Tekniikka 31: Väistö piston alle käden varaan ja oma pisto vastustajan torsoon

 

Tekniikassa väistetään vastustajan pisto heittäytymällä etuviiston käden varaan ja samanaikaisesti pistetään vastustajaa torsoon.

Tekniikka on puhtaasti vastatekniikka vastustajan pistoon. Keskeisiä seikkoja onnistumisen kannalta ovat ajoitus ja oman piston vieminen perille omaa päätä suojaten. 

Väistöön ja hyökkäykseen on lähdettävä liki samanaikaisesti vastustajan kanssa. Usein tässä joudutaan toimimaan liki vaistonvaraisesti kun vastustajan piston aistitaan olevan lähdössä. Jos väistö ja höykkäys tehdään liian aikaisin vastustaja kykenee huomaamaan ne ja reagoimaan tekniikkaan. Jos ne taas tehdään liian myöhään, ne eivät suojaa vastustajan hyökkäykseltä eikä oma hyökkäys todennäköisesti mene perille.

Oma hyökkäys taas on vietävä mahdollisimman energisesti ja päättäväisesti perille. Tämä on tekniikassa ensisijaista. Jos pisto ei mene perille, tekniikka on ollut turha. Samaan aikaan omaa kättä ja miekan väistintä tulee nostaa mahdollisuuksien mukaan kevyesti ylös, jotta niillä voidaan piston aikana tai heti sen jälkeen torjua vastustajan mahdollisia jatkohyökkäyksiä yläruumiseen.

Tekniikan huonoja puolia ovat, että sen jälkeen on aivan liian avoinna  hyökkäyksille ja kun sen on tehnyt kerran tai pari vastustajat osaavat ennakoida sen. Tekniikka ei voi toimia lainkaan, jos vastapuolella on useampia taistelijoita. Mielekkäästi tekniikka toimii vain jos molemmilla on yhdenkädenaseet.

Miksi näin tilannekohtaista tekniikkaa sitten opetettiin?

Kyse on turnaustekniikasta, joka liittyy kilpailuihin ja harjoitusympäristöön, jossa sitä opetettiin. Jossain vaiheessa Ropeconin bofferimiekkailuturnauksissa nähtiin hieman aiempaa enemmän japanilaisten miekkailulajien ja eurooppalaisten miekkailulajien harrastajia. Jyväskylän bofferiharjoitusten kävijät alkoivat myös itse aktiivisesti harrastaa muita asetaistelulajeja, mukaan lukien niin itä- kuin länsimaisetkin aselajit. Tästä syystä yleisiä vastaan tulevia tekniikoita vastaan ryhdyttiin opettamaan tarkoituksella muutamia lähinnä turnauksiin soveltuvia vastatekniikoita.  Kaikki tavallisesti käytetyt tekniikat (kuten vaikkapa tekniikat 16 ja 18) eivät turnausoloissa toimineet ilman, että tilanteet menivät tasapeleiksi. Pistomiekkailijoita vastaan opetettiin tarkoituksellisesti tätä tekniikkaa ja yleiskäyttöisempänä tekniikkaa numero 1. Molemmat tekniikat tuottivat näyttäviä osumia ja tekivät selväksi kumpi oli osunut ensin. Molempien tekniikoiden yhteydessä neuvottiin olympiamiekkailulajien harrastajia vastaan käyttämään vahvaa sivuliikettä, sillä nämä miekkailijat eivät olleet siihen yhtä tottuneita kuin bofferoijat.

Tekniikkaa opetettiin ainakin 1600-luvulta 1800-luvulle italialaisissa miekkailuoppaissa, minkä lisäksi olympialaisissa yksi miekkailija voitti sillä pisteen vuosituhannen alussa. 

Jos tässä tekniikassa on mitään opetusta, se on, että kannattaa opetella tekniikoita, jotka toimivat omassa toimintaympäristössäsi ja siellä kohtaamiasi vastustajia vastaan. Jos jotkut tilanteet tuottavat miekkailullesi ongelmia, ole valmis analysoimaan ongelmatilanteita ja etsimään ratkaisuja oman perustekniikkavalikoimasi ulkopuoleltakin.

Tekniikka 28: Vahvan iskun torjunnan jälkeen kiertävä lyönti yläviistosta

Tekniikassa vastustajan vahva isku torjutaan omalla miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen kilpi pitää vastustajan asetta kontrollissa ja aseella isketään pyörähtävä lyönti ylhäältä vastustajaa päähän.

Tekniikan aloittava torjunta tehdään kahdella kädellä. Miekka ja kilpi torjuvat yhdessä, jotta vastustajan ase saadaan kiinni ja sen jälkeen ohjattua hallitusti sivuun. Sivuun ohjaamisella varmistetaan, että vaikka kaikki muu menisikin pieleen ainakin torjunta on onnistunut.

Torjunnan aikana voi myös tarkistaa, että kilpipuolen jalka on edellä ja astua eteenpäin, jos tarve sitä vaatii. Tätä tekniikkaa kannattaa käyttää vain lähietäisyydeltä. Jos vastustaja ei tule lähietäisyydelle tai itse ei torjunnan aikana voisi päästä lähietäisyydelle, kannattaa valita suosiolla joku muu tekniikka. 

Torjunnan jälkeen kilpi jatkaa vastustajan käden manipulointia. Usein vastustajan käsi kannattaa työntää kiinni hänen ruumiiseensa ja jos hän yrittää vapautua, kannattaa työntää häntä päättäväisesti taaksepäin kilvellä. 

Kilven jatkaessa käden manipulointia ase vapautuu lyömään. Tällä kertaa käytetään kiertävää lyöntiä, joka osuu vastustajaa päähän. Lyönti on hidas mutta voimakas. Lyönnin aikana ylävartalo tuottaa voimaa kiertymällä. Tällöin lyönnin saa tehtyä kuten kuuluukin: voimakkaasti ja nopeasti.

Keskeinen vaihtoehto lyönnille ovat sen tekeminen pienimuotoisempana ranteen ja kyynärpään liikkeeseen perustuvana kiertävänä lyöntinä tai jopa korvaaminen pelkällä miekan pistoon kääntämisellä. Molemmat variantit ovat nopeampia mutta heikompia. 

Aiemmissa tekniikoissa perusperiaatteena on ollut, että hyökkäys tehdään mahdollisimman suoraan ja vähällä vaivalla. Tällöin tekniikka kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja tapahtuu nopeasti. Nyt esitetty tekniikka on tämä peruslogiikan vastainen. Se on selvästi hitaampi kuin suora hyökkäys olisi ja sen tekeminen vaatii selvästi enemmän energiaa. Milloin tekniikan käytössä on järkeä?

1) Jatkona suoralle lyönnille. Erityisesti jos vastustaja tai tämän toveri onnistuu torjumaan suoran lyönnin, tämä lyönti vaihtaa hyökkäyssuuntaa ja voi täten ohittaa vastustajan puolustuksen.

2) Aivan lähekkäin oltaessa. Joskus ollaan niin lähellä, että vastustaja voi yrittää estää lyömisen, horjuttaa tai tarttua asekäteen. Tällöin kilvellä vahvasti manipuloiden tehty kiertävä lyönti saa kerättyä voimaa niin, että lyönti tuottaa halutun lopputuloksen. 

3) Jos miekalla täytyy torjua ennen lyömistä vaikkapa toisen vastustajan hyökkäys, tämä lyömistekniikka mahdollistaa ylös torjumisen ja lyömisen yhdistämisen yhdeksi liikkeeksi.

4) Kun vastustajan puolustus on auki juuri tähän lyöntiin sopivasti. Esimerkki tällaisesta tilanteesta voisi olla suuri ase, jonka läheltä ei saa poistua kun kerran on sen ohi päässyt lähitaisteluun. Kilpitaistelijan kannattaa hankkiutua mahdollisimman lähelle ja lyödä iskuja niin monesta eri suunnasta kuin mahdollista voittaakseen tilanteen nopeasti.

5) Jos haluaa käyttää ihmiskilpenä tai työntää hänet tovereitaan päin, tämä lähitekniikka tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Kahden välineen torjuntaa suoremmilla vastahyökkäyksillä on esitelty tekniikoissa 8 ja 10. Molemmat tekniikat ovat yleiskäyttöisempiä ja nopeampia, mutta vaativat kauempana pysymistä vastustajasta. On suositeltavaa osata soveltaa kaikkia tekniikoita etäisyyden, vastustajan liikkeen ja vastustajan puolustuksessa ilmenevien aukkojen mukaisesti.

Tekniikka 10: Vahvan iskun torjunta ylös, kiertävä vastaisku

Vastustajan iskiessä vahvan lyönnin hänen iskunsa torjutaan yht'aikaisella miekalla ja kilvellä tapahtuvalla torjunnalla. Torjunnan kanssa samanaikaisesti astutaan pois vastustajan lyönnin edestä. Torjuntakosketus jatkuu vastustajan aseen sivuun ohjauksena ja suoritetun liikkeen käyttämisenä kiertävänä moulinet-lyöntinä vastustajan ylävartaloon.

Jos vastustajan isku on erityisen vahva miekan mukaan tuominen torjuntaan varmistaa, ettei isku osu tule puolustuksesta läpi. Erityisesti aloittelevien ja pienikokoisten ottelijoiden kannattaa tekniikkavalinnoissaan valmistautua siihen, ettei heidän yhden välineen torjuntansa riitä suurempikokoisten ja vahvempien ottelijoiden iskujen torjuntaan pelkällä kilvellä. Suuria aseita ja vahvempia ottelijoita vastaan otteleminen voi jännittää tai jopa pelottaa osaa harjoittelijoista, joten heille on tärkeää luoda näitä tilanteita varten selvät rutiinit turvallisten vastatekniikoiden avulla. Tästä syystä niitä tulee tekniikkaesittelyissä säännöllisesti vastaan.

Kahden välineen käyttö on luonnollisestikin hitaampaa kuin pelkän kilven käyttö. Se sitoo aseen hetkeksi torjuntaan. Vastustaja voi myös havaita tekniikan yrittämisen ja ohjata iskunsa toisaalle, esimerkiksi jalkaan. Tästä syystä torjuntatekniikkaa ei tule paljastaa liian aikaisin ja tehtyä vastatekniikkaa kannattaa vaihdella.

Tekniikka on hyvin samankaltainen kuin Tekniikka 8, jossa samankaltaista tekniikkaa toteutettiin kahdella aseella.

Tekniikka 8: Vahvan iskun torjuminen kahdella aseella

Kahdella aseella suuria aseita ja vahvaa voimankäyttöä vastaan toimiminen on vaikeaa ja epävarmaa. Aseet eivät ole tehokkaita torjunnassa, eikä niihin ole helppoa saada tarpeeksi voimaa. Tässä perustekniikassa varmistetaan torjunta molemmilla aseilla, ohjataan isku sivuun ja vasta sitten tehdään vastatekniikka.

Tekniikassa on paljon samaa kuin tekniikassa 7, mutta se on turvallisempi ja hitaampi. Siinä missä pistoa tai heikkoja iskuja vastaan voi käyttää yhdenkäden sivuunohjausta samanaikaisella vastahyökkäyksellä, tässä tekniikassa käytetään molempia aseita torjunnan varmistamiseen.

Tekniikka alkaa sillä, että vastustajan isku otetaan kiinni kahdella aseella. Aseet voivat olla reilusti ristissä.

Ajatuksena torjunnassa ei ole pysäyttää vastustajan liikettä, vaan ottaa se kontrolliin ja ohjata sivuun. Tämä on varmempi tekniikka, sillä esimerkiksi varsiaseissa on niin paljon voimaa, että ne voivat rikkoa torjunnan tai torjuntavälineet jos niitä vastaan koettaa kovaa, pysäyttävää torjuntaa.

Vastaisku aloitetaan, kun vastustajan isku on saatu kontrolliin ja sivuunohjaus alkaa. Helpoiten tämä onnistuu, kun sivuunohjauspuoleksi valitsee sen puolen, jolla ase on lähempänä vastustajaa ja vastaiskun tekee aseella, joka on lähempänä itseä. Tällöin aseet eivät mene ristiin ja vastaisku lähtee orgaanisesti.

Vastaisku kohdistetaan videoesimerkissä vastustajan kaulaan. Mitä pidempi vastustajan ase on, sitä todennäköisemmin vastaisku kannattaa kohdistaa hänen käteensä. Tämä täytyy huomioida myös jalkatyössä. Esimerkissä jalkatyöllä pyritään vain väistämään isku, mutta jos vastustajalla olisi käytössä suurempi ase, väistön lisäksi jalkatyön täytyisi tähdätä lähestymiseenkin.

Kun kerran on aloittanut voiman tuottamisen johonkin tekniikkaan, on aina edullista käyttää samaa energiaa myös johonkin toiseen asiaan. Tällä säästää aikaa ja energiaa. Tässä tekniikassa tämä periaate näkyy niin, että sivuun ohjaamiseen ja vastaiskuun käytetään samaa kehon kiertävää liikettä.

Tekniikka 3: Pisto kilven yli torjunnan jälkeen

Tekniikassa vastustajan lyönti torjutaan kilvellä ja miekalla, minkä jälkeen siirrytään eteenpäin ja pistetään vastustajaa ylävartaloon oman puolustuksen yli.


Kyseessä on eräs yksinkertaisimmista vastatekniikoista kilvellä ja miekalla. Alkuasento pitää kilven hieman koholla ja aseen valmiudessa. Kilpipuolen jalka on edellä, mistä syystä vastustajalla on hieman etulyöntiasemaa lyömisetäisyyksien osalta. Tekniikka aloitetaan torjunnalla vastustajan yrittäessä käyttää tätä etäisyysetuaan hyväksi lyömällä ylhäältä tulevan iskun.

Torjunnassa vastustajan yritys torjutaan kilpeä käyttäen miekkakäden puolelle. Torjunta tehdään niin, että se ohjaisi epäonnistuessaankin iskun sivuun - kyseessä ei ole iskun täysin pysäyttämään pyrkivä kova torjunta. Torjunnan aikana kilpi säilyttää kontrollin vastustajan aseesta ja siirtyy sitomaan asetta painamalla sitä vastustajan kehoa vasten. Tämän sidonnan aikana vastustajaa pistetään yläruumiiseen oman kilven ja vastustajan aseen yli.

Jalkatyöhön valmistaudutaan siirtämällä voima torjunnan taakse. Tämän jälkeen, jo torjunnan aikana, aloitetaan askel eteenpäin välimatkan kuromiseksi umpeen. Tässä ei käytetä ristiaskelia, pelkkä tavallinen askel eteenpäin alussakin edessä olevalla jalalla riittää. Askeleen pituus riippuu vastustajan sijoittumisesta ja asepituudesta. Mitä pidempää asetta vastustajan käyttää, sitä pidempi askel on otettava etäisyyden umpeen kuromiseksi.

Tekniikka on yksinkertainen vastatekniikka suurten aseiden voimankäyttöä vastaan ja sitä voi käyttää pistojakin vastaan. Aloittelijoille voi olla myös vaikea tietää mitä tehdä, jos vastustajan aseen joutuu torjumaan asekäden puolelle, mihin tämä tekniikka tarjoaa nopean perusvaihtoehdon.

Omien varusteiden yli pistäminen on tärkeä taito, jonka nopeaksi ja sujuvaksi opettelemisen voi aloittaa tämän tekniikan kautta.

Taistelutilanteissa joskus useampia vastustajia vastaan on tärkeää, että tekniikkavalikoimasta löytyy pitkiä tai voimalla käytettyjä aseita vastaan lähestymistapa, jonka aikana kilven saa pidettyä torjumassa oman asekäden puolella. Jos tekniikan avulla saa esimerksiksi hyökättyä vastustajarivin laidassa olevan vastustajan kimppuun, on kilven pitäminen tekniikan aikana vastustajien ja itsen välissä tärkeää. Joskus tähän tarvitaan nyt esitetyn tekniikan kaltaisia tekniikoita, joissa torjunta suoritetaan aluksi epäjohdonmukaisen tuntoisesti ristiin.