Tekniikka 33: Maahanvienti päästä vääntäen

Tekniikassa torjutaan vastustajan lyönti ulos päin. Samalla astutaan kiertävällä askeleella vastustajan taakse. Askeleen kanssa yhtä aikaa kurotetaan oma vasen käsi vastustajan kasvojen ohi. 

Kiertoaskel jatkuu alas tulevaksi horjutukseksi tai potkuksi, joka vie vastustajan alavartaloa eteenpäin. Vasemmalla kädellä taas työnnetään vastustajan ylävartaloa taaksepäin.

Tämä voisi jo riittää vastustajan kaatamiseen, mutta tässä tekniikassa alasvienti tehdään vastustajan päätä samalla vääntämällä. Vastustajan epätasapaino johtaa kaatumiseen, jolloin tämä saatetaan maahan päästä kiinni pitäen.

Jos tekniikkaa tehtäisiin muuten kuin ystävällisessä hengessä, vasemmalla kämmenellä tai kyynärpäällä lyötäisiin vastustajaa kasvoihin. Ystävällisessä harjoittelussa käsi vain ojennetaan kasvojen editse. 

Kuten arvata saattaa, ihmisen pään vääntäminen on vaarallista, eikä sitä kannata edes harjoitella ystävällismielisessä ottelussa muuten kuin asiansa osaavien harjoituspartnerien kanssa ja hitaasti. Jos ette ole varmoja mitä teette, älkää opetelko kyseistä tekniikkaa.

Päästä vääntäminen voidaan korvata tekniikan 23 mukaisella käsilukolla ja aseistariisunnalla. Tällöin torjunta täytyy tehdä niin, että oman miekan väistin on eri puolella vastustajan miekkaa kuin esimerkissä, minkä jälkeen oma miekka käännetään vääntämään vastustajan ase pois tämän kädestä tekniikan 23 mukaisella tavalla. Aseistariisunta tehdään samalla kun vastustaja kaatuu, joten tämäkään ei ole riskitöntä. 

Tekniikka 32: Pyörähtävä lyönti kilpitorjunnan jälkeen

Tekniikassa tehdään kilpitorjunta, jonka aikana aloitetaan pyörähdys, joka päättyy lyöntiin. 

Torjunnassa kaikki liike-energia suunnataan myötäpäiväiseen liikkeeseen. Kokonaisuus alkaa epätavallisesti niin, että miekkakäden puoleinen jalka on edessä. Tästä on hyötyä, sillä tekniikka voidaan aloittaa kilpipuolen askeleella sisään. Tällä askeleella mennään sekä lähelle vastustajaa, että aloitetaan pyörähdysliike. 

Tekniikka on jalkatyön osalta monimutkaisin sarjassa esitetyistä. Kilven torjunnan kanssa yhtäaikaisesti ollaan jo pyörähtämässä, mikä mahdollistaa takakautta tulevan iskun. Tämän jälkeen pyörähdystä jatketaan niin, että kilpi saadaan torjuntavalmiuteen itsen ja vastustajan väliin. Tekniikka sisältää kahdessa sekunnissa neljä askelta: lähestymisaskel kilpijalalla, pyörähdysaskel vastustajan vieressä miekkapuolen jalan varassa, perääntyvä askeln kilpijalalla, miekkapuolen jalan astuminen taaksepäin perusvalmiusentoon palaamiseksi. Jalkatyö tehdään päkiöiden varassa ja ilman taukoja. Liike pidetään jatkuvana. 

Yksilötaisteluissa tekniikka antaa mahdollisuuden lyödä yksi vahva ja joskus yllättävä isku vastustajan päähän. Pääosin tekniikka on kuitenkin hitaahko ja aukaisee hetkellisesti puolustuksen, minkä tekniikan arvaava vastustaja voi hyödyntää helposti.

Ainoita tilanteita, joissa tekniikka voi joukkotaistelutilanteissa olla hyödyllinen on jos ollaan ohittamassa vastustajaa ja tiedetään, että ohituksen jälkeen pitäisi jo torjua jotakin takana olevaa. Tällöin tekniikka mahdollistaa nopean lyömisen ja torjunnan taaksepäin. Muuten se lähinnä aukaisee joukkotaisteluissa puolustusta ja on liian hidas.

Miksi tällaista sitten kannattaa opettaa? Neljästä syystä. Ensinnäkin aikanaan seurassamme oli muutamia capoeiraa harrastaneita, joiden pyöriminen toimi aluksi kohtuullisen hyvin, koska muut eivät osanneet siihen vastata. Niinpä muitakin saatettiin opettaa lyömään pyörähdyksellä, jolloin tällaista tekniikkaa vastaan saatettiin oppia toimimaan. Toinen syy tekniikan opetukselle on, että siinä oli hieno jalkatyö, jonka osaaminen antoi valmiuksia muuhun jalkatyöhön. Kolmas syy on tekniikan yllättävyys - joskus se toimii ja näitä tilanteita varten sen on hyvä olla työkalupakissa. Neljäs syy on, että onhan se nyt näyttävä tekniikka, jolla kelpaa leuhkia jos sen saa toimimaan.

Muiden ohjeita samaan teemaan

Takakäden lyönnnit ovat olleet mukana erilaisissa kamppailulajeissa pitkään ja sieltä voi katsoa mallia jalkatyöhön.

Mekaniikka jota miekalla käytetään on lähempänä spinning hammerfistiä kuin spinning backfistiä. Tällä on väliä terän osumisen ja kehon mekaniikan kannalta. Eroa voi katsoa vaikkapa tästä.

Taekwondossa nämä ovat vakiotyökaluja. Yllä olevassa videossa pidempi selitys toiminnasta.

Tekniikka 31: Väistö piston alle käden varaan ja oma pisto vastustajan torsoon

 

Tekniikassa väistetään vastustajan pisto heittäytymällä etuviiston käden varaan ja samanaikaisesti pistetään vastustajaa torsoon.

Tekniikka on puhtaasti vastatekniikka vastustajan pistoon. Keskeisiä seikkoja onnistumisen kannalta ovat ajoitus ja oman piston vieminen perille omaa päätä suojaten. 

Väistöön ja hyökkäykseen on lähdettävä liki samanaikaisesti vastustajan kanssa. Usein tässä joudutaan toimimaan liki vaistonvaraisesti kun vastustajan piston aistitaan olevan lähdössä. Jos väistö ja höykkäys tehdään liian aikaisin vastustaja kykenee huomaamaan ne ja reagoimaan tekniikkaan. Jos ne taas tehdään liian myöhään, ne eivät suojaa vastustajan hyökkäykseltä eikä oma hyökkäys todennäköisesti mene perille.

Oma hyökkäys taas on vietävä mahdollisimman energisesti ja päättäväisesti perille. Tämä on tekniikassa ensisijaista. Jos pisto ei mene perille, tekniikka on ollut turha. Samaan aikaan omaa kättä ja miekan väistintä tulee nostaa mahdollisuuksien mukaan kevyesti ylös, jotta niillä voidaan piston aikana tai heti sen jälkeen torjua vastustajan mahdollisia jatkohyökkäyksiä yläruumiseen.

Tekniikan huonoja puolia ovat, että sen jälkeen on aivan liian avoinna  hyökkäyksille ja kun sen on tehnyt kerran tai pari vastustajat osaavat ennakoida sen. Tekniikka ei voi toimia lainkaan, jos vastapuolella on useampia taistelijoita. Mielekkäästi tekniikka toimii vain jos molemmilla on yhdenkädenaseet.

Miksi näin tilannekohtaista tekniikkaa sitten opetettiin?

Kyse on turnaustekniikasta, joka liittyy kilpailuihin ja harjoitusympäristöön, jossa sitä opetettiin. Jossain vaiheessa Ropeconin bofferimiekkailuturnauksissa nähtiin hieman aiempaa enemmän japanilaisten miekkailulajien ja eurooppalaisten miekkailulajien harrastajia. Jyväskylän bofferiharjoitusten kävijät alkoivat myös itse aktiivisesti harrastaa muita asetaistelulajeja, mukaan lukien niin itä- kuin länsimaisetkin aselajit. Tästä syystä yleisiä vastaan tulevia tekniikoita vastaan ryhdyttiin opettamaan tarkoituksella muutamia lähinnä turnauksiin soveltuvia vastatekniikoita.  Kaikki tavallisesti käytetyt tekniikat (kuten vaikkapa tekniikat 16 ja 18) eivät turnausoloissa toimineet ilman, että tilanteet menivät tasapeleiksi. Pistomiekkailijoita vastaan opetettiin tarkoituksellisesti tätä tekniikkaa ja yleiskäyttöisempänä tekniikkaa numero 1. Molemmat tekniikat tuottivat näyttäviä osumia ja tekivät selväksi kumpi oli osunut ensin. Molempien tekniikoiden yhteydessä neuvottiin olympiamiekkailulajien harrastajia vastaan käyttämään vahvaa sivuliikettä, sillä nämä miekkailijat eivät olleet siihen yhtä tottuneita kuin bofferoijat.

Tekniikkaa opetettiin ainakin 1600-luvulta 1800-luvulle italialaisissa miekkailuoppaissa, minkä lisäksi olympialaisissa yksi miekkailija voitti sillä pisteen vuosituhannen alussa. 

Jos tässä tekniikassa on mitään opetusta, se on, että kannattaa opetella tekniikoita, jotka toimivat omassa toimintaympäristössäsi ja siellä kohtaamiasi vastustajia vastaan. Jos jotkut tilanteet tuottavat miekkailullesi ongelmia, ole valmis analysoimaan ongelmatilanteita ja etsimään ratkaisuja oman perustekniikkavalikoimasi ulkopuoleltakin.

Tekniikka 30: Maahanvienti kiertävällä käsilukolla torjunnan jälkeen

Tekniikassa torjutaan ylhäältä tuleva lyönti miekalla nopeasti eteenpäin astuen. Samalla tartutaan vastaotteella vastustajan kyynärvarresta. Tämän jälkeen käännytään kiertävällä liikkeellä, jonka aikana sekä väännetään vastustajaa kyynärvarresta liikkeen suuntaisesti alaspäin että väännetään liikkeen alussa tämän asetta omalla miekalla. Lopputuloksena vastustaja joko joutuu maahan lukotettuna tai hänen kätensä murtuu.

Lukottava käsi käännetään kiertoliikkeen aikana kiinni alas ja kiinni omaan kehoon. Tämä liike yhdessä kehon kierron kanssa mahdollistaa alasviennin. Videossa jalkatyön kierto on hyvin vähäeleinen kiertävä askel, mutta jotkut tekevät kyseisen askelluksen selvästi laajempana.

Tekniikassa siirrytään lopussa aseella vastustajan aseen vääntämisestä pistämiseen. Ennen tätä täytyy varmistaa, että vastustajan käsi on hyvin lukittuna omaa kehoa vasten ja aseen terä on turvallisessa suunnassa. 

Alasviennin aikana on mahdollista lyödä vastustajaa kasvoihin väistimellä, asekäden nyrkillä tai aseen pommelilla. Tämän tarkoituksena on vastustajan lamaannuttaminen ja vastarinnan murtaminen.

Tekniikka toimii vain, jos vastustajaa päästään hyvin lähelle ja tekniikka tehdään päättäväisesti. Tyypillisesti vastustaja voi välttää tekniikan onnistumisen joko taaksepäin vetäytymällä, aseen riittävän aikaisella vetämisellä pois kontaktista tai tarttumalla yhtaikaisesti kyynärvarteen.

Tekniikka ei ole tiettävästi sallittu missään turnaussäännöissä eikä tapahtumissa. Se sisältää erittäin suuren onnettomuusriskin, jonka lopputuloksena on murtunut käsi tai riittävän pitkässä kierrossa paikoiltaan vääntynyt olkapää. Tekniikkaa tulisi harjoitella vain kontrolloidussa ympäristössä, jossa joku osaa sen ja kykenee opettamaan sen muille turvallisesti. Jos päätätte harjoitella tekniikkaa, tehkää harjoitukset hitaasti, älkääkä viekö lukkoja äärimmilleen harjoittelun aluksi.

Lisää asiasta muualla:

Kiertävän lukotuksen ja aseistariisunnan vastaotteella kiinni vastustajan kädestä ottaen voi tehdä myös seisoen. Tästä oheisen Fencing Classics -blogin artikkelin kohdassa kolme. 

Jos ajatuksena on vain lopettaa taistelu miekkaillen, pelkkä horjutus sisäpuolelta riittää, kuten tässä Blood and Iron Heman videossa esitetään.

Jos haluaa oppia tekniikan jatkamisesta niin, että vastustaja väännetään mahalleen maahan, aikido-tavan voi katoa tästä Seidokan Aikido of South Carolinan videosta.

Tekniikka 29: Torjunta ylös tikarilla, vastapisto aseen ja käden sidonnalla

Tekniikassa väärin päin tikaria pitävä ottelija torjuu kovan iskun väärin päin olevalla tikarilla. Tämän jälkeen hän jatkaa liikettään ja tekee työntävän piston vastustajan kaulaan tai rintakehään. Piston aikana vasen käsi vetää vastustajan kättä niin, että se taipuu eikä voi vastustaa pistoa.

Koska vastustajalla on pidempi ase, on tikarilla varustautuneen edettävä välittömästi tätä kohti. Eteneminen helpottaa torjuntaa ja mahdollistaa kädestä tarrautumisen. 

Miten jalkatyötä tehdäänkin, olennaista on, että lopuksi tikarikäden puoleinen jalka on edellä. Tämä on olennaista, sillä voima pistoon tuotetaan kiertävällä liikkeellä jonka aikana painopiste pudotetaan alemmaksi. Tämä liike tuottaa voiman niin käden tieltä nykäisemiseen kuin pistoonkin. Mitä selvemmin torjunta-tarttuminen-kehon kierto-käden nykäisy-pisto -yhdistelmän voimantuoton saa yhdessä liikkeessä tapahtuvaksi, sitä todennäköisemmin tekniikka onnistuu.

Piston aikana tikarikäsi siirtyy torjunnasta pistoon niin, että käsi liukuu vastustajan kättä vasten, osumatta missään vaiheessa vastustajan aseeseen. Tällöin vasemmalla kädellä suoritettava vastustajan käden koukkuun vetäminen ja piston perille työntäminen kumpikin manipuloivat vastustajan asekättä, eikä vastustajan aseesta ole vaaraa. 

Tekniikkaa tavattiin opettaa tekniikaksi, jota saattoi käyttää lyhyellä aseella pääaseen menettämisen jälkeen. Varianttina opetettiin tekniikan käyttämistä pienen buckler-kilven kanssa. Tässä vaihtoehdossa torjuntaa saatetaan vahvistaa torjumalla bucklerilla vastustajan kättä, jonka jälkeen kilpi kierretään nopeasti käden ympäri ja kättä nykäistään samalla tapaa kuin ilman kilpeä tehtävässä muunnelmassa.

Tekniikka 28: Vahvan iskun torjunnan jälkeen kiertävä lyönti yläviistosta

Tekniikassa vastustajan vahva isku torjutaan omalla miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen kilpi pitää vastustajan asetta kontrollissa ja aseella isketään pyörähtävä lyönti ylhäältä vastustajaa päähän.

Tekniikan aloittava torjunta tehdään kahdella kädellä. Miekka ja kilpi torjuvat yhdessä, jotta vastustajan ase saadaan kiinni ja sen jälkeen ohjattua hallitusti sivuun. Sivuun ohjaamisella varmistetaan, että vaikka kaikki muu menisikin pieleen ainakin torjunta on onnistunut.

Torjunnan aikana voi myös tarkistaa, että kilpipuolen jalka on edellä ja astua eteenpäin, jos tarve sitä vaatii. Tätä tekniikkaa kannattaa käyttää vain lähietäisyydeltä. Jos vastustaja ei tule lähietäisyydelle tai itse ei torjunnan aikana voisi päästä lähietäisyydelle, kannattaa valita suosiolla joku muu tekniikka. 

Torjunnan jälkeen kilpi jatkaa vastustajan käden manipulointia. Usein vastustajan käsi kannattaa työntää kiinni hänen ruumiiseensa ja jos hän yrittää vapautua, kannattaa työntää häntä päättäväisesti taaksepäin kilvellä. 

Kilven jatkaessa käden manipulointia ase vapautuu lyömään. Tällä kertaa käytetään kiertävää lyöntiä, joka osuu vastustajaa päähän. Lyönti on hidas mutta voimakas. Lyönnin aikana ylävartalo tuottaa voimaa kiertymällä. Tällöin lyönnin saa tehtyä kuten kuuluukin: voimakkaasti ja nopeasti.

Keskeinen vaihtoehto lyönnille ovat sen tekeminen pienimuotoisempana ranteen ja kyynärpään liikkeeseen perustuvana kiertävänä lyöntinä tai jopa korvaaminen pelkällä miekan pistoon kääntämisellä. Molemmat variantit ovat nopeampia mutta heikompia. 

Aiemmissa tekniikoissa perusperiaatteena on ollut, että hyökkäys tehdään mahdollisimman suoraan ja vähällä vaivalla. Tällöin tekniikka kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja tapahtuu nopeasti. Nyt esitetty tekniikka on tämä peruslogiikan vastainen. Se on selvästi hitaampi kuin suora hyökkäys olisi ja sen tekeminen vaatii selvästi enemmän energiaa. Milloin tekniikan käytössä on järkeä?

1) Jatkona suoralle lyönnille. Erityisesti jos vastustaja tai tämän toveri onnistuu torjumaan suoran lyönnin, tämä lyönti vaihtaa hyökkäyssuuntaa ja voi täten ohittaa vastustajan puolustuksen.

2) Aivan lähekkäin oltaessa. Joskus ollaan niin lähellä, että vastustaja voi yrittää estää lyömisen, horjuttaa tai tarttua asekäteen. Tällöin kilvellä vahvasti manipuloiden tehty kiertävä lyönti saa kerättyä voimaa niin, että lyönti tuottaa halutun lopputuloksen. 

3) Jos miekalla täytyy torjua ennen lyömistä vaikkapa toisen vastustajan hyökkäys, tämä lyömistekniikka mahdollistaa ylös torjumisen ja lyömisen yhdistämisen yhdeksi liikkeeksi.

4) Kun vastustajan puolustus on auki juuri tähän lyöntiin sopivasti. Esimerkki tällaisesta tilanteesta voisi olla suuri ase, jonka läheltä ei saa poistua kun kerran on sen ohi päässyt lähitaisteluun. Kilpitaistelijan kannattaa hankkiutua mahdollisimman lähelle ja lyödä iskuja niin monesta eri suunnasta kuin mahdollista voittaakseen tilanteen nopeasti.

5) Jos haluaa käyttää ihmiskilpenä tai työntää hänet tovereitaan päin, tämä lähitekniikka tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Kahden välineen torjuntaa suoremmilla vastahyökkäyksillä on esitelty tekniikoissa 8 ja 10. Molemmat tekniikat ovat yleiskäyttöisempiä ja nopeampia, mutta vaativat kauempana pysymistä vastustajasta. On suositeltavaa osata soveltaa kaikkia tekniikoita etäisyyden, vastustajan liikkeen ja vastustajan puolustuksessa ilmenevien aukkojen mukaisesti.

Tekniikka 27: Vastustajan kaataminen jalasta nostamalla

 

Tekniikassa torjunnan aikana siirrytään vastustajan lähelle, otetaan häntä jalasta kiinni ja kaadetaan hänet yhtäaikaisesti jalasta nostamalla ja horjuttamalla.

Tekniikassa tehtävä kaato on mahdollinen vain lähietäisyydeltä ja silloin, kun vastustajan ase on sidottu. Tästä syystä tekniikan täytyy alkaa torjunnalla, aseen sitomisella ja lähestymisellä.

Aseeton käsi kiertyy sisäkautta vastustajan jalan ympäri. Vastustajaa horjutettaessa jalkaa nostetaan ylöspäin - mitä enemmän jalka nousee, sen paremmin vastustaja saadaan pois tasapainosta.

Esimerkissä oma pää suojataan puskemalla se vastustajaa päin. Pusku kohdistuu asekäteen ja kehoon. Tällöin vastustajan on vaikeampi lyödä siihen aseettomalla kädellään tai potkaista päätä polvellaan.

Tekniikka toimii myös hyvin pienen kilven kuten bucklerin kanssa tai kahdenkädenaseesta vain toisella kädellä kiinni pitäen. Kahdella aseella tai ison kilven kanssa sitä on vaikea saada toimimaan.

Jos vastustaja esimerkissä pitäisi vasenta jalkaansa edessä tai tekniikan tekijä olisi vasenkätinen, kannattaisi tekniikka tehdä ulkopuolelta. Tällöin lähestyminen tehtäsiiin hieman vastustajan sivuun ja jalka nostettaisiin sisäpuolelle jääneellä omalla kädellä ylös, samalla vastustajaa lähelle menemällä horjuttaen. Horjutuksen voi tällöin tehdä myös kahdella muulla tapaa: vastustajan jalkaa nostamalla ja toisella kädellä vastustajan ylävartaloa taaksepäin työntämällä tai laittamalla oma jalka vastustajan jalan taakse ja horjuttamalla tätä ylävaratalosta, mieluusti oman jalan ympäri kiertäen. 

Selvimmät vastatekniikat ovat:

• Etäisyyden pitäminen, yleensä sivuun väistämällä
• Liian lähelle pyrkivän vastustajan potkaiseminen 
• Lähelle tulemisen energian hyödyntäminen vastaheittona

Tekniikkaa harjoitellessa kypärä ja pehmeä alusta ovat hyödyllisiä. Pehmeiden kaatumisten osaaminen on edellytys turvalliselle harjoittelulle.

Tekniikka ei ole kaikissa sääntömuodoissa laillinen. Tarkista säännöstösi ja seurasi säännöt ennen kuin ryhdyt tekemään tekniikkaa. Harjoittele mieluiten osaavan partnerin kanssa.

Muualta verkosta

Esimerkki samanlaisesta kaadosta vastatekniikkana potkuun kohdassa 3:02. Kohdassa 2:34 myös Miekkailuharjoitteita-sarjan osassa 23 esitelty tekniikka ja kohdassa 2:49 tässä osassa vaihtoehdoksi mainittu horjutus kamppauksella.

Kohdassa 1:21 näkyy hyvin miksi on olennaista mennä lähelle vastustajaa: tämä ei saa tehtyä vastalyöntiä ja horjutus onnistuu helpommin.

Esimerkki tekniikasta ja lonkkaheitosta vastatekniikkana kohdasta 2:57. Myös neljäs paini kohdasta 0:48 kannattaa katsoa, se esittää kaadon, jossa jättäydytään jalan ulkopuolelle. Lignitzer tosiaankin ohjeistaa tarttumaan jalkaan sisäpuolelta kiertäen, mutta olemme opettaneet ulkopuolelta kiertämistä. Se on hieman epävarmempi, mutta horjuttaessa aseistettua vastustajaa turvallisempi. 

Jos lähestyminen painiin miekkailtaessa ei ole tuttu asia, tästä videosta saa varmasti perusajatuksia selville. Jotkut ajatukset erityisesti jalkatyöstä sovellettavissa myös kilvellä lähestymiseen.

Tekniikka 26: Suora viilto kaulaan iskun sivuun ohjaamisen jälkeen

 

Tekniikassa ohjataan vastustajan isku sivuun, minkä jälkeen vastustajaa viilletään suoraan etenevällä viillolla kaulaan, samalla edeten tämän ohi. 

Tekniikka on lähtökohdiltaan samankaltainen kuin tekniikat 1 ja 5. Vastustajan miekka ohjataan sivuun, samalla vastustajan iskun linjalta pois hakeutuen. Tällä kertaa isku ei kuitenkaan lähde kiertävänä, vaan suorana takaterän viiltona kaulan myötäisesti.

Jalkatyössä olennaisin huomioitava osa on kiertävä askel, jolla pidetään rintamasuunta vastustajaa kohti tekniikan aikana ja tekniikasta poistuttaessa. Jalkatyö ja miekan pitäminen ylhäällä ylläpitävät torjuntakykyä ja tasapainoa tekniikan aikana.

Tekniikka toimii luonnollisestikin vain kaulaltaan haarniskoimattomia kohteita vastaan. 

Simulaatiotaisteluissa tekniikka toimii kaksintaisteluissa hyvin, jos säännöt huomioivat viillot. Ottelijat huomaavat kaksintaisteluissa hyvin, kun heidän kaulaansa vasten on simulaatio miekka. Massataisteluissa tekniikka sen sijaan voi jäädä huomaamatta. Massataisteluissa tekniikkaa kannattaakin muokata niin, että viillon sijaan suunnataan suora isku takaterällä keskelle kasvoja. Tällaista tekniikkaa on vaikea olla havaitsematta.

Tekniikka 25: Rynnivän vastustajan maahan heittäminen käsilukolla

 

Tekniikassa päälle hyökkäävän vastustajan isku torjutaan, minkä jälkeen hänet heitetään maahan, samalla hänen asekätensä lukottaen. 

Torjunnan aikana omaa painopistettä kannattaa siirtää alaspäin. Samalla oma rintamasuuntaa käännetään niin, että vastustaja on helppo saattaen kaataa maahan. Samaan aikaan vastustajan kädestä täytyy saada kiinni. 

Jos vastustajan saa kampattua ja hän kaatuu omia aikojaan, tekniikka on parhaimmillaan. Pahimmillaan suoraan päin rynnivän vastustajan voi joutua heittämään lonkkaheitolla, jossa omasta alhaalla olevasta painopisteestä vedetään liikkuva vastustaja oman lonkan päälle ja annetaan tämän liike-energian jatkua ilmalennon jälkeen maahan.

Heittäminen on molemmille osapuolille vaarallisempaa kuin kamppaaminen. Heiton aikana vastustajan käsi saattaa vääntyä, mikä luonnollisestikin on tekniikan tarkoitus varhaisissa kamppailulajeissa, mutta mitä ei saisi harjoiteltaessa tapahtua. 

Samoin mitä enemmän vastustajaa heitetään, sitä suuremmassa vaarassa hänen päänsä on. Pään kolhiminen vaarallisesti on hyödyllistä taistelutekniikkaa, mutta  harjoitellessa tulee yrittää varmistaa vastustajan käden ylhäällä pitämisellä varmistaa, ettei hänen päänsä osu maahan.

Maahanviennin aikana vastustajan ase tulee lukita omaa kylkeä vasten niin, ettei asetta voi käyttää.

Kilven kanssa tekniikan voi tehdä niin, että kilvellä otetaan puolikova kontakti rynnivään vastustajaan samalla kun hänet kampataan. Vastusta viedään maahan kilvellä erityisesti asekättä painaen, . Tällöin rynniminen loppuu ja vastustaja päätyy maahan puolustuskyvyttömäksi.

Tekniikka toimii hyvin yksittäisiä vastustajia vastaan. Useiden vastustajien kanssa se jättää tekniikan tekijän liian pitkäksi aikaa puolustuskyvyttömäksi, ainakin jos rynnijää ei saa heitettyä omia taistelutovereitaan päin. 

Rivitaistelussa tekniikkaa ei kannata käyttää, jollei rynnijä ole yksin. Omalta paikalta rivistä poistuminen on virhe. Vastustajan rynnäkkö kannattaa mieluummin pysäyttää kovalla liikkeen pysäyttävällä vastatekniikalla, jolloin omat toverit pääsevät hyökkäämään tätä vastaan. 

Ymmärrettävästi kuvatut tekniikat eivät sovellu sovellu kaikkiin sääntöjärjestelmiin, eivätkä kaikki kykene harjoittelemaan niitä turvallisesti. Huomioi nämä rajoitukset, äläkä lähde tekemään näitä tekniikoita sattumanvaraisesti tuntemattomille kanssaharrastajillesi.

Tekniikan yleistettävissä olevat opetukset liittyvät siihen, kuinka päälle rynnivän kamppailijan liikettä voidaan käyttää häntä vastaan ja kuinka hänen aseensa sitomista nopeassa tilanteessa voidaan harjoitella.

Tekniikka 24: Iskusarja suurella aseella kilpeä vastaan

 

Tekniikassa lyödään ylhäältä vastustajaa päähän, liu'utetaan isku jalkaan. Välittömästi jalan viiltämisen jälkeen pistetään kilven laskiessa vastustajaa kasvoihin.

Tekniikka tulee tehdä mieluiten niin kaukaa, että vastustaja ei saa lyötyä tekniikan suorittajaa, mutta omat iskut juuri ja juuri osuvat. Tekniikka onnistuu parhaiten kahdenkädenmiekalla tai varsiaseella kuten hilparilla. 

Ensimmäisen iskun tulee olla niin vakuuttava, että vastustaja varmasti torjuu sen. Koska torjunta arvataan, isku kohdistuukin vastustajan jalkaan, jonne se liu'utetaan kilven laitaa pitkin. Ensimmäisen iskun tulee osua kilpeen pehmeästi ja sitä myötäillen, jotta se ei jää kilpeen kiinni. Viillon taas tulisi tapahtua väkevästi ja päättäväisesti. Tällöin se on tehokas ja siirtyminen pistoon käy nopeasti. 

Jalkaan osuvan viillon tähtäys on esimerkkivideossa polvitaive, koska siellä todennäköisimmin ei ole haarniskointia. Suurempia kilpiä vastaan tämä toimi, vaan viillon kohdealueen tulee olla alempana.

Viillon aikana astutaan pieni taka-askel, jonka aikana ase vedetään lähelle omaa kehoa. Tämän jälkeen astutaan hieman vastustajan asekäden puolelle ja pistetään tätä kasvoihin kilven laskeutuessa suojaamaan jalkaa. Jos vastustaja jalkaosuman jälkeen tiputtautuu kilven taakse piiloon, voi hänen kilven takaa nousemistaan ennakoida ja tehdä jalkatyön sekä loppupiston vastustajan pään esille tulon varaan laskien.

Tekniikan suojattomin hetki on viimeisen piston aikana. Piston ja tilanteesta poistumisen ajan miekan kahva kannattaisin nostaa videoesimerkissä nähtyä korkeammalle, liki vaakatasoon pään korkeudelle sitä suojaamaan. 

Tekniikan tärkein opetus on, että hämäämällä ja jalkatyöllä vastustajan puolustusta voidaan siirtää ja kiertää yksinkertaisella ja arvattavalla tavalla. Alussa puolustus houkutellaan väärään paikkaan, kuten tekniikassa 6 ja tekniikassa 20 on opetettu. Tämän jälkeen vastustajan jalan avauduttua osumalle siihen tehty viilto saa vastustajan reagoimaan ja mahdollisesti hämmentymään hetkeksi. Tähän hämmennykseen tai sen puutteeseen ei saa kiinnittää huomiota: harjoittelijan tulee tehdä tekniikka mahdollisimman päättäväisesti omalla tahdillaan, mieluusti vastustajan olettaman taistelun rytmin vastaisesti. Viillosta pistoon nopeasti siirtyminen tukee tätä taistelun rytmin vaihtamista.

Toissijaisia opetuksia ovat olleet päättäväisen iskusarjan käyttäminen vastustajan tolaltaan saamiseen. Kun suurella aseella lyödään riittävän päättäväisen näköisesti, kokemattomat kilvenkäyttäjät helposti sortuvat taistelemaan taistelua suurten aseiden ehdoilla. 

Tämä on luonnollisestikin hyvin haitallista toimivalle kilpien käyttämiselle. Tästä syystä tekniikan kolmas opetus on kilpien käyttöä vasten. Kilpien käyttämistä varten harjoittelijoiden on opittava, että muut aseet pyrkivät ottamaan henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman kilvistä. Tällöin kilvet eivät tee niitä asioita, joissa ovat vahvoja, vaan taistelevat suurempien aseiden ehdoilla. Tällainen henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman hakeminen on opittava havainnoimaan, siihen ei saa lähteä mukaan ja sitä vastaan on opittava taistelemaan.