucklerin kanssa tai kahdenkädenaseesta vain toisella kädellä kiinni pitäen. Kahdella aseella tai ison kilven kanssa sitä on vaikea saada toimimaan.

Jos vastustaja esimerkissä pitäisi vasenta jalkaansa edessä tai tekniikan tekijä olisi vasenkätinen, kannattaisi tekniikka tehdä ulkopuolelta. Tällöin lähestyminen tehtäsiiin hieman vastustajan sivuun ja jalka nostettaisiin sisäpuolelle jääneellä omalla kädellä ylös, samalla vastustajaa lähelle menemällä horjuttaen. Horjutuksen voi tällöin tehdä myös kahdella muulla tapaa: vastustajan jalkaa nostamalla ja toisella kädellä vastustajan ylävartaloa taaksepäin työntämällä tai laittamalla oma jalka vastustajan jalan taakse ja horjuttamalla tätä ylävaratalosta, mieluusti oman jalan ympäri kiertäen. 

Selvimmät vastatekniikat ovat:

• Etäisyyden pitäminen, yleensä sivuun väistämällä
• Liian lähelle pyrkivän vastustajan potkaiseminen 
• Lähelle tulemisen energian hyödyntäminen vastaheittona

Tekniikkaa harjoitellessa kypärä ja pehmeä alusta ovat hyödyllisiä. Pehmeiden kaatumisten osaaminen on edellytys turvalliselle harjoittelulle.

Tekniikka ei ole kaikissa sääntömuodoissa laillinen. Tarkista säännöstösi ja seurasi säännöt ennen kuin ryhdyt tekemään tekniikkaa. Harjoittele mieluiten osaavan partnerin kanssa.

Muualta verkosta

Esimerkki samanlaisesta kaadosta vastatekniikkana potkuun kohdassa 3:02. Kohdassa 2:34 myös Miekkailuharjoitteita-sarjan osassa 23 esitelty tekniikka ja kohdassa 2:49 tässä osassa vaihtoehdoksi mainittu horjutus kamppauksella.

Kohdassa 1:21 näkyy hyvin miksi on olennaista mennä lähelle vastustajaa: tämä ei saa tehtyä vastalyöntiä ja horjutus onnistuu helpommin.

Esimerkki tekniikasta ja lonkkaheitosta vastatekniikkana kohdasta 2:57. Myös neljäs paini kohdasta 0:48 kannattaa katsoa, se esittää kaadon, jossa jättäydytään jalan ulkopuolelle. Lignitzer tosiaankin ohjeistaa tarttumaan jalkaan sisäpuolelta kiertäen, mutta olemme opettaneet ulkopuolelta kiertämistä. Se on hieman epävarmempi, mutta horjuttaessa aseistettua vastustajaa turvallisempi. 

Jos lähestyminen painiin miekkailtaessa ei ole tuttu asia, tästä videosta saa varmasti perusajatuksia selville. Jotkut ajatukset erityisesti jalkatyöstä sovellettavissa myös kilvellä lähestymiseen.

Tekniikka 26: Suora viilto kaulaan iskun sivuun ohjaamisen jälkeen

 

Tekniikassa ohjataan vastustajan isku sivuun, minkä jälkeen vastustajaa viilletään suoraan etenevällä viillolla kaulaan, samalla edeten tämän ohi. 

Tekniikka on lähtökohdiltaan samankaltainen kuin tekniikat 1 ja 5. Vastustajan miekka ohjataan sivuun, samalla vastustajan iskun linjalta pois hakeutuen. Tällä kertaa isku ei kuitenkaan lähde kiertävänä, vaan suorana takaterän viiltona kaulan myötäisesti.

Jalkatyössä olennaisin huomioitava osa on kiertävä askel, jolla pidetään rintamasuunta vastustajaa kohti tekniikan aikana ja tekniikasta poistuttaessa. Jalkatyö ja miekan pitäminen ylhäällä ylläpitävät torjuntakykyä ja tasapainoa tekniikan aikana.

Tekniikka toimii luonnollisestikin vain kaulaltaan haarniskoimattomia kohteita vastaan. 

Simulaatiotaisteluissa tekniikka toimii kaksintaisteluissa hyvin, jos säännöt huomioivat viillot. Ottelijat huomaavat kaksintaisteluissa hyvin, kun heidän kaulaansa vasten on simulaatio miekka. Massataisteluissa tekniikka sen sijaan voi jäädä huomaamatta. Massataisteluissa tekniikkaa kannattaakin muokata niin, että viillon sijaan suunnataan suora isku takaterällä keskelle kasvoja. Tällaista tekniikkaa on vaikea olla havaitsematta.

Tekniikka 25: Rynnivän vastustajan maahan heittäminen käsilukolla

 

Tekniikassa päälle hyökkäävän vastustajan isku torjutaan, minkä jälkeen hänet heitetään maahan, samalla hänen asekätensä lukottaen. 

Torjunnan aikana omaa painopistettä kannattaa siirtää alaspäin. Samalla oma rintamasuuntaa käännetään niin, että vastustaja on helppo saattaen kaataa maahan. Samaan aikaan vastustajan kädestä täytyy saada kiinni. 

Jos vastustajan saa kampattua ja hän kaatuu omia aikojaan, tekniikka on parhaimmillaan. Pahimmillaan suoraan päin rynnivän vastustajan voi joutua heittämään lonkkaheitolla, jossa omasta alhaalla olevasta painopisteestä vedetään liikkuva vastustaja oman lonkan päälle ja annetaan tämän liike-energian jatkua ilmalennon jälkeen maahan.

Heittäminen on molemmille osapuolille vaarallisempaa kuin kamppaaminen. Heiton aikana vastustajan käsi saattaa vääntyä, mikä luonnollisestikin on tekniikan tarkoitus varhaisissa kamppailulajeissa, mutta mitä ei saisi harjoiteltaessa tapahtua. 

Samoin mitä enemmän vastustajaa heitetään, sitä suuremmassa vaarassa hänen päänsä on. Pään kolhiminen vaarallisesti on hyödyllistä taistelutekniikkaa, mutta  harjoitellessa tulee yrittää varmistaa vastustajan käden ylhäällä pitämisellä varmistaa, ettei hänen päänsä osu maahan.

Maahanviennin aikana vastustajan ase tulee lukita omaa kylkeä vasten niin, ettei asetta voi käyttää.

Kilven kanssa tekniikan voi tehdä niin, että kilvellä otetaan puolikova kontakti rynnivään vastustajaan samalla kun hänet kampataan. Vastusta viedään maahan kilvellä erityisesti asekättä painaen, . Tällöin rynniminen loppuu ja vastustaja päätyy maahan puolustuskyvyttömäksi.

Tekniikka toimii hyvin yksittäisiä vastustajia vastaan. Useiden vastustajien kanssa se jättää tekniikan tekijän liian pitkäksi aikaa puolustuskyvyttömäksi, ainakin jos rynnijää ei saa heitettyä omia taistelutovereitaan päin. 

Rivitaistelussa tekniikkaa ei kannata käyttää, jollei rynnijä ole yksin. Omalta paikalta rivistä poistuminen on virhe. Vastustajan rynnäkkö kannattaa mieluummin pysäyttää kovalla liikkeen pysäyttävällä vastatekniikalla, jolloin omat toverit pääsevät hyökkäämään tätä vastaan. 

Ymmärrettävästi kuvatut tekniikat eivät sovellu sovellu kaikkiin sääntöjärjestelmiin, eivätkä kaikki kykene harjoittelemaan niitä turvallisesti. Huomioi nämä rajoitukset, äläkä lähde tekemään näitä tekniikoita sattumanvaraisesti tuntemattomille kanssaharrastajillesi.

Tekniikan yleistettävissä olevat opetukset liittyvät siihen, kuinka päälle rynnivän kamppailijan liikettä voidaan käyttää häntä vastaan ja kuinka hänen aseensa sitomista nopeassa tilanteessa voidaan harjoitella.

Tekniikka 24: Iskusarja suurella aseella kilpeä vastaan

 

Tekniikassa lyödään ylhäältä vastustajaa päähän, liu'utetaan isku jalkaan. Välittömästi jalan viiltämisen jälkeen pistetään kilven laskiessa vastustajaa kasvoihin.

Tekniikka tulee tehdä mieluiten niin kaukaa, että vastustaja ei saa lyötyä tekniikan suorittajaa, mutta omat iskut juuri ja juuri osuvat. Tekniikka onnistuu parhaiten kahdenkädenmiekalla tai varsiaseella kuten hilparilla. 

Ensimmäisen iskun tulee olla niin vakuuttava, että vastustaja varmasti torjuu sen. Koska torjunta arvataan, isku kohdistuukin vastustajan jalkaan, jonne se liu'utetaan kilven laitaa pitkin. Ensimmäisen iskun tulee osua kilpeen pehmeästi ja sitä myötäillen, jotta se ei jää kilpeen kiinni. Viillon taas tulisi tapahtua väkevästi ja päättäväisesti. Tällöin se on tehokas ja siirtyminen pistoon käy nopeasti. 

Jalkaan osuvan viillon tähtäys on esimerkkivideossa polvitaive, koska siellä todennäköisimmin ei ole haarniskointia. Suurempia kilpiä vastaan tämä toimi, vaan viillon kohdealueen tulee olla alempana.

Viillon aikana astutaan pieni taka-askel, jonka aikana ase vedetään lähelle omaa kehoa. Tämän jälkeen astutaan hieman vastustajan asekäden puolelle ja pistetään tätä kasvoihin kilven laskeutuessa suojaamaan jalkaa. Jos vastustaja jalkaosuman jälkeen tiputtautuu kilven taakse piiloon, voi hänen kilven takaa nousemistaan ennakoida ja tehdä jalkatyön sekä loppupiston vastustajan pään esille tulon varaan laskien.

Tekniikan suojattomin hetki on viimeisen piston aikana. Piston ja tilanteesta poistumisen ajan miekan kahva kannattaisin nostaa videoesimerkissä nähtyä korkeammalle, liki vaakatasoon pään korkeudelle sitä suojaamaan. 

Tekniikan tärkein opetus on, että hämäämällä ja jalkatyöllä vastustajan puolustusta voidaan siirtää ja kiertää yksinkertaisella ja arvattavalla tavalla. Alussa puolustus houkutellaan väärään paikkaan, kuten tekniikassa 6 ja tekniikassa 20 on opetettu. Tämän jälkeen vastustajan jalan avauduttua osumalle siihen tehty viilto saa vastustajan reagoimaan ja mahdollisesti hämmentymään hetkeksi. Tähän hämmennykseen tai sen puutteeseen ei saa kiinnittää huomiota: harjoittelijan tulee tehdä tekniikka mahdollisimman päättäväisesti omalla tahdillaan, mieluusti vastustajan olettaman taistelun rytmin vastaisesti. Viillosta pistoon nopeasti siirtyminen tukee tätä taistelun rytmin vaihtamista.

Toissijaisia opetuksia ovat olleet päättäväisen iskusarjan käyttäminen vastustajan tolaltaan saamiseen. Kun suurella aseella lyödään riittävän päättäväisen näköisesti, kokemattomat kilvenkäyttäjät helposti sortuvat taistelemaan taistelua suurten aseiden ehdoilla. 

Tämä on luonnollisestikin hyvin haitallista toimivalle kilpien käyttämiselle. Tästä syystä tekniikan kolmas opetus on kilpien käyttöä vasten. Kilpien käyttämistä varten harjoittelijoiden on opittava, että muut aseet pyrkivät ottamaan henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman kilvistä. Tällöin kilvet eivät tee niitä asioita, joissa ovat vahvoja, vaan taistelevat suurempien aseiden ehdoilla. Tällainen henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman hakeminen on opittava havainnoimaan, siihen ei saa lähteä mukaan ja sitä vastaan on opittava taistelemaan.

Tekniikka 23: Aseistariisunta ja maahanvienti käsilukon kanssa

 

Aseen lukitseminen tapahtuu samalla tapaa kuin tekniikassa 17: oman aseen kahva kierretään vastustajan käden ympäri, jonka jälkeen kättä vedetään suoraksi. 

Kun vastustan kättä vedetään, samaan aikaan siirrytään samaan tapaan kuin tekniikassa 21 pois vastustajan vahvalta linjalta hänen taaksensa. 

Samalla oma aseeton käsi siirtyy vastustajan käsivarren yli ja kiertyy vastustajan käden ympäri. Kierron aikana tekniikkaan kuuluisi myös isku kämmenellä vastustajan kasvoihin, mutta se on jätetty videosta pois.   

Kun vastustajan ase on lukittu, käsi saatu kiinni ja siirrytty hänen voimalinjansa kannalta heikkoon kohtaan, hänet riisutaan aseista ja viedään maahan. Tämä tapahtuu omaa painopistettä alas viemällä, koko kehon samanaikaisella kierrolla ja asekädellä taakse vetämällä.

Kun vastustaja on maassa aseettomana ja käsi lukossa, oma ase on jo vapaana ja paino vastustajan päällä.

Tekniikka ei ole toimintavarma ja siinä on selvä vastustajan vahingoittamisen mahdollisuus, kuten kaikissa käsilukkoon perustuvissa maahanvienneissä. Vastustaja voi välttää tekniikan yksinkertaisesti vetämällä asekäden kyynärpäänsä itseään kohti hyökkäyksensä jälkeen ja kääntämällä rintamasuuntansa tekniikkaa yrittävää kohti. 

Useampaa vastustajaa vastaan se ei toimi, sillä lopun maahanvienti jättää tekijän aivan liian suojattomaksi. Jos aseistariisuntaa päättää kokeilla tällaisessa tilanteessa, se kannattaa tehdä niin, että tekniikan lopussa on matalassa hevosistunnassa. Vastustaja kannattaa tällöin kääntää itsen ja muiden vastustajien väliin.

Tekniikka 18: Vastustajan hyökätessä astutaan takaviistoon ja lyödään alakautta käsiin

Tekniikassa vastustajan pistäessä lyödessä astutaan takaviistoon kiertävällä askeleella. Rintamasuunta on askeleen lopussa yhä kohti vastustajaa. Kiertoliikkeen energia käytetään iskuun, joka kohdistuu alakautta vastustajan käsiin. Kierron hyödyntämisen vuoksi iskun käsiin tulisi onnistua nopeana ja väkevänä.

Tekniikan hyviä puolia on, että se on sangen turvallinen. Askel vie pois vastustajan hyökkäyslinjalta ja etäisyyden pitäisi olla sellainen, että vastustajan käsiin kyetään juuri ja juuri lyömään vahva isku. Etäisyyden vuoksi tekijä on turvassa, vaikka tekniikka muuten epäonnistuisikin täysin.

Myös se, että miekka tekniikan lopussa on itsen ja vastustajan välillä, valmiina vastatekniikkaan tai pistoon on tekniikan etuja.

Tekniikka 17: Vastustajan sitominen aseella ja kilvellä

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen lähestytään kilpi edellä, kilvellä vastustajaa kontrolloiden. Asekäsi kiertää samalla aseen pommelin vastustajan käden ympäri ja sitoo asekäden. 

Olennaista on lähestyä vastustajaa ja tarpeen mukaan horjuttaa häntä niin, ettei hän saa estettyä sitomista eikä tehtyä vastahyökkäystä 

Lopputuloksena vastustaja on sidottu, hänen kätensä on laitettu lukkoon ja hänen aseensa voidaan poistaa nopealla nykäisyllä.

Tekniikkaa on opetettu kahdesta syystä. Ensinnäkin se on toiminut pohjana edistyneemmille painitekniikoille, jotka perustuvat käden tai aseen sitomiseen. Toisekseen harjoittelijat ovat sen myötä oppineet varomaan kätensä sitomista. Tekniikkahan ei onnistu, jos sen aloittamisen havaitsee ja vetää sekä kyynärpäänsä, että aseensa turvaan.

Tekniikassa voi käyttää minkä kokoista kilpeä vain, isomman kanssa tekniikka on jopa turvallisempi tekijälleen. Tekniikka onnistuu myös ilman kilpeä, niin kahdella aseella kuin pelkän yhden aseenkin kanssa. Tällöin on torjunnassa oltava tarkempi ja horjuttamisen aikana on varottava sormiaan. 

TEKNIIKKA 16: TORJUNTA, LINJA HALTUUN, VASTAPISTO

Tekniikka on yksinkertainen, nopea ja tehokas. Jos sitä lähtee koettamaan, tekniikka on toteutettava päättäväisesti tai siihen todennäköisesti ehditään tehdä vastatekniikka.

Tekniikka lähtee liikkeelle vastustajan hyökkäyksen torjumisella sivuun. Samalla edetään päättäväisesti ja otetaan sisälinja haltuun. Vastustajan aseeseen säilytetään teräkontakti, jolla sitä pidetään ulkolinjalla. Eteenpäin menevä liike päättyy pistoon vastustajan ylävartaloon.

Tekniikka on opetuksessa keskeinen perustekniikka. Siinä on useita keskeisiä opetuksellisia elementtejä: se korostaa keskeisimmän hyökkäyslinjan hallussa pitämisen tärkeyttä ja samalla se on räjähtävässä nopeudessaan nopeimpia tapoja lopettaa taistelu.

Vastatekniikoina tehtävät sisälinjan takaisin ottamiset ovat myös keskeisiä ymmärrettäviä miekkailuopetuksessa.

Tekniikan jatkotekniikkana kannattaa opettaa half-sword -tekniikka, jossa omasta miekasta otetaankin kiinni terästä torjunnan aikana, edetään hyvin lähelle vastustajaa ja pistetään tätä voimallisesti. Tämä mahdollistaa tarkemman ja vahvemman teräkontrollin, sekä tehokkaamman läheltä taistelemisen.

Tekniikka on myös keskeisiä vastatekniikoita varsiaseilla ja keihäillä, hieman muuteltuna.

Linkkejä videoihin, joissa näytetään vastaavaa tekniikkaa:

Esimerkki half-swording -tekniikasta historiallisen miekkailun puolelta.

Tekniikan esittelyä ja linjan haltuunottoa vastatekniikkana hyvin selvästi esitettynä:

Esimerkki samantyyppisestä tekniikasta suoritettuna sauvalla.

Tekniikka 15: Torjunta, vastustajan käsien sidonta, pisto kaulaan

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun ohjaten. Samalla väistetään eteen sivulle. Väistön aikana käännytään, työnnetään käsi vastustajan käsien yli, kierretään käsi vastustajan käsien ympäri ja pistetään vastustajaa kaulaan.

Tekniikassa olennaista on lähestymisen ajoittamisen oppiminen. Tästä syystä sen osaaminen parantaa merkittävästi kontaktiin menemisen ajoittamista kaikkia aseita vastaan.

Käsien sitomisen voi tehdä pienen kilven tai oman pienen aseen kanssa. Erityisesti suuren kilven kanssa se ei kuitenkaan onnistu.

Tekniikka on hyvin yleisesti käytetty erilaisia varsiaseita vastaan. Tällöin kättä ei välttämättä saa vastustajan käsien ympärille, mutta pelkkä aseen varresta kiinni pitäminenkin usein sitoo tämän toimintaa merkittävästi.

Tavallisin vastatekniikka on pitää riittävää etäisyyttä vastustajasta ja vetää käden taaksepäin omaa kehoa kohti, jos vastustaja pyrkii lähelle. Jos tässä epäonnistutaan ja vastustaja saa kiinni käsistä, on tavallisin vastatekniikka vastustajan horjuttaminen päättäväisellä lähestymisellä, jonka jälkeen käsien vapauttaminenkin voi onnistua vastustajan ollessa epätasapainossa.

Tekniikka 14: Suora vastaisku takaterällä

 

Tekniikka jatkaa yksinkertaisten ja nopeiden vastatekniikoiden sarjaa. Tällä kertaa pääopetus on takaterän käyttö vastatekniikassa.

Tällä kertaa tekniikka alkaa vastustajan iskun torjunnalla. Torjunta tehdään noin kello kolme suuntaan, koko ajan varmistaen, että vastustajan iskun voima ohjautuu vaarattomasti sivuun. 

Samalla kun vastustajan isku torjutaan, sisälinja otetaan haltuun ohjaamalla vastustajan iskua jatkamaan matkaansa ohi ja astumalla pieni sivuaskel. Sisälinjan hallussa pitäminen tarkoittaa, että toisen ottelijan ase on pois ottelijoiden välistä, kun taas omalla aseella voidaan yhtä uhata vastustajaa. 

Tämän jälkeen vastustajaa lyödään mahdollisimman suoralla takaterän iskulla, joka mieluiten kohdistuu vastustajan kaulaan. Miekka liikkuu niin vähän ja niin suoraan kuin mahdollista, sillä se on nopeinta ja pitää puolustuksen varmimmin paikallaan. 

Tällä kertaa tekniikka ei lopu kunnolliseen viiltoon, vaan pelkästään takaterän iskuun. Tähän on syynä nopean hyökkäämistavan opettelu, eivät historialliset esimerkit tai se, miten miekalla on paras leikata.

Kun tämä tekniikka alkaa olla pitkämiekalla hallussa, sitä voi alkaa opetella lyhyemmillä miekoilla, kahdenkädenmiekoilla ja takaterän omaavilla varsiaseilla. Samaa voi opetella myös taistelusauvoilla, joiden tekniikkarepertuaariin takaterän iskut torjunnan jälkeen ovat kiinteästi kuuluneet monissa maissa. 

Tekniikka 13: Pariharjoite etäisyyden ja vastustajan käden manipuloinnin opettelemiseen

Tekniikassa 13 harjoitellaan sitä, että joku yrittää tulla liian lähelle lyömään vauhdilla. Hänet ohjataan päättäväisesti sivuun ja otetaan hallitusti etäisyyttä.

Tekniikassa vastustaja lähestyy ja iskee miekalla iskun päätä kohden. Isku ohjataan sivuun, samalla vastustajan asekäden puolelle väistäen ja eteenpäin sivulle astuen. Samalla toinen käsi siirtyy manipuloimaan vastustajan kättä. Kuten aiemmissakin tekniikoissa, kosketus kämmenellä, ei koskaan sormet edellä. Poistuminen tehdään kiertävällä askeleella, samalla vastustajan kättä manipuloiden ja mieluusti kontaktista poistuttaessa hieman poispäin tönäisten.

Harjoitteen tarkoituksena on opettaa etäisyydenhallintaa ja vastustajan asekäden manipulointia. Ylimääräiset välineet on riisuttu pois, jotta harjoittelijan täytyisi keskittyä pelkästään keskeiseen suoritukseen: lähelle menemiseen ja sieltä poistumiseen, hyvällä torjunnalla, oikealla ajoituksella ja toimivalla jalkatyöllä. 

Tämä harjoite mahdollistaa monien lähestymiseen perustuvien tekniikoiden suorittamisen teknisesti toimivasti ja antaa sekä suoritusvarmuutta, että rohkeutta toteuttaa näitä tekniikoita nopeasti.

Harjoite kannattaa aluksi tehdä hitaasti, jotta harjoituksessa voidaan hosumatta keskittyä tekemään tekniikka oikein.

Harjoite onnistuu parhaiten samankätisten harjoittelijoiden kesken. Jos harjoittelijat ovat erikätisiä, harjoitetta kannattaa tehdä kahdella kädellä käytettävillä miekoilla. Nämä miekat kuitenkaan eivät saa olla niin pitkiä, ettei lähietäisyydelle pääse, silloin tämä harjoite ei toimi toivotulla tapaa, vaan siihen on pelattava aikaa lähestymiseen ja tehtävä pidempi vastustajan aseen hallinta omalla aseella.

Tekniikka 11: Vahvan iskun torjunta ylös kilvellä ja aseella, suora vastaisku

Tekniikassa torjutaan vahva ylhäältä tuleva isku sekä miekalla, että kilvellä. Samanaikaisesti siirrytään eteenpäin asekäden puolelle. Heti torjunnan jälkeen asekäsi ojennetaan eteenpäin ja lyödään mahdollisimman suora lyönti kasvoihin sisälinjaa pitkin.

Tämä tekniikka on suora vaihtoehto tekniikalle 10, jossa isku oli kiertävä. Suora isku on hieman nopeampi, mutta myös hieman heikompi, eikä kierrä vastustajan puolustusta. Jos vastustajan puolustuksessa on aukko, tämä on erinomainen nopea vastaisku.

Tekniikkaa voi käyttää myös sarjan aloitusiskuna, jolla pakotetaan vastustajan nostamaan puolustustaan nopeasti. Tämän puolustuksen siirtämisen jälkeen voidaan jatkaa hyväksi katsotulla, tilanteeseen sopivalla tavalla.

Iskun voi lyödä myös niin, että se päättyy pistona, jos vastustaja on hieman kauempana.

Jos vastustajalla on iso ase ja hän on kauempana, iskun voi kohdistaa myös hänen käteensä.

Tekniikka 10: Vahvan iskun torjunta ylös, kiertävä vastaisku

Vastustajan iskiessä vahvan lyönnin hänen iskunsa torjutaan yht'aikaisella miekalla ja kilvellä tapahtuvalla torjunnalla. Torjunnan kanssa samanaikaisesti astutaan pois vastustajan lyönnin edestä. Torjuntakosketus jatkuu vastustajan aseen sivuun ohjauksena ja suoritetun liikkeen käyttämisenä kiertävänä moulinet-lyöntinä vastustajan ylävartaloon.

Jos vastustajan isku on erityisen vahva miekan mukaan tuominen torjuntaan varmistaa, ettei isku osu tule puolustuksesta läpi. Erityisesti aloittelevien ja pienikokoisten ottelijoiden kannattaa tekniikkavalinnoissaan valmistautua siihen, ettei heidän yhden välineen torjuntansa riitä suurempikokoisten ja vahvempien ottelijoiden iskujen torjuntaan pelkällä kilvellä. Suuria aseita ja vahvempia ottelijoita vastaan otteleminen voi jännittää tai jopa pelottaa osaa harjoittelijoista, joten heille on tärkeää luoda näitä tilanteita varten selvät rutiinit turvallisten vastatekniikoiden avulla. Tästä syystä niitä tulee tekniikkaesittelyissä säännöllisesti vastaan.

Kahden välineen käyttö on luonnollisestikin hitaampaa kuin pelkän kilven käyttö. Se sitoo aseen hetkeksi torjuntaan. Vastustaja voi myös havaita tekniikan yrittämisen ja ohjata iskunsa toisaalle, esimerkiksi jalkaan. Tästä syystä torjuntatekniikkaa ei tule paljastaa liian aikaisin ja tehtyä vastatekniikkaa kannattaa vaihdella.

Tekniikka on hyvin samankaltainen kuin Tekniikka 8, jossa samankaltaista tekniikkaa toteutettiin kahdella aseella.

Tekniikka 9: Varmatoimisin aseistariisunta

Varmatoiminen aseistariisunta, jossa vastustajalle tehdään aseistariisunta kun hänen asettaan on ensin kierretty vaikeaan asentoon, jonka jälkeen aseesta kiinni pitäminen on erittäin vaikeaa.

Tekniikassa 2 ase otettiin suoraan kiinni ottamalla ja riuhtaisemalla. Suurin ero on, että tässä tekniikassa vastustajan otetta heikennetään kierrolla ennen kuin väärin päin oleva ase otetaan häneltä pois. Tekniikka on hieman hitaampi ja teknisesti vaativampi kuin tekniikka 2, mutta varmatoimisempi.

Tekniikka lähtee liikkeelle torjunnalla, jossa pisto tai isku ohjataan ulospäin. Vastustajan miekkaa manipuloidaan tämän jälkeen kiertämällä sitä ulospäin, mieluusti liki puolikaaren verran.

Torjunnan ja manipuloinnin kanssa samanaikaisesti vastustajaa lähestytään. Tarvittava jalkatyö on yleensä hyvin vähäistä. Tekniikka tehdään vastustajan hyökkäyksen vastatekniikkana, eikä toimi jos sitä yritetään tehdä kaukaa. Lähestyttäessä toinen käsi valmistautuu ottamaan vastustajan aseen kahvasta kiinni. Tartuntaan lähestyminen tapahtuu kämmen edellä, sormia suojaten.

Kun vastustajan aseen kahva osoittaa liki ylös, kahvasta otetaan kiinni ja ase vedetään itselle. Vastustajan käsi on saatettu tilaan, jossa ase saadaan helposti vedettyä peukalon ja etusormen välistä pois. Jos vastustaja yhä onnistuu pitämään kiinni, voidaan aseen kiertoa jatkaa, mikä vaikeuttaa aseesta kiinni pitämistä entisestään.

Tässä tekniikassa vastustajan käsi kääntyy, mutta kiinni pitävää lukkoa ei muodostu. Ainoat tilanteet, joissa aseen vääntämisestä on aiheutunut kipua olleet ne kerrat, kun yhdenkädenmiekkaa on väännetty kahdenkädenaseella, eikä heikkoon tilanteeseen joutunut ole irrottautunut tilanteesta tai päästänyt aseestaan irti. Näissä harvinaisissa tilanteissa vahva vääntö isolla aseella on aiheuttanut kipua käteen, jolla on yritetty taistella vastaan mahdottomassa tilanteessa.

Niin tätä tekniikkaa kuin tekniikkaa numero 4 opettaessa kannattaa korostaa, että tekniikkaa ei voi vastustaa, jos se pääsee liian pitkälle. Jos vastustaja jää ihmettelemään tekniikkaa, se onnistuu liki varmasti ja aseesta täytyy päästää irti. Jos tekniikan taas havaitsee tarpeeksi ajoissa,  voi koko tekniikan estää yksinkertaisimmillaan vain astumalla taaksepäin ja vetämällä kyynärpäätä taaksepäin.

Käännön jälkeiset aseistariisunnathan eivät kaikilla aseilla toimi, aseiden rakenteesta johtuen. Ne ovat erityisesti rapiirimiekkailussa tärkeä ja oveluutta vaativa elementti. Jos ne alkoivat kiinnostaa, ohessa asiaa erittäin hyvin esittelevä opetusvideo muutenkin mielenkiintoiselta David Coblentzin kanavalta:

 

Tekniikka 8: Vahvan iskun torjuminen kahdella aseella

Kahdella aseella suuria aseita ja vahvaa voimankäyttöä vastaan toimiminen on vaikeaa ja epävarmaa. Aseet eivät ole tehokkaita torjunnassa, eikä niihin ole helppoa saada tarpeeksi voimaa. Tässä perustekniikassa varmistetaan torjunta molemmilla aseilla, ohjataan isku sivuun ja vasta sitten tehdään vastatekniikka.

Tekniikassa on paljon samaa kuin tekniikassa 7, mutta se on turvallisempi ja hitaampi. Siinä missä pistoa tai heikkoja iskuja vastaan voi käyttää yhdenkäden sivuunohjausta samanaikaisella vastahyökkäyksellä, tässä tekniikassa käytetään molempia aseita torjunnan varmistamiseen.

Tekniikka alkaa sillä, että vastustajan isku otetaan kiinni kahdella aseella. Aseet voivat olla reilusti ristissä.

Ajatuksena torjunnassa ei ole pysäyttää vastustajan liikettä, vaan ottaa se kontrolliin ja ohjata sivuun. Tämä on varmempi tekniikka, sillä esimerkiksi varsiaseissa on niin paljon voimaa, että ne voivat rikkoa torjunnan tai torjuntavälineet jos niitä vastaan koettaa kovaa, pysäyttävää torjuntaa.

Vastaisku aloitetaan, kun vastustajan isku on saatu kontrolliin ja sivuunohjaus alkaa. Helpoiten tämä onnistuu, kun sivuunohjauspuoleksi valitsee sen puolen, jolla ase on lähempänä vastustajaa ja vastaiskun tekee aseella, joka on lähempänä itseä. Tällöin aseet eivät mene ristiin ja vastaisku lähtee orgaanisesti.

Vastaisku kohdistetaan videoesimerkissä vastustajan kaulaan. Mitä pidempi vastustajan ase on, sitä todennäköisemmin vastaisku kannattaa kohdistaa hänen käteensä. Tämä täytyy huomioida myös jalkatyössä. Esimerkissä jalkatyöllä pyritään vain väistämään isku, mutta jos vastustajalla olisi käytössä suurempi ase, väistön lisäksi jalkatyön täytyisi tähdätä lähestymiseenkin.

Kun kerran on aloittanut voiman tuottamisen johonkin tekniikkaan, on aina edullista käyttää samaa energiaa myös johonkin toiseen asiaan. Tällä säästää aikaa ja energiaa. Tässä tekniikassa tämä periaate näkyy niin, että sivuun ohjaamiseen ja vastaiskuun käytetään samaa kehon kiertävää liikettä.

Tekniikka 6: Näytellään pistoa, lyödäänkin moulinet käteen

Tekniikassa 6 yhdistetään aiemmin opeteltuja elementtejä erittäin yleisesti käytetyksi käteen kohdistuvaksi hämäys-hyökkäys -yhdistelmäksi.

Tekniikka on yksinkertainen:

1) Esitetään pistoa (katso Yksilöharjoite 2) sisään niin vakuuttavasti, että vastustaja ryhtyy torjumaan tai vastahyökkäykseen
2) Vastustajan ryhtyessä ohjaamaan iskua sivuun tai vastahyökkäämään lyödäänkin häntä moulinet-lyönnillä (joista enemmän Tekniikka 5:ssä) toiselle puolelle, jossa puolustus on auennut

Tekniikka on erittäin nopea, eikä sisällä juurikaan muuta jalkatyötä kuin pistotekniikkaan kuuluvan tavallisen ponnistuksen.

Nopeudestaan johtuen tekniikka useimmiten päätetään toteuttaa jo ennen kuin pistoa aloitetaan, mutta kokeneimmat ottelijat ovat valmiita viemään piston perille, jos vastustaja ei ryhdy torjumaan sitä.

Tekniikan voi tehdä vastustajan aseen ympäri kummaltakin puolelta, tärkeintä on saada hänet liikkumaan haluttuun suuntaan ja saattamaan puolustuksensa epätasapainoon. Kuten esimerkkivideosta näkyy, tekniikan suorittaminen ei ole myöskään mitenkään kätisyyteen sidottua.

Moulinet voidaan myös lyödä perille päähän tai ruumiiseen, jos siihen on mahdollisuus. Tavallisimmin moulinet kohdistuu kuitenkin käteen. Vastatekniikoista tyypillisimpiä ovat väistö taaksepäin moulinet'n tieltä + vastahyökkäys tai vastustajan moulinet'hen vastaaminen omalla torjunta-moulinet -sarjalla.

Tekniikka 5: Vastustajan iskun sivuun ohjaava torjunta, kiertävä moulinet-vastaisku

Tällä kertaa esitellään melodramaattisesti esitettynä eräs kaikkialla maailmassa asetaidoissa yleinen vastatekniikka. Sen muunnoksia tullaan näkemään jatkossakin ja sen joku muoto kannattaa opettaa aloittelijoille varhaisessa vaiheessa harjoittelua. Kyseisessä tekniikassa vastustajan isku ohjataan sivuun omalla aseella, jonka jälkeen omalla aseella lyödään kiertävä isku takaisin

Jalkatyö sisältää esimerkissä kiertävän askeleen, jolla hankkiudutaan pois vastustajan vahvalta lyönti- ja etenemislinjalta. Tekniikan voi tehdä pienemmälläkin liikkeellä, mutta jalkatyö tulee myös osata. Se ei kuitenkaan tällä kertaa ole tarinan opetus.

Keskeisesti tekniikassa on kaksi osaa, joihin tulee kiinnittää huomiota: voiman sivuun ohjaaminen ja kiertävä lyönti.

Voiman sivuun ohjaaminen on tärkeää, sillä aina ei ole mielekästä saatikka tehokasta pysäyttää vastustajan iskua täysin. Sivuun ohjaaminen antaa vastustajalle tilaisuuden tuhlata voimaa ja aikaa. Esimerkin tilanteessa on tehokkaampaa antaa vastustajan iskun ohjautua sivuun, jolloin itselle jää aikaa tehdä omaa vastatekniikkaa.

Tässä tekniikassa oma väistin nostetaan ylös ja vastustajan aseeseen otetaan kontakti oman terän vahvalla osalla. Vastustajan terä lipuu sivuun ja lataa samalla liike-energiaa torjujan aseeseen.

Toisessa osiossa tämä energia vapautetaan pyörähtävään iskuun. Kyseistä tekniikkaa opetetaan hyvin eri nimillä, mutta itse olen oppinut tuntemaan sen miekkailussa moulinet'n nimellä, pienenä tuulimyllynä. Moulinet tapahtuu kiertämällä isku vastustajaan kaarella, kun taas tavallisissa iskuissa lyöntilinja pyritään pitämään suorana.

Kaarella lyöty isku on pistojen, iskujen ja viiltojen ohella keskeisiä tapoja rakentaa lyöntejä. Sen voimantuotanto ei perustu kehon kokonaisvaltaiseen toimintaan (joka toki on nopeampaa), vaan aseen kaarron aikana tuotettuun voimaan. Tämä ei sovellu kaikkiin tilanteisiin, mutta sen avulla voidaan myös rakentaa tilanteita, ajoituksia ja paikkojen avautumisia, jotka muuten eivät onnistuisi.

Urheilumiekkailusapelissa tekniikkaa ei lajin nopeuden vuoksi enää näe aktiivisesti käytössä. Hyvänä puolena moulinet toimii erinomaisesti niitä urheilumiekkailijoita, keihäänkäyttäjiä ja varsiaseharrastajia vastaan, jotka eivät sitä ole koskaan harjoitelleet.

Tekniikka voi vaikuttaa hitaassa esimerkissä kömpelöltä, mutta se toimii useissa miekkailulajeissa turanausolosuhteissakin, kuten Minna Vasarainen (sininen miekkailija) osoittaa long swordilla vuoden 2019 Swordfishissä:

Sivuun ohjaavaa torjuntaa käytetään myös japanilaisissa miekkailulajeissa, parhaimmillaan todella nopeasti, kuten oheisessa Kendo-esimerkissä:

Saksalaisella Liechtenauerilla on samantapaisia tekniikkamahdollisuuksia. Ohessa Zornhau-osio aiheesta, mutta myös Zwerchhau voidaan tehdä samaan tapaan.

Moulinet'n selittämistä sapelinäkökulmasta:



Moulinet SCA Heavy Fighting -kontekstissa selitettynä:

 

Esimerkki moulinet'n käytöstä escrimassa sarjan päätteeksi. Escrima/eskrima/kali/arnis siltää yleensäkin paljon kiertoliikkeeseen perustuvia tekniikoita, joilla avataan vastustajan puolustusta:

Kiertävä isku toimii myös soveltuvin muutoksin voimantuottona erilaisille varsiaseille. Ohessa kiertävän lyönnin vastatekniikkana hyödyntämistä kärsivällisesti opetettuna sauvatekniikkana: