Tekniikka 10: Vahvan iskun torjunta ylös, kiertävä vastaisku

Vastustajan iskiessä vahvan lyönnin hänen iskunsa torjutaan yht'aikaisella miekalla ja kilvellä tapahtuvalla torjunnalla. Torjunnan kanssa samanaikaisesti astutaan pois vastustajan lyönnin edestä. Torjuntakosketus jatkuu vastustajan aseen sivuun ohjauksena ja suoritetun liikkeen käyttämisenä kiertävänä moulinet-lyöntinä vastustajan ylävartaloon.

Jos vastustajan isku on erityisen vahva miekan mukaan tuominen torjuntaan varmistaa, ettei isku osu tule puolustuksesta läpi. Erityisesti aloittelevien ja pienikokoisten ottelijoiden kannattaa tekniikkavalinnoissaan valmistautua siihen, ettei heidän yhden välineen torjuntansa riitä suurempikokoisten ja vahvempien ottelijoiden iskujen torjuntaan pelkällä kilvellä. Suuria aseita ja vahvempia ottelijoita vastaan otteleminen voi jännittää tai jopa pelottaa osaa harjoittelijoista, joten heille on tärkeää luoda näitä tilanteita varten selvät rutiinit turvallisten vastatekniikoiden avulla. Tästä syystä niitä tulee tekniikkaesittelyissä säännöllisesti vastaan.

Kahden välineen käyttö on luonnollisestikin hitaampaa kuin pelkän kilven käyttö. Se sitoo aseen hetkeksi torjuntaan. Vastustaja voi myös havaita tekniikan yrittämisen ja ohjata iskunsa toisaalle, esimerkiksi jalkaan. Tästä syystä torjuntatekniikkaa ei tule paljastaa liian aikaisin ja tehtyä vastatekniikkaa kannattaa vaihdella.

Tekniikka on hyvin samankaltainen kuin Tekniikka 8, jossa samankaltaista tekniikkaa toteutettiin kahdella aseella.

Yksilöharjoite 10: Epäergonominen hauiskääntö käsivoimien parantamiseksi

Yksin tehtävät miekkailua tukevat harjoitteet imrovisoiduilla esineillä jatkuvat. Tällä kertaa tekniikassa otetaan mikä tahansa omille voimille soveltuva esine, pidetään siitä kiinni vaikealla tavalla niin, että se vääntää otetta vaikeasti ja tehdään hauiskääntöjä.

Esimerkissä käytetään välineenä pitkää keppiä. Kepin pituudesta johtuen hauiskääntö tulee paljon vaikeammaksi ja rasittaa myös sormia, kämmeniä ja kyynärvartta paljon enemmän kuin hauiskääntö tavallisesti.

Harjoitusvälineenä voisi käyttää myös vaikkapa tuolia. Vaikka tuoli sinällään ei välttämättä ole sopiva väline harjoitteluun, sen saa tarkoituksellisen huonolla otteella rasittavaksi nostettavaksi. Yhdestä jalasta kiinni pitäminen esimerkiksi tekee tavallisesta tuolista paljon huteramman nostettavan.

Vaikka vahva hauiskin toki voi olla hauska asia, tekniikkaa tehdään pikemminkin näppivoimien kasvattamiseksi. Vahvat kädet ja kourat auttavat asetekniikkaa, tehden sen sujuvasta toteuttamisesta rennompaa ja nopeampaa.

Tekniikassa ei käytetä mitään tukia. Selkä pidetään suorana. Liike suoritetaan kääntämällä paino ylös. Kyynärpäitä heilutellaan mahdollisimman vähän ja olkapäätkin pidetään niin hyvin paikallaan kuin pystyy. Kannattaa tehdä tekniikka mieluummin kevyempänä kuin kehoa heilauttaen.

Yksilöharjoite 9: Ukemi aseen kanssa

Ukemit ovat kaatumistekniikkoja, joilla kaatuminen saadaan pehmeäksi ja kaatujaa vahingoittamattomaksi. 

Esitellyssä ukemitekniikkassa ollaan kaatumassa eteenpäin. Kun kaatuminen alkaa, annetaan kaatumisen tapahtua ja pyörähdetään eteenpäin. Kehosta muodostetaan pallo, jonka sisälle pää suojataan. Liikkeen annetaan jatkua ja sen lopuksi ponnahdetaan takaisin seisomaan. 

Ukemissa painopiste menee selässä viistoon. Eteenpäin ukemia tehdessä lapaluu osuu ensin maahan, lopuksi toisen puolen pakara. Tekniikkaa harjoitellessa pää kannattaa laittaa rintaa vasten ja miettiä, että osumaa ei oteta vastaan päällä, olkapäällä tai selkärangalla. Kieli pidetään suun sisällä ja hampaat rennosti vastakkain.

Myöskään kyynärpäät tai kädet yleensäkään eivät ole tässä tekniikassa ottamassa painoa vastaan. Koko tekniikan voi suorittaa ilman kämmenillä maahan koskettamista ja siihen kannattaa pyrkiä harjoittelussakin.

Miksi kaatumisia kannattaa harjoitella? Jotta ei rikkoisi itseään tai muita kaatuessaan. Itseään ei kannata myöskään rikkoa harjoitellessa, joten harjoittelu kannattaa aloittaa ilman asetta, pehmeällä alustalla pyörähdystapaa harjoitellen. Harjoittelun aluksi voi jäädä maahan pallona. Tässä ideana on, että kun ensin opettelee vain kaatumisen kunnolla, siihen on helppo lisätä ylösnousu ja aseen kanssa kaatuminen myöhemmin. 

Voi ajatella, että esitetty ukemi on kahdella tapaa hieman yksinkertaista vaikeampi: siinä pidetään mukana asetta ja noustaan seisomaan. Aseen osalta tärkein neuvo on pitää aseen terä poissa alta tuli mikä tuli. Jos myös kahvan saa laitettua sivuun, sen parempi. 

Ylösnousun osalta kannattaa ajatella, että liike jatkuu lapaluu->vastakkaisen puolen pakara->vastakkaisen puolen reisi. Polvea ei ruhjaista maata vasten. Liike jatkuu pehmeästi eteenpäin ja tämän etenemisen kautta tulee mahdolliseksi nousta luontevasti ylös tekniikan lopuksi.  

Hyvien kaatumisten osaaminen on elämässä vaurioita ja kipua vähentävä taito yleensäkin, joten sitä kannattaa treenata. Treenipaikaksi kelpaa myös oma asunto, jos lattialle saa järjestettyä tilaa ja jotain pehmustetta. 

Hauskoja hetkiä, muistakaa olla eteenpäin pyörivä pallo! 

Palloksi menemisen visualisointi pallon kanssa:

Hidastettua esitystä Ukemin tekemisestä hissimusiikilla:

Erinomaisen pehmeää ukemia opettava video:

Alla vielä ukemeita eteenpäin bokkenin eli puumiekan kanssa. Kuten näistä esimerkeistä näkyy, tekniikkaa voi vaihdella, mutta miekka pysyy koko ajan poissa itsen ja maan välistä. Hyppäävän ukemin avulla opeteltu tekniikkakin voi olla hyödyllinen, jos esimerkiksi törmää johonkin juostessaan tai tulee kampatuksi.

Yksilöharjoite 8: Pitkän kepin käyttö voiman ja tekniikan harjoittelemiseen hitaalla lyömisellä

Keväällä 2020 korona-epidemia ajaa ihmiset eristäytymään toisistaan. Tämä ei tarkoita, että treenaamista pitäisi lopettaa. Tätä harjoittelua varten esitellään lähiviikkoina yksilöharjoitteita, joita voi tehdä yksin improvisoiduilla esineillä. Harjoitteet eivät ole optimaalisia, mutta antavat mahdollisuuksia ja vaihtelua treenaamiseen.

Tässä harjoitteessa tehdään lyönninomainen voimaharjoitus askeleella. Harjoitus tehdään niin pitkällä pulikalla ja lyhyellä otteella, että toistojen myötä harjoitus käy tuntumaan. Tässä esimerkissä käytetään umpiöljyttyä sauvaa, mutta mikä tahansa esine rautakangesta luudan kautta pölynimurin putkeen voi käydä harjoitusvälineestä.

Harjoituksessa yritetään saada korostetun hidas "lyönti" osumaan tarkoitettuun kohteeseen, etäisyydenhallintaa harjoitellen. Harjoituksessa ideana olisi liikkua aina "lyönnin" jälkeen takaisin kauemmas ja mahdollisuuksien mukaan myös sivusuunnassa samaan aikaan kun palautetaan harjoitusväline lähtöasentoon. Videolla ei askelia varioida, koska en osannut ottaa videota, mutta tehkää harjoitetta vaihtelevan pituisin lähestymisin ja poistumisin. Tällöin hitaan lyönnin ja askelluksen merkitystä lyönnin kohdalleen osumiseen joutuu harjoittelemaan enemmän ajatuksella.

Koska ote pidetään naurettavan lyhyenä, harjoituksessa treenataan paitsi tekniikka kiinni pitämiseen tarvittavaa voimaa ja ryhtiä. Käsivarsien, hartioiden ja kourien voima joutuu koetukselle harjoituksen jatkuessa. On tärkeää seurata, että selkä harjoituksen aikana mahdollisimman suorassa ja tekniikka rauhallisena. Jos tekniikka alkaa heikentyä, voi otetta pidentämällä tai siirtämällä saada helpotusta tekemiseeen.

Harjoitus kannattaa toistaa sekä oikealta, että vasemmalta tehden ja käsien paikkaa vaihtaen.

Ja jälleen, harjoitusvälineet oman kunnon mukaan, ei mitään liian raskasta eikä reuhtomista tekniikan kanssa. Tässä opetellaan asetekniikkaa hitaan rasittavasti, ei oteta ykkösiä.

Tekniikka 9: Varmatoimisin aseistariisunta

Varmatoiminen aseistariisunta, jossa vastustajalle tehdään aseistariisunta kun hänen asettaan on ensin kierretty vaikeaan asentoon, jonka jälkeen aseesta kiinni pitäminen on erittäin vaikeaa.

Tekniikassa 2 ase otettiin suoraan kiinni ottamalla ja riuhtaisemalla. Suurin ero on, että tässä tekniikassa vastustajan otetta heikennetään kierrolla ennen kuin väärin päin oleva ase otetaan häneltä pois. Tekniikka on hieman hitaampi ja teknisesti vaativampi kuin tekniikka 2, mutta varmatoimisempi.

Tekniikka lähtee liikkeelle torjunnalla, jossa pisto tai isku ohjataan ulospäin. Vastustajan miekkaa manipuloidaan tämän jälkeen kiertämällä sitä ulospäin, mieluusti liki puolikaaren verran.

Torjunnan ja manipuloinnin kanssa samanaikaisesti vastustajaa lähestytään. Tarvittava jalkatyö on yleensä hyvin vähäistä. Tekniikka tehdään vastustajan hyökkäyksen vastatekniikkana, eikä toimi jos sitä yritetään tehdä kaukaa. Lähestyttäessä toinen käsi valmistautuu ottamaan vastustajan aseen kahvasta kiinni. Tartuntaan lähestyminen tapahtuu kämmen edellä, sormia suojaten.

Kun vastustajan aseen kahva osoittaa liki ylös, kahvasta otetaan kiinni ja ase vedetään itselle. Vastustajan käsi on saatettu tilaan, jossa ase saadaan helposti vedettyä peukalon ja etusormen välistä pois. Jos vastustaja yhä onnistuu pitämään kiinni, voidaan aseen kiertoa jatkaa, mikä vaikeuttaa aseesta kiinni pitämistä entisestään.

Tässä tekniikassa vastustajan käsi kääntyy, mutta kiinni pitävää lukkoa ei muodostu. Ainoat tilanteet, joissa aseen vääntämisestä on aiheutunut kipua olleet ne kerrat, kun yhdenkädenmiekkaa on väännetty kahdenkädenaseella, eikä heikkoon tilanteeseen joutunut ole irrottautunut tilanteesta tai päästänyt aseestaan irti. Näissä harvinaisissa tilanteissa vahva vääntö isolla aseella on aiheuttanut kipua käteen, jolla on yritetty taistella vastaan mahdottomassa tilanteessa.

Niin tätä tekniikkaa kuin tekniikkaa numero 4 opettaessa kannattaa korostaa, että tekniikkaa ei voi vastustaa, jos se pääsee liian pitkälle. Jos vastustaja jää ihmettelemään tekniikkaa, se onnistuu liki varmasti ja aseesta täytyy päästää irti. Jos tekniikan taas havaitsee tarpeeksi ajoissa,  voi koko tekniikan estää yksinkertaisimmillaan vain astumalla taaksepäin ja vetämällä kyynärpäätä taaksepäin.

Käännön jälkeiset aseistariisunnathan eivät kaikilla aseilla toimi, aseiden rakenteesta johtuen. Ne ovat erityisesti rapiirimiekkailussa tärkeä ja oveluutta vaativa elementti. Jos ne alkoivat kiinnostaa, ohessa asiaa erittäin hyvin esittelevä opetusvideo muutenkin mielenkiintoiselta David Coblentzin kanavalta:

 

Yksilöharjoite 7: Juokseminen

"The fight is won or lost far away from witnesses – behind the lines, in the gym, and out there on the road, long before I dance under those lights.” -Muhammad Ali 

Vaikka maailman kaikkien aikojen tunnetuin nyrkkeilijä Muhammad Ali oli tunnettu erityisesti nopeudestaan, hän juoksi aamun tunteina loputtomia kilometrejä, koska halusi kestää pidempään kuin vastustajansa. Lenkkipolulla piti olla ennen aamuseitsemän treenejä juoksemassa kymppi, maihareissa ja hikoilupuvussa. Mestaruuksiin vievä pohja rakennettiin lenkkipoluilla.

Kun kaikkien aikojen ylivoimaisimpiin kuuluva painija Aleksandr Karelin, Siperian Karhu, aloitti harjoitusviikkonsa, hän juoksi yli kymmenen kilometrin lenkkejä metsissä Novosibirskin ympäristössä. Samaan tapaan suomalainen painin olympiavoittaja Pertti Ukkola juoksi päivän neljäntenä treeninään tunnin lenkkejä ja juoksi cooperin testissä yli neljä kilometriä. Painin vaatiman räjähtävän voiman oheen juoksu loi pohjan, jolla voittajat jaksoivat silloinkin, kun sekä ruumis että mieli haluaisivat jo antaa periksi, eivätkä aistitkaan enää toimineet kunnolla.

Jos haluaa nostaa kamppailulajeissa suoritustasoa, tulee lähteä lenkille. Kannattaa käydä juoksemassa. Jos ei voi käydä juoksemassa, käy kävelyllä. Harjoituksen pituutta voi ja rasittavuutta voi nostaa vähitellen. Aluksi voi mennä kevyellä sykkeellä tasaisessa maastossa. Myöhemmin lenkkiin voi lisätä tehoa, esimerkiksi juoksemalla mäkiä tai intervalleja. Tärkeintä on rauhassa ja paikkoja rikkomatta oppia hengästymään ja väsymään.

Lenkkeily on erittäin tehokas tapa nostaa yleiskuntoa ja yleiskuntoa tarvitaan kamppailulajeissa. Väsymys rikkoo tekniikan ja vie ottelijalta oveluuden. Punttien ollessa vähänkään tasan voittaa se, joka yksinkertaisesti vain jaksaa pitää ottelemisensa kasassa pidempään.

Sen lisäksi, että kuntoa kohottamalla väsymys tulee vastaan myöhemmin, on aerobiseen harjoitteluun toinenkin syy. Kun väsymykseen ja sen vaikutuksiin itselle on totutellut, väsymys ei tule yllätyksenä kunnon joutuessa koetukselle ja siitä huolimatta kykenee toimimaan.

Juokseminen on valittu kuntoharjoitteeksi, koska vahvat ja kestävät jalat sekä toimiva hapenottokyky ovat aseellisessa kamppailussa välttämättömät. Jonkinlaisen lenkkikunnon ylläpitäminen on pikareitti yleiskestävyyteen, mutta myös esimerkiksi uimista, hiihtämistä, pyöräilyä, soutamista tai luistelua voi käyttää kunnon kohottamiseen. Jonkinlainen kierto erilaisten harjoitusmuotojen välillä voi myös säästää kehoa, joten sitä kannattaa harkita.

Helpoimpia tapoja välttää kunnon rappeutumista on liikkua paikasta toiseen omin voimin. Jos kävelee tai pyöräilee arjen matkansa, on kamppailulajeissa tarvittava peruskunto heti paremmalla tolalla. Muhammad Alin kerrotaan juosseen paikasta toiseen, ihan vain jotta saisi juostua enemmän.

Lisähaasteena aseellisten kamppailulajien harrastajien kannattaa aika ajoin käydä lenkillä tai ainakin kävelyllä suojavarusteet päällä. Tämä pätee lajista riippumatta, oli kyseessä sitten miekkailutakki tai rautapaita. Varusteissa lenkillä käyminen totuttaa varusteiden käyttöön, niin kehoa kuin mieltäkin. Jokainen tunti suojavarusteissa harjoittelemista tekee niissä urheilemisen luontevammaksi ja varmemmin toimivaksi. Tämän lisäksi lenkillä on helppo huomata jos varusteissa on jotain korjausta tai muokkaamista vaativaa.

Jotkut kisavalmennuksessa olevat painijat eivät nykyään juokse kuin muutaman kilometrin matkoja ja keskustelua ammattimaisesti harjoittelevien vapaaottelijoiden juoksemisen tarpeesta on käyty viime vuosina aktiivisesti. Heille juoksemattomuus voi toimia ja he saavat kasvatettua lajissaan tarvittavaa kuntoa muilla hyvin suunnitelluilla harjoitteilla. Aktiivisesti valmennetut ja huippuunsa viritetyt urheilijat eivät kuitenkaan ole tämän blogin kohdeyleisö. Käytännössä kaikille kamppailulajien harrastajille juokseminen on varmimpia tapoja lisätä kisakuntoa.

Juoksemisen perusasioita:
https://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikkumaan/juoksu

Juoksemisen aloittamisesta ilman aiempaa kokemusta:
https://tikis.fi/naisten-treeni/nain-aloitat-juoksemisen-ihan-nollasta/

Intervallien perusteista:
https://kuntoplus.fi/treeni/juoksu/intervallijuoksu/miten-intervalliharjoittelu-toimii

Tekniikka 8: Vahvan iskun torjuminen kahdella aseella

Kahdella aseella suuria aseita ja vahvaa voimankäyttöä vastaan toimiminen on vaikeaa ja epävarmaa. Aseet eivät ole tehokkaita torjunnassa, eikä niihin ole helppoa saada tarpeeksi voimaa. Tässä perustekniikassa varmistetaan torjunta molemmilla aseilla, ohjataan isku sivuun ja vasta sitten tehdään vastatekniikka.

Tekniikassa on paljon samaa kuin tekniikassa 7, mutta se on turvallisempi ja hitaampi. Siinä missä pistoa tai heikkoja iskuja vastaan voi käyttää yhdenkäden sivuunohjausta samanaikaisella vastahyökkäyksellä, tässä tekniikassa käytetään molempia aseita torjunnan varmistamiseen.

Tekniikka alkaa sillä, että vastustajan isku otetaan kiinni kahdella aseella. Aseet voivat olla reilusti ristissä.

Ajatuksena torjunnassa ei ole pysäyttää vastustajan liikettä, vaan ottaa se kontrolliin ja ohjata sivuun. Tämä on varmempi tekniikka, sillä esimerkiksi varsiaseissa on niin paljon voimaa, että ne voivat rikkoa torjunnan tai torjuntavälineet jos niitä vastaan koettaa kovaa, pysäyttävää torjuntaa.

Vastaisku aloitetaan, kun vastustajan isku on saatu kontrolliin ja sivuunohjaus alkaa. Helpoiten tämä onnistuu, kun sivuunohjauspuoleksi valitsee sen puolen, jolla ase on lähempänä vastustajaa ja vastaiskun tekee aseella, joka on lähempänä itseä. Tällöin aseet eivät mene ristiin ja vastaisku lähtee orgaanisesti.

Vastaisku kohdistetaan videoesimerkissä vastustajan kaulaan. Mitä pidempi vastustajan ase on, sitä todennäköisemmin vastaisku kannattaa kohdistaa hänen käteensä. Tämä täytyy huomioida myös jalkatyössä. Esimerkissä jalkatyöllä pyritään vain väistämään isku, mutta jos vastustajalla olisi käytössä suurempi ase, väistön lisäksi jalkatyön täytyisi tähdätä lähestymiseenkin.

Kun kerran on aloittanut voiman tuottamisen johonkin tekniikkaan, on aina edullista käyttää samaa energiaa myös johonkin toiseen asiaan. Tällä säästää aikaa ja energiaa. Tässä tekniikassa tämä periaate näkyy niin, että sivuun ohjaamiseen ja vastaiskuun käytetään samaa kehon kiertävää liikettä.

Tekniikka 7: Kahden aseen perustorjunta

Kahden miekan tai miekan ja tikarin käyttö ei ole parhaita mahdollisia aseyhdistelmiä. Silti tämänkin aseyhdistelmän perustekniikka kannattaa tuntea.

Esimerkkejä kuvanneessa seurassa kahden aseen perusvalmiussennoksi on opetettu aseiden pitämistä edessä ikään kuin kolmion sivuina ja kärkiä suojaamassa silmätasoa. Miekkojen kärjet ovat lähekkäin, valmiina tukemaan toisiaan tai sulkemaan taistelulinjoja. Tämä asento on valittu, koska aseet suojaavat siinä kohtuullisen hyvin ylävartaloa ja iskuja on nopea lähteä tekemään. Tälläkin kertaa tekniikka lähtee tästä valmiusasennosta.

Kahden aseen tekniikoista tavallisimpia on torjunnan ja lyömisen yhdistäminen. Toisella aseella ohjataan vastustajan hyökkäys sivuun, toisella taas tehdään samanaikainen vastahyökkäys. Esimerkissä vastustajan pisto ohjataan menemään sivuun ja asetta linjalta pois pidettäessä vastustajaa lyödään keskivartaloon.

Tekniikan nopeus perustuu siihen, että sekä torjunnan, että vastaiskun voima tuotetaan samalla vartalon kierrolla. Jos voi tehdä samalla liikkeellä kaksi tekniikkaa, miksei sekä torjuisi että löisi samaan aikaan?

Samalla logiikalla tekniikka kannattaa opetella mahdollisimman pienellä liikkeellä. Videoidussa esimerkissä kaikki tehdään suurieleisesti, jotta tekniikan logiikka tulisi selväksi. Käytännössä miekkaillessa mitä pienemmällä väistimen liikkeellä onnistuu varmistamaan hyökkäyksen ajautumisen ohi menevälle hyökkäyslinjalle, sitä nopeampi tekniikka on.

Kahdella aseella tekniikan voi tehdä täysin samalla tapaa toiselle puolellekin. Toiselle puolelle torjumista käsitellään tekniikassa 22. Samoin lyönnin voi suorittaa pistona. Samoin tekniikan osumakohdetta voi vaihtaa: jos vastustaja esimerkiksi perääntyy niin, ettei osuma rintaan tai päähän enää onnistu, lyönti voi ehkä vielä osua asekäteen.

Yksilöharjoite 6: Turkkilainen nousu sekä kahvakuulan rinnalleveto ja työntö

Yksilöharjoitteessa 5 esitelty nosto oli hyvin tekninen liike, joka kysyy paljon tekniikkaa ja kehonhallintaa. Sen pohjaksi tai sen sijasta voi kokeilla muitakin tekniikoita, joita tässä esitetään kaksi.

Ensinnäkin liikkeen voi korvata kahvakuulalla tai käsipainolla. Kouran voiman harjoittaminen ja tangon tasapainoilun tuomat hyödyt muuttuvat, mutta tekniikka on myös helpompi tehdä kokonaisvaltaisuudestaan huolimatta.

Tässä on yksi esimerkki, voi tehdä joko näin tai sitten painon voi käyttää maassa asti. Ohessa esimerkki sekä kuulan alhaallakin ilmassa pitäen sekä siitä, miten sen voi vetää ylös maasta asti.








Lisää vastusta saa käyttämättä useampaa nostettavaa esinettä tai viemällä kuulan ylös pohja edellä:

Turkkilainen nousu on myös hyvä ja kokonaisvaltainen liike. Se voi tuntua polville rasittavalta, joten sitä kannattaa tehdä pehmeällä alusta. Turkkilaisessa ylösnousussa tekniikka on myös ykkösasia, joten kannattaa treenata sitä aluksi hyvin kevyellä painolla. Omaa tekemistä kannattaa myös vaikka videoida, jotta näkee mikä menee hyvin ja mikä ei.







Suomenkieliset kuvitetut ohjeet tekniikalle Me Naiset -lehden sivuilla.

Kummassakin tekniikassa nostettavan esineen alle meneminen nostamista varten on keskeisessä roolissa.

Tekniikka 6: Näytellään pistoa, lyödäänkin moulinet käteen

Tekniikassa 6 yhdistetään aiemmin opeteltuja elementtejä erittäin yleisesti käytetyksi käteen kohdistuvaksi hämäys-hyökkäys -yhdistelmäksi.

Tekniikka on yksinkertainen:

1) Esitetään pistoa (katso Yksilöharjoite 2) sisään niin vakuuttavasti, että vastustaja ryhtyy torjumaan tai vastahyökkäykseen
2) Vastustajan ryhtyessä ohjaamaan iskua sivuun tai vastahyökkäämään lyödäänkin häntä moulinet-lyönnillä (joista enemmän Tekniikka 5:ssä) toiselle puolelle, jossa puolustus on auennut

Tekniikka on erittäin nopea, eikä sisällä juurikaan muuta jalkatyötä kuin pistotekniikkaan kuuluvan tavallisen ponnistuksen.

Nopeudestaan johtuen tekniikka useimmiten päätetään toteuttaa jo ennen kuin pistoa aloitetaan, mutta kokeneimmat ottelijat ovat valmiita viemään piston perille, jos vastustaja ei ryhdy torjumaan sitä.

Tekniikan voi tehdä vastustajan aseen ympäri kummaltakin puolelta, tärkeintä on saada hänet liikkumaan haluttuun suuntaan ja saattamaan puolustuksensa epätasapainoon. Kuten esimerkkivideosta näkyy, tekniikan suorittaminen ei ole myöskään mitenkään kätisyyteen sidottua.

Moulinet voidaan myös lyödä perille päähän tai ruumiiseen, jos siihen on mahdollisuus. Tavallisimmin moulinet kohdistuu kuitenkin käteen. Vastatekniikoista tyypillisimpiä ovat väistö taaksepäin moulinet'n tieltä + vastahyökkäys tai vastustajan moulinet'hen vastaaminen omalla torjunta-moulinet -sarjalla.