Harjoitteita ja kirjoituksia miekkailun sekä muiden keskiaikaisten asetaitojen harjoittelemisen tueksi. Mukana niin tekniikkaharjoitteita kuin lajikunnon kohottamiseen tähtääviä harjoitteitakin. Blogin ideana on esitellä harjoitteita parin kanssa tai yksin tehtäväksi muun kamppailulajiharjoittelun tueksi ja lajille ominaisen suorituskyvyn parantamiseksi.
Tekniikassa ohjataan vastustajan isku sivuun, minkä jälkeen vastustajaa viilletään suoraan etenevällä viillolla kaulaan, samalla edeten tämän ohi.
Tekniikka on lähtökohdiltaan samankaltainen kuin tekniikat 1 ja 5. Vastustajan miekka ohjataan sivuun, samalla vastustajan iskun linjalta pois hakeutuen. Tällä kertaa isku ei kuitenkaan lähde kiertävänä, vaan suorana takaterän viiltona kaulan myötäisesti.
Jalkatyössä olennaisin huomioitava osa on kiertävä askel, jolla pidetään rintamasuunta vastustajaa kohti tekniikan aikana ja tekniikasta poistuttaessa. Jalkatyö ja miekan pitäminen ylhäällä ylläpitävät torjuntakykyä ja tasapainoa tekniikan aikana.
Tekniikka toimii luonnollisestikin vain kaulaltaan haarniskoimattomia kohteita vastaan.
Simulaatiotaisteluissa tekniikka toimii kaksintaisteluissa hyvin, jos säännöt huomioivat viillot. Ottelijat huomaavat kaksintaisteluissa hyvin, kun heidän kaulaansa vasten on simulaatio miekka. Massataisteluissa tekniikka sen sijaan voi jäädä huomaamatta. Massataisteluissa tekniikkaa kannattaakin muokata niin, että viillon sijaan suunnataan suora isku takaterällä keskelle kasvoja. Tällaista tekniikkaa on vaikea olla havaitsematta.
Tekniikassa päälle hyökkäävän vastustajan isku torjutaan, minkä jälkeen hänet heitetään maahan, samalla hänen asekätensä lukottaen.
Torjunnan aikana omaa painopistettä kannattaa siirtää alaspäin. Samalla oma rintamasuuntaa käännetään niin, että vastustaja on helppo saattaen kaataa maahan. Samaan aikaan vastustajan kädestä täytyy saada kiinni.
Jos vastustajan saa kampattua ja hän kaatuu omia aikojaan, tekniikka on parhaimmillaan. Pahimmillaan suoraan päin rynnivän vastustajan voi joutua heittämään lonkkaheitolla, jossa omasta alhaalla olevasta painopisteestä vedetään liikkuva vastustaja oman lonkan päälle ja annetaan tämän liike-energian jatkua ilmalennon jälkeen maahan.
Heittäminen on molemmille osapuolille vaarallisempaa kuin kamppaaminen. Heiton aikana vastustajan käsi saattaa vääntyä, mikä luonnollisestikin on tekniikan tarkoitus varhaisissa kamppailulajeissa, mutta mitä ei saisi harjoiteltaessa tapahtua.
Samoin mitä enemmän vastustajaa heitetään, sitä suuremmassa vaarassa hänen päänsä on. Pään kolhiminen vaarallisesti on hyödyllistä taistelutekniikkaa, mutta harjoitellessa tulee yrittää varmistaa vastustajan käden ylhäällä pitämisellä varmistaa, ettei hänen päänsä osu maahan.
Maahanviennin aikana vastustajan ase tulee lukita omaa kylkeä vasten niin, ettei asetta voi käyttää.
Kilven kanssa tekniikan voi tehdä niin, että kilvellä otetaan puolikova kontakti rynnivään vastustajaan samalla kun hänet kampataan. Vastusta viedään maahan kilvellä erityisesti asekättä painaen, . Tällöin rynniminen loppuu ja vastustaja päätyy maahan puolustuskyvyttömäksi.
Tekniikka toimii hyvin yksittäisiä vastustajia vastaan. Useiden vastustajien kanssa se jättää tekniikan tekijän liian pitkäksi aikaa puolustuskyvyttömäksi, ainakin jos rynnijää ei saa heitettyä omia taistelutovereitaan päin.
Rivitaistelussa tekniikkaa ei kannata käyttää, jollei rynnijä ole yksin. Omalta paikalta rivistä poistuminen on virhe. Vastustajan rynnäkkö kannattaa mieluummin pysäyttää kovalla liikkeen pysäyttävällä vastatekniikalla, jolloin omat toverit pääsevät hyökkäämään tätä vastaan.
Ymmärrettävästi kuvatut tekniikat eivät sovellu sovellu kaikkiin sääntöjärjestelmiin, eivätkä kaikki kykene harjoittelemaan niitä turvallisesti. Huomioi nämä rajoitukset, äläkä lähde tekemään näitä tekniikoita sattumanvaraisesti tuntemattomille kanssaharrastajillesi.
Tekniikan yleistettävissä olevat opetukset liittyvät siihen, kuinka päälle rynnivän kamppailijan liikettä voidaan käyttää häntä vastaan ja kuinka hänen aseensa sitomista nopeassa tilanteessa voidaan harjoitella.
Tekniikassa lyödään ylhäältä vastustajaa päähän, liu'utetaan isku jalkaan. Välittömästi jalan viiltämisen jälkeen pistetään kilven laskiessa vastustajaa kasvoihin.
Tekniikka tulee tehdä mieluiten niin kaukaa, että vastustaja ei saa lyötyä tekniikan suorittajaa, mutta omat iskut juuri ja juuri osuvat. Tekniikka onnistuu parhaiten kahdenkädenmiekalla tai varsiaseella kuten hilparilla.
Ensimmäisen iskun tulee olla niin vakuuttava, että vastustaja varmasti torjuu sen. Koska torjunta arvataan, isku kohdistuukin vastustajan jalkaan, jonne se liu'utetaan kilven laitaa pitkin. Ensimmäisen iskun tulee osua kilpeen pehmeästi ja sitä myötäillen, jotta se ei jää kilpeen kiinni. Viillon taas tulisi tapahtua väkevästi ja päättäväisesti. Tällöin se on tehokas ja siirtyminen pistoon käy nopeasti.
Jalkaan osuvan viillon tähtäys on esimerkkivideossa polvitaive, koska siellä todennäköisimmin ei ole haarniskointia. Suurempia kilpiä vastaan tämä toimi, vaan viillon kohdealueen tulee olla alempana.
Viillon aikana astutaan pieni taka-askel, jonka aikana ase vedetään lähelle omaa kehoa. Tämän jälkeen astutaan hieman vastustajan asekäden puolelle ja pistetään tätä kasvoihin kilven laskeutuessa suojaamaan jalkaa. Jos vastustaja jalkaosuman jälkeen tiputtautuu kilven taakse piiloon, voi hänen kilven takaa nousemistaan ennakoida ja tehdä jalkatyön sekä loppupiston vastustajan pään esille tulon varaan laskien.
Tekniikan suojattomin hetki on viimeisen piston aikana. Piston ja tilanteesta poistumisen ajan miekan kahva kannattaisin nostaa videoesimerkissä nähtyä korkeammalle, liki vaakatasoon pään korkeudelle sitä suojaamaan.
Tekniikan tärkein opetus on, että hämäämällä ja jalkatyöllä vastustajan puolustusta voidaan siirtää ja kiertää yksinkertaisella ja arvattavalla tavalla. Alussa puolustus houkutellaan väärään paikkaan, kuten tekniikassa 6 ja tekniikassa 20 on opetettu. Tämän jälkeen vastustajan jalan avauduttua osumalle siihen tehty viilto saa vastustajan reagoimaan ja mahdollisesti hämmentymään hetkeksi. Tähän hämmennykseen tai sen puutteeseen ei saa kiinnittää huomiota: harjoittelijan tulee tehdä tekniikka mahdollisimman päättäväisesti omalla tahdillaan, mieluusti vastustajan olettaman taistelun rytmin vastaisesti. Viillosta pistoon nopeasti siirtyminen tukee tätä taistelun rytmin vaihtamista.
Toissijaisia opetuksia ovat olleet päättäväisen iskusarjan käyttäminen vastustajan tolaltaan saamiseen. Kun suurella aseella lyödään riittävän päättäväisen näköisesti, kokemattomat kilvenkäyttäjät helposti sortuvat taistelemaan taistelua suurten aseiden ehdoilla.
Tämä on luonnollisestikin hyvin haitallista toimivalle kilpien käyttämiselle. Tästä syystä tekniikan kolmas opetus on kilpien käyttöä vasten. Kilpien käyttämistä varten harjoittelijoiden on opittava, että muut aseet pyrkivät ottamaan henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman kilvistä. Tällöin kilvet eivät tee niitä asioita, joissa ovat vahvoja, vaan taistelevat suurempien aseiden ehdoilla. Tällainen henkisen ja taistelullisen etulyöntiaseman hakeminen on opittava havainnoimaan, siihen ei saa lähteä mukaan ja sitä vastaan on opittava taistelemaan.
Aseen lukitseminen tapahtuu samalla tapaa kuin tekniikassa 17: oman aseen kahva kierretään vastustajan käden ympäri, jonka jälkeen kättä vedetään suoraksi.
Kun vastustan kättä vedetään, samaan aikaan siirrytään samaan tapaan kuin tekniikassa 21 pois vastustajan vahvalta linjalta hänen taaksensa.
Samalla oma aseeton käsi siirtyy vastustajan käsivarren yli ja kiertyy vastustajan käden ympäri. Kierron aikana tekniikkaan kuuluisi myös isku kämmenellä vastustajan kasvoihin, mutta se on jätetty videosta pois.
Kun vastustajan ase on lukittu, käsi saatu kiinni ja siirrytty hänen voimalinjansa kannalta heikkoon kohtaan, hänet riisutaan aseista ja viedään maahan. Tämä tapahtuu omaa painopistettä alas viemällä, koko kehon samanaikaisella kierrolla ja asekädellä taakse vetämällä.
Kun vastustaja on maassa aseettomana ja käsi lukossa, oma ase on jo vapaana ja paino vastustajan päällä.
Tekniikka ei ole toimintavarma ja siinä on selvä vastustajan vahingoittamisen mahdollisuus, kuten kaikissa käsilukkoon perustuvissa maahanvienneissä. Vastustaja voi välttää tekniikan yksinkertaisesti vetämällä asekäden kyynärpäänsä itseään kohti hyökkäyksensä jälkeen ja kääntämällä rintamasuuntansa tekniikkaa yrittävää kohti.
Useampaa vastustajaa vastaan se ei toimi, sillä lopun maahanvienti jättää tekijän aivan liian suojattomaksi. Jos aseistariisuntaa päättää kokeilla tällaisessa tilanteessa, se kannattaa tehdä niin, että tekniikan lopussa on matalassa hevosistunnassa. Vastustaja kannattaa tällöin kääntää itsen ja muiden vastustajien väliin.
Kahden miekan tekniikassa torjutaan vastustajan hyökkäys toisella miekalla, astutaan eteenpäin ja hieman sivuun samalla vastustajaa pistäen.
Valmiusasennossa toinen miekka on alhaalla rennossa perusasennossa, toinen taas ylhäällä pään suojana kyynärpää taaksepäin. Kumpikin kyynärpää pidetään lähellä keskilinjaa aseen suojaamina, jotta käsiin olisi vaikeampi osua ulkolinjalta tulevin hyökkäyksin.
Vastustajan hyökätessä alhaalla olevan ase torjuu vastustajan hyökkäyksen sisälinjalle. Samaan aikaan astutaan etuviistoon ja pistetään vastustajaa yläkautta.
Tekniikka on suoraa jatkoa tekniikalle 7. Pääasiallisena erona torjunta tehdään tässä tekniikassa sisään, ei ulos. Tekniikan tekeminen molemmin päin on olennaista, sillä usein vastustajan puolustus voi olla heikompi toiselta puolelta, jolloin sinne hyökkäämisen valitseminen on tehokkaampaa. Tämä tekniikka esimerkiksi toimii todennäköisemmin kilpiä vastaan kuin tekniikka 7. Tekniikka 7 taas toimii varmemmin jos vastustaja käyttää kahdenkädenmiekkaa tai varsiasetta vasen käsi etukätenään.
Kahden aseen heikomman torjuntakyvyn vuoksi useaa vastustajaa vastaan on käytävä nopeita ja ratkaisevia otteluita yksittäistä vastustajaa vastaan. Tekniikoita 7 ja 22 opetettaessa oppilaat kannattaakin opettaa useita vastustajia vastaan käyttämään sitä tekniikkaa, jolla saa sivuaskeleella vastustajan itsen ja muiden vastustajien väliin. On tehokkainta taistella vain yhtä vastustajaa vastaan kerrallaan, joten käytetty tekniikka täytyy valita tämän mukaisesti. Tekniikoihin kannattaa useaa vastustajaa vastaan opettaa jatko riittävällä määrällä nopeita iskuja, sekä nopea poistuminen kontaktista.
Tekniikka toimii myös kilven kanssa, vaikka onkin tällöin arvattavampi. Tästä syystä kilven kanssa voi joutua ottamaan pidemmän lähestymisaskeleen vastustajan reagoidessa, jotta vastustajaan osuttaisiin varmemmin ja kilpi saisi pidettyä tämän aseen sidottuna.
Harjoitteessa otetaan sopiva esine kuten keppi, vasara, nuija, tiiliskivi tai tuoli. Tämä esine heilautetaan alakautta kehon edestä toiselle puolelle, nostetaan pyöreällä liikkeellä ylös palautukseen heilautuksen voimalla "takaterä" edellä, käännetään harjoitettavan käden olkapään taakse ja viedään lopuksi rentoon pyöreään lyöntiin ylhäältä alas.
Harjoitteessa saadaan paitsi harjoitettua olkapäitä ja kouran voimia, myös moulinet'n (katso tekniikka 5) tekniikkaa. Erityisesti kevyemmillä esineillä rennosti pyöritellessä tekniikka vakaantuu ja muuttuu rennommaksi.
Harjoittelu kannattaa aloittaa sangen kevyillä esineillä, jotta tekniikan saa pidettyä kunnossa. Jos harjoitetta tekee liian painavilla esineillä, tekeminen ei enää pysy rentoja ja erityisesti olkapää saattaa rasittua väärällä tavalla.
Suurilla ja vaikeilla esineillä kuten tuoleilla tai laatikoilla tekniikkaa tehdessä kannattaa koettaa myötäillä esineen liikettä vammojen välttämiseksi ja varoa, ettei lyö itseään tekniikkaa tehdessä.
Tekniikka kevyemmillä nuijilla näytettynä oheisessa videossa tekniikkana 2, alkaen 30 sekunnin kohdalta.
Saman henkinen kahden käden tekniikka raskaalla esineellä löytyy oheiselta videolta kohdasta 2:26.
Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun, samanaikaisesti astutaan toiselle puolelle vastustajan taakse ja horjutetaan vastustajaa.
Torjunta tehdään kiinni pitävänä torjuntana vastustajan jatkolyöntien estämiseksi.
Jalkatyössä keskeistä on siirtyä vastustajan taakse nopealla kiertävällä askeleella. Tekniikka onnistuu helpoiten, jos vastustaja on etenemässä nopeasti ja oma liike saadaan ajoitettua tapahtumaan samanaikaisesti vastustajan liikkeen kanssa. Jos vastustaja jää kauemmas tai hänellä on pidempi ase, tekniikkaa voi yrittää toteuttaa lisäaskeleen jälkeen, mutta onnistumistodennäköisyys ei ole yhtä hyvä kuin vastustajan liikettä hyödynnettäessä.
Tekniikan aikana vastustajan liikettä manipuloidaan omalla kädellä. Askeleen aikana valmistaudutaan horjuttamaan vastustajaa. Horjutukseen käytetään kiertoaskeleen voimaa, jonka tulisi suuntautua kohtisuoraan vastustajan jalkojen väliseen pisteeseen verrattuna.
Miten vahvana horjutusta tehdäänkään, sen tulisi ohjata vastustajan asekäden olkapäätä poispäin itsestä, jolloin asekädellä lyöminen on mahdollisimman hankalaa ja hidasta.
Jos tekniikka aloitetaan kauempaa, ensimmäisen käsikontaktin voi joutua ottamaan vastustajan käteen.
Tekniikan lopuksi vastustajaa voi horjuttaa tai jopa kaataa.
Tekniikka onnistuu erityisen hyvin kilven kanssa toteutettuna.
Tekniikan opettamisesta on muissa tekniikoissa hyötyä, koska se opettaa vastustajan vahvalta hyökkäyslinjalta pois siirtymistä, asekäden manipulointia ja tasapainosta pois saattamista.
Tekniikassa hämätään vastustaja torjumaan ylös, minkä jälkeen pistetään torjunnan alta.
Tekniikan on tarkoitus toimia alkeisesimerkkinä hämäyksestä. Siinä ovat esiteltyinä selkeinä kokonaisuuksina hämäyksen peruselementit: oman toiminnan väärin esittäminen, vastustajan ennakoitavissa oleva reaktio hämäykseen ja oma suunniteltu uusi tekniikka, joka hyödyntää vastustajan reaktiota.
Tekniikan alussa esitetään, että ollaan lyömässä erittäin luja lyönti ylhäältä. Lyönti isketään suurella kaarella ja harjoittelijoille on suositeltu vertahyytävää karjaisua mielikuvaa ryydittämään. Sillä, onko huuto keskittynyt kiai, ryhmän taisteluhuuto vai epämääräistä älämölöä ei ole väliä, kunhan se kiinnittää huomion ja saa vastustajan kavahtamaan. Ainoana teknisenä yksityiskohtana huudon keskittämisellä saadaan vastustaja luulemaan, että isku todella on osumassa ylävartaloon, vaikka todellinen ajoitus tähtääkin hieman myöhempään.
Vastustajalle täytyy saada aikaan mielikuva, että jos hän ei torju, hänen kallonsa tulee kaikumaan iskun voimasta pitkään. Tällöin hän kohottaa aseensa sitoutuneeseen torjuntaan, koska mikään vähempi ei riitä.
Kun vastustaja tekee sitoutunutta torjuntaa, oma isku lyödäänkin hieman liian lyhyellä kaarella ja samalla liike-energialla vastustajaa tämän torjunnan alapuolelta pistäen.
Tekniikan jälkeen poistuminen tulisi valmistautua tekemään niin, että oma ase suojaa ylälinjaa ja oma asento on nopean poistumisen aikana matala.
Tekniikkaa soveltuu hyvin käytettäväksi kahdenkädenmiekkojen ja varsiaseiden kanssa. Näiden vahvojen aseiden iskuja ei voi torjua puolivillaisesti, joten vastustaja joutuu reagoimaan niihin sitoutuneilla torjunnoilla. Samaan aikaan aseet ovat kuitenkin pitkän vipuvartensa vuoksi hyvin ketteriä, joten niillä on helppo ohittaa vastustajan torjunta.
Tekniikka on yksinkertainen ja jää teatraalisine hämäyksineen harjoittelijan mieleen. Tekniikka erittelee hämäyksen eri osa-alueet ja näitä muistikuvia on helppo käyttää uusien hämäysten rakentamiseen samalla anna väärä kuva toiminnastasi - vastustaja reagoi - ennakoi reaktio -kaavalla.
Tavallisena jatko-opetuksena harjoittelijoille on pian tämän tekniikan jälkeen ryhdytty opettamaan ryhmässä hämäämistä niin, että yksi ottelija tietoisesti siirtää vastustajan puolustusta huutamalla ja uhkaavasti elehtimällä, jolloin hänen toverilleen aukeaa hyökkäysmahdollisuuksia. Tätä ennen on kannattanut aloittaa opetus useamman taistelijan yhteistyöstä vastustajan torjumiskulmien heikentämiseksi, mutta muita perustaitoja asian opettamiseen ei ole tarvittu. Jos aloitteleva taistelija oppii nämä perusasiat vastustajan hämäämisestä, kulmien avaamisesta ja mahdollisesti myös vastustajan hyökkäyksiin houkuttelusta, hän kykenee auttamaan joukkotaisteluissa kokeneempia tovereitaan merkittävästi.
Vastustajan lyönti tai pisto ohjataan sivuun. Samaan aikaan lähestytään ja kaapataan vastustajan ase kainaloon, minkä jälkeen tätä pistetään.
Tekniikassa käytetty torjunta on jo tekniikasta 1 tuttu perustorjunta, jossa oma miekka käännetään ja sen etuterällä ohjataan vastustajan asetta sivuun. Tässä tekniikassa teräkontakti säilytetään ja sitä pidetään yllä eteenpäin nopeasti astumalla.
Vastustajan asekäsi kaapataan kiertämällä oma vapaana oleva käsi vastustajan käden ympäri. Käsi etenee tekniikkaan oman aseen alta, sen suojaamana. Kiertoon mentäessä ja sen aikana sormien tulee olla yhdessä. Sormien tulee osoittaa, hieman poispäin vastustajan kädestä, jotta tämän liike ei voi johtaa sormien murtumiseen.
Tekniikassa ajoitus on ensisijainen. Kun vastustaja astuu eteenpäin hyökätessään, on tekniikan onnistumisen kannalta välttämätöntä aloittaa liike eteenpäin välittömästi. Jos tässä ei onnistuta, tekniikka ei tule onnistumaan ja sitä on vaihdettava, yleensä tekniikan 1 mukaiseksi.
Jos vastustaja tietää, mitä tekniikassa tehdään, hän todennäköisesti pyrkii kiinni jäämisen huomatessaan etenemään lähikontaktiin ja painiin. Tätä voidaan estää lukon tiukennuksella käsistä ja oman asekäden kyynärpään vetämisellä nopeasti taaksepäin, jolloin vastustaja ei saa kiinni omasta aseesta tai kädestä. Tämä asekäden kyynärpään nopea takaisinpäin vetäminen on myös nopein vastatekniikka tekniikkaa vastaan.
Jos vastustaja ehtii liian lähelle, eikä kyynärpäätä ehdi vetää takaisin, luonnollisin jatkotekniikka on vastustajan iskeminen oman miekan pommelilla.
Jalkatyössä tärkeintä on astua nopeasti eteenpäin. Tavallisinta on lähteä varmuusasennosta, jossa asekäden jalka on edessä ja astua toinen jalka nopeasti eteenpäin lähelle vastustajaa. Esimerkkivideossa jalka astutaan vastustajan jalkojen väliin tähdäten ja hieman vinottain, mikä antaa suojaa eräältä tekniikan tavallisista vastatekniikoista, kiveksille potkaisemiselta.
Tekniikka soveltuu hyvin myös suurempien aseiden kiinni ottamiseen. Jos kiinni otettu ase on esimerkiksi keihäs, voi sen napata kainaloon ja liukua varresta kiinni pitäen eteenpäin. Jos ase taas on varsiase, kannattaa varautua siihen, että vastustaja käyttää aseen vipuvartta ja yrittää jonkinlaista kaatoa.
Tekniikassa vastustajan pistäessä lyödessä astutaan takaviistoon kiertävällä askeleella. Rintamasuunta on askeleen lopussa yhä kohti vastustajaa. Kiertoliikkeen energia käytetään iskuun, joka kohdistuu alakautta vastustajan käsiin. Kierron hyödyntämisen vuoksi iskun käsiin tulisi onnistua nopeana ja väkevänä.
Tekniikan hyviä puolia on, että se on sangen turvallinen. Askel vie pois vastustajan hyökkäyslinjalta ja etäisyyden pitäisi olla sellainen, että vastustajan käsiin kyetään juuri ja juuri lyömään vahva isku. Etäisyyden vuoksi tekijä on turvassa, vaikka tekniikka muuten epäonnistuisikin täysin.
Myös se, että miekka tekniikan lopussa on itsen ja vastustajan välillä, valmiina vastatekniikkaan tai pistoon on tekniikan etuja.
