Vaikka maailman kaikkien aikojen tunnetuin nyrkkeilijä Muhammad Ali oli tunnettu erityisesti nopeudestaan, hän juoksi aamun tunteina loputtomia kilometrejä, koska halusi kestää pidempään kuin vastustajansa. Lenkkipolulla piti olla ennen aamuseitsemän treenejä juoksemassa kymppi, maihareissa ja hikoilupuvussa. Mestaruuksiin vievä pohja rakennettiin lenkkipoluilla.
Kun kaikkien aikojen ylivoimaisimpiin kuuluva painija Aleksandr Karelin, Siperian Karhu, aloitti harjoitusviikkonsa, hän juoksi yli kymmenen kilometrin lenkkejä metsissä Novosibirskin ympäristössä. Samaan tapaan suomalainen painin olympiavoittaja Pertti Ukkola juoksi päivän neljäntenä treeninään tunnin lenkkejä ja juoksi cooperin testissä yli neljä kilometriä. Painin vaatiman räjähtävän voiman oheen juoksu loi pohjan, jolla voittajat jaksoivat silloinkin, kun sekä ruumis että mieli haluaisivat jo antaa periksi, eivätkä aistitkaan enää toimineet kunnolla.
Jos haluaa nostaa kamppailulajeissa suoritustasoa, tulee lähteä lenkille. Kannattaa käydä juoksemassa. Jos ei voi käydä juoksemassa, käy kävelyllä. Harjoituksen pituutta voi ja rasittavuutta voi nostaa vähitellen. Aluksi voi mennä kevyellä sykkeellä tasaisessa maastossa. Myöhemmin lenkkiin voi lisätä tehoa, esimerkiksi juoksemalla mäkiä tai intervalleja. Tärkeintä on rauhassa ja paikkoja rikkomatta oppia hengästymään ja väsymään.
Lenkkeily on erittäin tehokas tapa nostaa yleiskuntoa ja yleiskuntoa tarvitaan kamppailulajeissa. Väsymys rikkoo tekniikan ja vie ottelijalta oveluuden. Punttien ollessa vähänkään tasan voittaa se, joka yksinkertaisesti vain jaksaa pitää ottelemisensa kasassa pidempään.
Sen lisäksi, että kuntoa kohottamalla väsymys tulee vastaan myöhemmin, on aerobiseen harjoitteluun toinenkin syy. Kun väsymykseen ja sen vaikutuksiin itselle on totutellut, väsymys ei tule yllätyksenä kunnon joutuessa koetukselle ja siitä huolimatta kykenee toimimaan.
Juokseminen on valittu kuntoharjoitteeksi, koska vahvat ja kestävät jalat sekä toimiva hapenottokyky ovat aseellisessa kamppailussa välttämättömät. Jonkinlaisen lenkkikunnon ylläpitäminen on pikareitti yleiskestävyyteen, mutta myös esimerkiksi uimista, hiihtämistä, pyöräilyä, soutamista tai luistelua voi käyttää kunnon kohottamiseen. Jonkinlainen kierto erilaisten harjoitusmuotojen välillä voi myös säästää kehoa, joten sitä kannattaa harkita.
Helpoimpia tapoja välttää kunnon rappeutumista on liikkua paikasta toiseen omin voimin. Jos kävelee tai pyöräilee arjen matkansa, on kamppailulajeissa tarvittava peruskunto heti paremmalla tolalla. Muhammad Alin kerrotaan juosseen paikasta toiseen, ihan vain jotta saisi juostua enemmän.
Lisähaasteena aseellisten kamppailulajien harrastajien kannattaa aika ajoin käydä lenkillä tai ainakin kävelyllä suojavarusteet päällä. Tämä pätee lajista riippumatta, oli kyseessä sitten miekkailutakki tai rautapaita. Varusteissa lenkillä käyminen totuttaa varusteiden käyttöön, niin kehoa kuin mieltäkin. Jokainen tunti suojavarusteissa harjoittelemista tekee niissä urheilemisen luontevammaksi ja varmemmin toimivaksi. Tämän lisäksi lenkillä on helppo huomata jos varusteissa on jotain korjausta tai muokkaamista vaativaa.
Jotkut kisavalmennuksessa olevat painijat eivät nykyään juokse kuin muutaman kilometrin matkoja ja keskustelua ammattimaisesti harjoittelevien vapaaottelijoiden juoksemisen tarpeesta on käyty viime vuosina aktiivisesti. Heille juoksemattomuus voi toimia ja he saavat kasvatettua lajissaan tarvittavaa kuntoa muilla hyvin suunnitelluilla harjoitteilla. Aktiivisesti valmennetut ja huippuunsa viritetyt urheilijat eivät kuitenkaan ole tämän blogin kohdeyleisö. Käytännössä kaikille kamppailulajien harrastajille juokseminen on varmimpia tapoja lisätä kisakuntoa.
Juoksemisen perusasioita:
https://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikkumaan/juoksu
Juoksemisen aloittamisesta ilman aiempaa kokemusta:
https://tikis.fi/naisten-treeni/nain-aloitat-juoksemisen-ihan-nollasta/
Intervallien perusteista:
https://kuntoplus.fi/treeni/juoksu/intervallijuoksu/miten-intervalliharjoittelu-toimii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti