Yksilöharjoite 4: kaikkein perustavanlaatuisin lyöntikombo

On erittäin suositeltavaa lyödä iskut sarjoina, joissa on useampi lyönti. Näissä teksteissä kuvaillaan usein yksittäisiä osia tällaisesta sarjasta. Tämän kerran harjoitteena opetellaan kuitenkin sarjan lyömistä.

Kaikkein tavallisimmassa tavassa ajatella lyöntisarjaa tapahtuu aina kolme asiaa:

1. Lyödään sisäänmenolyönti johon vastustajan täytyy reagoida
2. Lyödään vastustajan puolustuksen ohittamiseen pyrkiviä lyöntejä lähellä, yksi tai useampia
3. Lyödään poistumislyönti kun lähdetään tilanteesta pois.

Perusyhdistelmä on siis vähintään kolmen lyönnin setti. Lähestyttäessä lyödään, jotta vastustaja joutuu reagoimaan ja häntä voidaan johdattaa sopivaan asemaan seuraavia tekniikoita varten. Lähellä tehdään tulos vastustajan puolustuksen rikkomiseksi. Poistuessa lyödään, jotta vastustaja ei voi vapaasti seurata tai tehdä vastatekniikkaa.

Joskus tätä mottoa ei ole syytä rikkoa, mutta jokaisen on syytä harjoitella se peruslähtökohdaksi kamppailulleen. Sama logiikka pätee niin keppitaistelulajeissa, erilaisissa miekkailulajeissa tai varsiaseiden kuten hilparin käytössäkin.

Alla olevassa videossa näytetään esimerkki millä tahdilla lyhyttä asetta kannattaa heiluttaa ja miten perussetti toimii. Tämä kolmen lyönnin yhdistelmä on kamppailemisen peruskauraa, joka jokaisella kannattaa olla hallussa.

Harjoitellessa ensimmäinen lyönti kannattaa tehdä esimerkkivideotakin selvemmin niin, että sen aikana astuu lyömäetäisyydelle. Toinen lyönti tai lähilyöntisarja tehdään läheltä. Kolmannessa vaiheessa astutaan jo selvästi kauemmas, niin että lyönti osuu juuri ja juuri pois mennessä.

Jos harjoittelet pampulla simuloiden miekkaa tai viidakkoveistä, tarkastele että olet osumassa pulikallasi teräpuolella ja tee niin hitaasti, että lyönti pysyy hallussa.

Lyöntien harjoittelu pampulla johonkin joustavaan kohteeseen on parasta, silloin keho ei jännity yhtä väärällä tavalla kuin tyhjää lyödessä. Kevyellä kepillä tai putkella vaikka pystyyn nostetun maton pätkiminen käy myös hyvästä treenistä.

Kuten aina, tee lyöntejä myös väärällä kädellä. Tee lyöntejä kahdella kädellä aseesta kiinni pitäen ja kilven kanssa. Tee harjoitusta eri pituisilla välineillä. Älä tee aluksi mahdottomia määriä lyöntejä, jo 50 lyöntiä per puoli voi hökeltämällä saada paikat kipeäksi.

Tekniikka 4: Vastustajan aseen kädestä pois pyöräyttäminen

Vastustajan aseen helpoin pois pyöräyttäminen tapahtuu seuraavasti:
*Vastustajan aseesta otetaan kontakti, niin että vastustajan ase jää ulkopuolelle eikä helposti käänny pistoon
*Jos mahdollista tartu aseeseesi tukevalla kahdenkädenotteella.
*Siirrä kontakti niin, että oma aseesi on kontaktissa vahvalla osalla (lähellä kahvaa) ja vastustaja heikommalla osalla (kauempana kahvasta).
*Vastustajan asetta käännetään hänen asekätensä kämmenen suuntaan. Vääntäjän näkökulmasta tämä tarkoittaa aseen vääntämistä oikeakätiseltä vastapäivään ja vasenkätiseltä myötäpäivään. Kiertoa jatketaan kunnes ase vääntyy irti kädestä.
*Koeta katsoa, ettei ilmaan lentävä vastustajan ase osu kehenkään sivulliseen.

Vaikka seikkailuelokuvissa tekniikka toimiikin aina, käytännössä se on kaikkea muuta kuin idioottivarma. Parhaiten se toimii jos vahvempi miekkailija pääsee käyttämään tekniikka vahvemmalla aseella yllätettyä vastustajaa vastaan. Erityisen hyvin tekniikka toimii, jos sitä käytetään kahdenkädenaseella yhdenkädenasetta vastaan. Kahdenkädenasetta vastaan sen ei tulisi toimia, jos vastustaja tietää lainkaan mitä on tekemässä.

Tekniikkaa harjoitellaan tietysti myös sen itsensä osaamisen vuoksi. Kyseessä on onnistuessaan loistava tekniikka, jonka toimimaan saaminen ratkaisee ottelun käytännössä välittömästi. Tekniikka on kuitenkin hyvin epävarma, eikä pääasiallinen syy opettelulla ei ole sen osaaminen. Pääasiallinen tarkoitus harjoittelulle on saada harjoittelijat tunnistamaan aseeseen kohdistuva vääntö, jolloin he voivat helposti estää vääntävien tekniikoiden onnistumista.

Vastatekniikka perustuu paineen refleksinomaiseen tunnistamiseen. Tunnistuksen yhteydessä tavallisin vastaus on vetäytyä pois väännöstä sujahtamalla sen ohi tai vetäytymällä. Toinen mahdollisuus on syöksyä eteenpäin, muuttaen oman asekosketuksen vahvemmaksi torjunnaksi, jota seuraa isku muunnelmana seuraavana esiteltävästä tekniikasta 5. Vaihtoehtoja on lopulta yli kymmenen, joista jokainen toimii, jos harjoittelija vain on oppinut tunnistamaan aseen vääntämiseen johtavat tilanteet.

Tekniikka aiheuttaa turvallisuuden osalta ongelmia vain jos sitä ei osata tunnistaa. Asekäsi kääntyy asentoon, jossa aseeseen tarrautuminen kättä väännöstä pois vetämättä saattaa aiheuttaa tekijälle kipua. Tämän voi välttää joko tekemällä minkä tahansa vastatekniikan tai päästämällä omasta aseesta kiinni.

Tietämättömyys tekniikasta ei suojaa näiltä mahdollisilta ongelmilta.  Aseiden vääntäminen sivuun on miekkailun perustekniikkaa, joka täytyy osata. Aseisiin kohdistuu välttämättä vääntämisiä, jotka täytyy oppia tunnistamaan ja välttämään.

Yksilöharjoite 3: Heilumalla kestävään voimaan

 

Etuheilautus kahvakuulalla ei ole monimutkainen juttu, eikä siitä tässäkään harjoituksessa tehdä sellaista. Harjoitus on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava.

1. Kahvakuula roikkuu rennoissa käsissä
2. Lantio, jalat ja selkä joustavat, päästäen kuulaa alaspäin
3. Lantio, jalat ja selkä suoristuvat, voima heilauttaa kuulan ylös eteen
4. Kuulan tullessa alas joustetaan, virittäen keho uuteen suoristumiseen
5. Toistetaan kunnes väsyttää aivan hillittömästi, sitten vielä viisi toistoa

Ideana on tehdä monta suoritusta sangen painavalla kuulalla. Tai käsipainolla. Tai jollain nuijalla. Tai kivenmurikalla. Kivenmurikka on siitä hyvä, että sitä heiluttamalla saa näppeihin ja käsivarsiin voimaa vähän roimemmin.

Myös pienet alasimet tai keilapallot käyvät harjoituksen tekemiseen hyvin.




Harjoituksen ideana on harjoitella monipuolisesti voimaa keskikehoon, tukemaan pitkään jatkuvaa taistelusuoritusta. Toistoja olisi hyvä aluksi jo tehdä parikymmentä. Lopulta kannattaisi tähdätä jopa viidenkymmenen toiston sarjoihin, joiden lopuksi olon pitäisi olla kohtuuttoman hikistä ja monipuolisesti rasittunutta. Tehdään tätä maksimivoimaharjoitteen sijasta siis taistelukestävyysharjoitteena.

Näin treenaten kilpi nousee pidempään ja keihäs pysyy tanassa, vaikka voimien luulisi jo loppuneen. Myös työperäiset tukielinkivut saattavat pysyä poissa, mutta se on vain sivubonus. Pääasia on, että taistelukyky lisääntyy.

 Tekniikkaa kannattaa muunnella, eikä selän tarvitse tehdä kovinkaan suurta liikettä, jos se tuntuu paremmalta. Tässä minimalistinen variantti tekniikasta.

Tätä ei tosiaan tarvitse tehdä välttämättä kahvakuulalla, käsipaino tai mikä tahansa sopiva painava mötikkä toimii, kuten alla olevalla videolla demonstroidaan.

Ja jos haluaa tehdä mieluummin kahdella pienemmällä painolla (mikä onnistuu pienemmillä esineillä ja aiheuttaa erilaista rasitusta mikä on aina mahtavaa vuorottelua), kannattaa ensin tutustua jo Yksilöharjoite 1:stä tutun Jeffrey Brooksin perinpohjaisiin ohjeisiin aiheesta.

Tekniikka 3: Pisto kilven yli torjunnan jälkeen

Tekniikassa vastustajan lyönti torjutaan kilvellä ja miekalla, minkä jälkeen siirrytään eteenpäin ja pistetään vastustajaa ylävartaloon oman puolustuksen yli.


Kyseessä on eräs yksinkertaisimmista vastatekniikoista kilvellä ja miekalla. Alkuasento pitää kilven hieman koholla ja aseen valmiudessa. Kilpipuolen jalka on edellä, mistä syystä vastustajalla on hieman etulyöntiasemaa lyömisetäisyyksien osalta. Tekniikka aloitetaan torjunnalla vastustajan yrittäessä käyttää tätä etäisyysetuaan hyväksi lyömällä ylhäältä tulevan iskun.

Torjunnassa vastustajan yritys torjutaan kilpeä käyttäen miekkakäden puolelle. Torjunta tehdään niin, että se ohjaisi epäonnistuessaankin iskun sivuun - kyseessä ei ole iskun täysin pysäyttämään pyrkivä kova torjunta. Torjunnan aikana kilpi säilyttää kontrollin vastustajan aseesta ja siirtyy sitomaan asetta painamalla sitä vastustajan kehoa vasten. Tämän sidonnan aikana vastustajaa pistetään yläruumiiseen oman kilven ja vastustajan aseen yli.

Jalkatyöhön valmistaudutaan siirtämällä voima torjunnan taakse. Tämän jälkeen, jo torjunnan aikana, aloitetaan askel eteenpäin välimatkan kuromiseksi umpeen. Tässä ei käytetä ristiaskelia, pelkkä tavallinen askel eteenpäin alussakin edessä olevalla jalalla riittää. Askeleen pituus riippuu vastustajan sijoittumisesta ja asepituudesta. Mitä pidempää asetta vastustajan käyttää, sitä pidempi askel on otettava etäisyyden umpeen kuromiseksi.

Tekniikka on yksinkertainen vastatekniikka suurten aseiden voimankäyttöä vastaan ja sitä voi käyttää pistojakin vastaan. Aloittelijoille voi olla myös vaikea tietää mitä tehdä, jos vastustajan aseen joutuu torjumaan asekäden puolelle, mihin tämä tekniikka tarjoaa nopean perusvaihtoehdon.

Omien varusteiden yli pistäminen on tärkeä taito, jonka nopeaksi ja sujuvaksi opettelemisen voi aloittaa tämän tekniikan kautta.

Taistelutilanteissa joskus useampia vastustajia vastaan on tärkeää, että tekniikkavalikoimasta löytyy pitkiä tai voimalla käytettyjä aseita vastaan lähestymistapa, jonka aikana kilven saa pidettyä torjumassa oman asekäden puolella. Jos tekniikan avulla saa esimerksiksi hyökättyä vastustajarivin laidassa olevan vastustajan kimppuun, on kilven pitäminen tekniikan aikana vastustajien ja itsen välissä tärkeää. Joskus tähän tarvitaan nyt esitetyn tekniikan kaltaisia tekniikoita, joissa torjunta suoritetaan aluksi epäjohdonmukaisen tuntoisesti ristiin.

Yksilöharjoite 2 - pistotarkkuutta kehittämään

Harjoitukseen tarvitaan narua ja tennipallo. Hurjimmat tekevät kahdella pallolla nopeusharjoitteita, mutta me emme nyt liioittele vaan pitäydymme yhdessä pallossa. Pallo kiinnitetään naruun liimaamalla, sitomalla, ruuvamalla tai millä tavalla nyt haluaakaan sen kiinnittää. Sitten pallo laitetaan roikkumaan katosta/leuanvetotangosta/oksasta.

Sitten palloon pistetään. Kerta toisensa jälkeen, hallitusti ja ajatuksella.

Jos haluaa kehittyä, palloon treenataan joka päivä ainakin sata pistoa, 50 paremmalla ja 50 huonommalla kädellä. Ja kuten aina toistetaan, kannattaa aloittaa kevyesti. Paikat kestävät paremmin jos ei aluksi riuhdo itseään rikki, vaan totuttaa kehoa harjoitteluun.

Pistovälineeksi voi valita sen kepin tai pulikan joka itseä sattuu miellyttämään. Tylppä harjanvarsi, bambunpätkä, rautatanko, kaikki käy. Aluksi kannattaa käyttää jotain kevyttä, jotta voi keskittyä tarkkuuteen, ei lihastreeniin.

Pulikalla tehdään pistoja eri etäisyyksiltä ja eri kulmista palloon, joka tietysti liikkuu osumien jäljiltä. Tällä saadaan parannettua etäisyyden hahmotusta osumatarkkuuden ohella.

Treeniä voi tehdä yhden tai kahden käden kepeillä. Suosittelen molempia ja erityisen tärkeänä suosittelisin treenin tekemistä vääränkätisesti/vääränpuoleisesti. Se tekee hyvää aivoille ja taistelutilanteen hahmottamiselle.

Pistossa liikkuvaan kohteeseen kyse on hyvin perinteisestä miekkailuharjoituksesta, jota voi harjoitella hyvin myös keihäiden, varsiaseiden tai pistinten kanssa. Harjoituksen suosio ei ole sattumaa. Se tuo nopeasti pistorutiinia ja osumatarkkuutta, varsinkin jos pistoja tehdään myös liikkuvaan palloon.

Niille, joille pistotekniikka ei ole tuttua: Perusajatus on, että takajalalla ponnistetaan voimalla eteenpäin. Samanaikaisesti etujalka koukistuu ja asekäsi suoristuu. Kun nämä asiat tekee yht'aikaa, piston saa tehtyä nopeasti, voimalla ja pitkän matkan päähän.

Peruspiston alussa selkä on suorassa, taisteluasento rento. Jalat ovat hieman koukussa, sillä täysin suora jalka on hidas, samoin aivan mahdottoman matalalla kyykkivä taistelija. Etujalka on kohti pistokohdetta ja takajalka tukevasti maassa. Kulma ei ole tarkka, mutta jalka ei saa osoittaa tippaakaan taaksepäin, eikä liiaksi eteenpäinkään. Suoraan sivulle tai 45 asteen kulma ovat normaalisti toimivia asentoja takajalalle. Mitä vähemmän sivuliikettä lajissa tarvitaan, sitä varmemmin liki 90 asteen kulmassa oleva takajalan asento toimii tehokkaimmin. Jos taas sivuliikettä tarvitaan, kulmaa on syytä pienentää, vaikka samalla hieman menetetäänkin piston räjähtävyyttä.

Piston aikana itsestä kannattaa tehdä mahdollisimman pieni kohde. Rintamasuuntaan osoitetaan lähinnä pistokäden olkapäällä, muu keho on käännetty sen taakse suojaan. Takakättä kannattaa jättää esiin mahdollisimman vähän.

Kuva alkuasennosta ja onnistuneesta pistosta. (Public domain, tekijä Ningyou)
 
Tässä vielä toinen video, jossa selitetään harjoitetta perinpohjaisesti. Lopussa selitetään harjoitteeksi pallon kanssa myös pisto ryntäyksellä. Hieno harjoitus sekin, kannattaa ottaa se mukaan harjoitukseen kun on ensimmäiset pari tuhatta onnistunutta tavallisempaa pistoa tehnyt kummallakin kädellä.

Tekniikka 2: Aseistariisunta yksinkertaisella riuhtaisulla

Miekkailussa voittaminen on helppoa, jos itsellä on miekka ja vastustajalla ei. Kannattaa siis ottaa vastustajalta miekka pois.

Kaikkein yksinkertaisin tapa ottaa miekka pois on torjua isku, tarttua vastustajan miekan kädensijaan tai pommeliin ja repäistä ase itselle.

Jalkatyö aseistariisunnoissa menee tyypillisesti kaksivaiheisesti:

1. Lähestytään nopeasti väistön tai torjunnan kanssa lyömisetäisyydelle, liikkeen aikana/jälkeen suoritetaan jonkinlainen tartunta aseeseen
2. Käytetään liikettä vastustajan horjuttamiseen, etäisyydenhallintaan ja/tai voiman tuottamiseen aseistariisuntaan

Niin tälläkin kertaa. Vastustajan lyönti torjutaan samalla kun astutaan lähelle. Tämän jälkeen tartutaan vastustajan aseeseen omalla vapaalla kädellä. Tärkeää on katsoa, miten päin tarttuva käsi asettuu, tarttumissuunta- ja kulma määrittävät mitä tekniikka ollaan tekemässä. Aseeseen tartutaan tässä tekniikassa tukevasti kuin omaan aseeseen. Riippumatta kuvataanko tätä myötäote tai jollakin muulla teknisellä termillä, niin tärkeintä on, että peukalo osoittaa miekan terän suuntaan. Vastustajan miekkaan tartutaan kahvasta, jota saateetaan kutsua myös kädensijaksi tai kouraimeksi.

Jos tekniikassa ei saa kahvasta kiinni niin sitten pommelista. Pommeli on se nuppi miekan perässä. Otetaan siitä kiinni, jos ei muualta saada.

Kun ote on saatu, vastustajan miekkaa nykäistään rivakasti taaksepäin, laittaen koko kehon liikkeen tekniikkaa tukemaan. Pienenkin ihmisen keholla riuhtaiseminen on merkittävästi vahvempaa kuin yhdellä kädellä kiinni pitäminen, varsinkin jos riuhtaisuun saa kehon painoa mukaan.

Riuhtaisun aikana omalla miekalla voi vääntää vastustajan miekkaa tätä kohti. Vääntäminen vaikeuttaa kiinni pitämistä. Tämän lisäksi vääntäminen varmistaa, ettei vastustaja ainakaan saa käytettyä miekkaansa.

Nykäisyn jälkeen molempien miekkojen pitäisi olla aseistariisuntaa tekevällä. Aina tämä ei onnistu, mutta sekään ei tarkoita, ettei tekniikka olisi saavuttanut päämääriään. Vaikka tekniikka ei täysin toimisi, aseesta kiinni saaminen ja sen repiminen häiritsevät vastustajan toimintaa. Samalla oma ase on turvassa ja sillä voi pistellä vastustajaa.

Perinteinen vastatekniikka tähän on tehdä lähelle tulevalle vastustajalle täysin sama tekniikka. Tätä ei saa kuitenkaan tehtyä, jos asekäden kyynärpään vetää taakse ja pitää aseen vastustajan ulottumattomissa.

Lisähuomiona omat kasvot kannattaa pitää tekniikan lopussa kauempana vastustajasta kuin jälkimmäisessä esimerkissä. Muuten vastustaja voi iskeä kasvoihin tai yrittää päästä vääntämällä kaataa liian lähelle tulleen vastustajan.

Tekniikka on primitiivinen ja helppo oppia. Tehokkain aseistariisunta se ei ole, mutta helpointa opettaa ensimmäisenä. Siihen ei myöskään kuulu yhtään lukkoa tai heittoa, joten sen opettaminen ja tekeminen kokemattomille kamppailuharjoittelijoille on turvallista.

Yksilöharjoite 1 - Voimantuotantoa kuntoon

Miekkailu on fyysistä tekemistä. Voima on nopeutta. Nopeus voittaa. Lisäksi lihaskunto antaa tukilihaksistoa, jonka vuoksi miekkailu ei vahingoita kehoa. 

Voimaa täytyy siis olla ja sitä on mielekästä treenata miekkailua hyvin tukevilla perusliikkeillä, joista hyötyvät monet kehon osat kerralla. Yksilöharjoittelussa kannattaa keskittyä tällaisiin liikkeisiin, sillä ne ovat kamppailulajin vaatiman perusvoimatason ylläpidon ja parantamisen kannalta erinomaisia teho/aika/kokonaisvaltaisuus-suhteeltaan.

Ensimmäinen yksilöharjoite onkin lyöntivoimaa ja kokonaiskehonhallintaa merkittävästi parantava perustreeni, wood chop, josta hyvä videoselitys alla. Kiertoliikkeellä painoa ylös alas liikuttava puunhakkausliike vahvistaa kiertoliikkeiden tehoa, iskuvoimaa, kehonhallintaa ja liki maagisessa maineessa olevia syviä lihaksia. Wood chop kannattaa pitää harjoituksissa mukana, koska sitä tehnyt pystyy tekemään tekniikkaa vahvemmin, nopeammin ja pidempään.

Kannattaa tehdä treeniä rauhallisilla liikkeillä rääkin maksimoimiseksi ja palautusliikkeestä kaiken irti saamiseksi.

Aluksi harjoitusta kannattaa tehdä jollakin sangen kevyellä ja helposti hallittavalla esineellä, jotta tekniikan saa kuntoon. Myöhemmin treeniä voi tehdä käsipainoilla, kuulilla, treenipalloilla, rautakangilla, persialaisilla nuijilla, alasimilla, rautapaidoilla tai millä vain sopivan painoisella mötikällä. Treenivälineen vaihtelu tuo harjoitukseen hupia ja vaihteleva harjoitus myös vahvistaa paremmin kehoa joka ei pääse tottumaan yksipuoleiseen harjoittelemiseen.

Erityisesti suosittelen treenivälineeksi kivenmurikoita metsässä. Paitsi että kiviä on vaikea hallita ja ne ovat rasittavia, treenivarianttina kiviä voi silloin myös heitellä. Mieluusti urahduksen tai älähdyksen saattelemana. Kunnon kiaista saa lajitehojen lisäksi myös hullun mainetta nopeasti.

Lisähuomiona selitysvideolla viiden ja puolen minuutin kohdalla alkava selitys ergonomisesta liikkeestä nostaessa kannattaa katsoa tarkasti. Selitys joustavasta jalkatyöstä ja ryhdin pitämisestä koskee suoraan lyömistä. Jalka myötää liikettä, kehoa ei väännellä miten sattuu.

Jos tämän peruslogiikan opettelee toimivaksi punttien kanssa harjoitellessa, se toimii myös miekkailutekniikkaa käyttäessä.

Tässä vielä lyhyempi ohje tekemisestä ja suomenkielinen kuvaus tekniikasta.

https://www.spotebi.com/exercise-guide/wood-chop/

http://intensebyanu.com/halonhakkuu-kiertaen/

Ja sanotaan nyt vielä varmuuden vuoksi, että jos selän kanssa on ollut ongelmia, niin ei kannata reuhtoa sitä tälläkään tavallla rikki. Mieluummin puhuu lääkärin/valmentajan/fysioterapeutin/jonkun muun tilanteen tietävän kanssa kuin rikkoo itsensä yksin intoilemalla.

Tekniikka 1: Väistö kiertoaskeleella, torjunta, kiertävä lyönti käteen

Ensimmäinen tekniikka on liki kaikkien aselajien jossain muodossa tuntema perustekniikka. Tekniikassa astutaan pyörähtävällä askeleella pois vastustajan lyöntilinjalta, varmistetaan aseen sivuun meneminen omalla torjunnalla ja pyöräytetään lopuksi isku vastustajan käteen.

Muiden tekniikoiden osaamisen kannalta tekniikassa on kaksi erityisen olennaista osa-aluetta: kiertävällä askeleella tehty väistö ja kiertävän torjunnan yhdistäminen iskuun.

VÄISTÖ KIERTÄVÄLLÄ ASKELEELLA

Asetekniikassa ensisijaista on, ettei saa itse osumia. Tekniikan tärkein osa onkin mennä pois siltä linjalta, jolla vastustaja lyö. Molempien jalkojen täytyy liikkua pois lyömälinjalta. Tällä päästään pois iskun tieltä ja pois vastustajan keskilinjalta. Miekkailijoiden välillä olevalta keskilinjalta pois pääseminen on olennaista, koska silloin ollaan pois vastustajan vahvalta miekkailualueelta.

Ajatuksena jalkatyössä on sivuun väistämisen jälkeen välittömästi siirtää oma keskilinja osoittamaan kohti vastustajaa. Tämä tapahtuu kiertävällä takajalan kiertoaskeleella.

Opetuksessa ylimääräistä tekemistä vältetään ja tuotettu voima käytetään mieluusti useampaan asiaan kerrallaan. Kiertoliike jolla oma vahva keskilinja siirretään osoittamaan vastustajaa kohti tuottaa samalla voimaa, jolla vastustajan käteen lyödään kiertävä isku. Koska voimaa ei tuhlata ylimääräisiin erillisiin liikkeeseen, tehty tekniikka on merkittävästi nopeampi kuin asioita peräkkäin tehtäessä.

Lukuisissa harjoitteissa pyritään siihen, että oma vahva keskilinja on kohti vastustajaa, jonka keskilinja taas on aivan väärään suuntaan. Tällöin ollaan itse nopeita ja vahvoja, vastustaja taas hidas, kömpelö ja heikko.

KIERTÄVÄN TORJUNNAN YHDISTÄMINEN ISKUUN

Torjunnassa vastustajan asetta ei pysäytetä kovalla voimalla, vaan se ohjataan sivuun. Torjunta suoritetaan oma ase suojaksi itsen ja vastustajan aseen väliin nostettuna, kahva itseä kohti ja ylös käännettynä. Sivuun ohjaavassa kontaktissa kertynyttä voimaa ei käytetä vastustajan pysäyttämiseen, antaa iskun jatkaa matkaansa väärään suuntaan. Helpommillaan kontakti vastustajan aseeseen on hyvin kevyt. Oma ase varmistaa niin vähäisellä voimalla kuin mahdollista, ettei vastustajan isku pääse kääntymään kesken hyökkäyksen linjaltaan. Se liike-energia, joka omaan aseeseen saadaan, hyödynnetään aseen vastaiskuun pyöräyttämisessä.

Kohteena iskulla voi toki olla muitakin kohtia kuin käsi. Käteen lyöminen esitellään kahdesta syystä ensimmäisenä. Ensinnäkin lyöty käsi toimii huonommin vastahyökkäyksissä. Toiseksi käteen lyödessä on helppo lyödessä pysyä niin kaukana, ettei vastustajan vastaisku pääse osumaan.

Miekkailuharjoitteita-blogin tarkoitus ja sisältö

Tarkoitus 

Tämän blogin tarkoitus on toimia miekkailu- tai muun aseharjoittelun tukena. Kohderyhmä ovat amatööriharrastajat, jotka tarvitsevat perustietoa kamppailulajeihin sopivan fyysisen kunnon kehittämisestä ja kamppailulajitekniikasta. Blogi pyrkii antamaan inspiraatiota, muistuttamaan jatkuvan harjoittelun merkityksestä ja antamaan esimerkkejä niin keskeisistä kuin erikoisemmista tekniikoista, joita harjoittaa ryhmäharjoitusten ulkopuolella.

Blogissa ei esitellä kokonaista harjoitusohjelmaa tai taistelujärjestelmäksi, vaan ne ovat satunnaisia paloja, joista erilaisten taitojen harjoittelijat voivat hyötyä muun harjoittelunsa ohessa yksin tai parin kanssa harjoitellessaan.

Blogissa tullaan marraskuusta 2019 heinäkuuhun 2020 julkaisemaan joka viikko ainakin yksi teksti tai videoesitys, josta harjoittelija voi hyötyä omassa kamppailulajiharjoittelussaan. Tarkoituksena tarjota perusasiat tietävälle ja harjoitteita säännöllisesti treenaavalle harrastajalle mahdollisuus tulla selvästi paremmaksi ottelijaksi. 

Sisältö

Blogaukset voidaan aluksi jakaa kahteen tyyppiin: ne ovat joko yksin tehtäviä tekniikka- ja kuntoharjoitteita tai parin kanssa tehtäviä tekniikkaharjoitteita. Tekniikkaharjoitteissa painopiste on varhaisessa eurooppalaisessa asetekniikassa.

Tekniikat esitellään pehmustetuin asein, joten niitä voi harjoitella ilman ylimääräisiä turvavarusteita pelkäämättä aseista vahingoittumista. Tekniikat ovat aikoinaan olleet tarkoitettuja teräaseille, tätä emme tietenkään suosittele kokeilemaan. Muutakaan harjoituskumppanin rikkomista ei suositella.

Harjoitteiden vaikeusaste tai käytettävyys ei ole linjassa, eikä niitä kaikkia saa hyödynnettyä mihinkään aselajiin, ainakaan turnauskäyttöön. Tilanhallintaa ja ajoitusta ne varmasti kuitenkin parantavat riippumatta lajista.

Osa blogissa julkaistusta materiaalista on jo aiemmin ollut keskiaikaisia taistelulajeja harjoittavan Maahinkainen ry:n harjoittelijoiden omaehtoisen treenaamisen tukena vuosina 2004-2019.

Julkaisuissa nähtävien harjoittelijoiden osaamisesta osa on peräisin kalpamiekkailusta, osa italialaisista tai keskieurooppalaisista miekkailumanuaaleista, osa ju-jutsusta, osa hapkidosta, osa escrimasta. Näiden lajien kaiut näkyvät tavassa, jolla harjoitteita tehdään, eivätkä tekniikat välttämättä ole lainkaan puhtaasti jonkun järjestelmän mukaan suoritettuja. Tarkemmaksi hiottuja ja vain erilaisia tapoja tekniikan tekemiseen varmasti löytyy ja niistä mieluusti kuullaan kommenteissa.

Kokeneelle harrastajalle voi olla muita reittejä, joita kautta hän saa lajiinsa sopivaa ohjausta. Näitä ohjeita kannattaa kuunnella. Kaikille on suositeltavaa, että näissä kirjoituksissa kuvattuja taitoja harjoitellessa kannattaa niiden lisäksi etsiä kamppailulajiseura, jossa opetella perusliikkumista, kehon mekaniikkaa ja aseiden käyttöä. Laji kannattaa valita omien mieltymysten ja päämäärien mukaan, mutta huomiota kannattaa kiinnittää opettajan kokemukseen, taitojen laajaään hahmottamiseen ja avarakatseisuuteen. Nurkkakuntaisia ja vain yhden asian ymmärtäviä opettajia ei kannata valita ainoiksi opettajikseen.