Yksilöharjoite 4: kaikkein perustavanlaatuisin lyöntikombo

On erittäin suositeltavaa lyödä iskut sarjoina, joissa on useampi lyönti. Näissä teksteissä kuvaillaan usein yksittäisiä osia tällaisesta sarjasta. Tämän kerran harjoitteena opetellaan kuitenkin sarjan lyömistä.

Kaikkein tavallisimmassa tavassa ajatella lyöntisarjaa tapahtuu aina kolme asiaa:

1. Lyödään sisäänmenolyönti johon vastustajan täytyy reagoida
2. Lyödään vastustajan puolustuksen ohittamiseen pyrkiviä lyöntejä lähellä, yksi tai useampia
3. Lyödään poistumislyönti kun lähdetään tilanteesta pois.

Perusyhdistelmä on siis vähintään kolmen lyönnin setti. Lähestyttäessä lyödään, jotta vastustaja joutuu reagoimaan ja häntä voidaan johdattaa sopivaan asemaan seuraavia tekniikoita varten. Lähellä tehdään tulos vastustajan puolustuksen rikkomiseksi. Poistuessa lyödään, jotta vastustaja ei voi vapaasti seurata tai tehdä vastatekniikkaa.

Joskus tätä mottoa ei ole syytä rikkoa, mutta jokaisen on syytä harjoitella se peruslähtökohdaksi kamppailulleen. Sama logiikka pätee niin keppitaistelulajeissa, erilaisissa miekkailulajeissa tai varsiaseiden kuten hilparin käytössäkin.

Alla olevassa videossa näytetään esimerkki millä tahdilla lyhyttä asetta kannattaa heiluttaa ja miten perussetti toimii. Tämä kolmen lyönnin yhdistelmä on kamppailemisen peruskauraa, joka jokaisella kannattaa olla hallussa.

Harjoitellessa ensimmäinen lyönti kannattaa tehdä esimerkkivideotakin selvemmin niin, että sen aikana astuu lyömäetäisyydelle. Toinen lyönti tai lähilyöntisarja tehdään läheltä. Kolmannessa vaiheessa astutaan jo selvästi kauemmas, niin että lyönti osuu juuri ja juuri pois mennessä.

Jos harjoittelet pampulla simuloiden miekkaa tai viidakkoveistä, tarkastele että olet osumassa pulikallasi teräpuolella ja tee niin hitaasti, että lyönti pysyy hallussa.

Lyöntien harjoittelu pampulla johonkin joustavaan kohteeseen on parasta, silloin keho ei jännity yhtä väärällä tavalla kuin tyhjää lyödessä. Kevyellä kepillä tai putkella vaikka pystyyn nostetun maton pätkiminen käy myös hyvästä treenistä.

Kuten aina, tee lyöntejä myös väärällä kädellä. Tee lyöntejä kahdella kädellä aseesta kiinni pitäen ja kilven kanssa. Tee harjoitusta eri pituisilla välineillä. Älä tee aluksi mahdottomia määriä lyöntejä, jo 50 lyöntiä per puoli voi hökeltämällä saada paikat kipeäksi.

Tekniikka 4: Vastustajan aseen kädestä pois pyöräyttäminen

Vastustajan aseen helpoin pois pyöräyttäminen tapahtuu seuraavasti:
*Vastustajan aseesta otetaan kontakti, niin että vastustajan ase jää ulkopuolelle eikä helposti käänny pistoon
*Jos mahdollista tartu aseeseesi tukevalla kahdenkädenotteella.
*Siirrä kontakti niin, että oma aseesi on kontaktissa vahvalla osalla (lähellä kahvaa) ja vastustaja heikommalla osalla (kauempana kahvasta).
*Vastustajan asetta käännetään hänen asekätensä kämmenen suuntaan. Vääntäjän näkökulmasta tämä tarkoittaa aseen vääntämistä oikeakätiseltä vastapäivään ja vasenkätiseltä myötäpäivään. Kiertoa jatketaan kunnes ase vääntyy irti kädestä.
*Koeta katsoa, ettei ilmaan lentävä vastustajan ase osu kehenkään sivulliseen.

Vaikka seikkailuelokuvissa tekniikka toimiikin aina, käytännössä se on kaikkea muuta kuin idioottivarma. Parhaiten se toimii jos vahvempi miekkailija pääsee käyttämään tekniikka vahvemmalla aseella yllätettyä vastustajaa vastaan. Erityisen hyvin tekniikka toimii, jos sitä käytetään kahdenkädenaseella yhdenkädenasetta vastaan. Kahdenkädenasetta vastaan sen ei tulisi toimia, jos vastustaja tietää lainkaan mitä on tekemässä.

Tekniikkaa harjoitellaan tietysti myös sen itsensä osaamisen vuoksi. Kyseessä on onnistuessaan loistava tekniikka, jonka toimimaan saaminen ratkaisee ottelun käytännössä välittömästi. Tekniikka on kuitenkin hyvin epävarma, eikä pääasiallinen syy opettelulla ei ole sen osaaminen. Pääasiallinen tarkoitus harjoittelulle on saada harjoittelijat tunnistamaan aseeseen kohdistuva vääntö, jolloin he voivat helposti estää vääntävien tekniikoiden onnistumista.

Vastatekniikka perustuu paineen refleksinomaiseen tunnistamiseen. Tunnistuksen yhteydessä tavallisin vastaus on vetäytyä pois väännöstä sujahtamalla sen ohi tai vetäytymällä. Toinen mahdollisuus on syöksyä eteenpäin, muuttaen oman asekosketuksen vahvemmaksi torjunnaksi, jota seuraa isku muunnelmana seuraavana esiteltävästä tekniikasta 5. Vaihtoehtoja on lopulta yli kymmenen, joista jokainen toimii, jos harjoittelija vain on oppinut tunnistamaan aseen vääntämiseen johtavat tilanteet.

Tekniikka aiheuttaa turvallisuuden osalta ongelmia vain jos sitä ei osata tunnistaa. Asekäsi kääntyy asentoon, jossa aseeseen tarrautuminen kättä väännöstä pois vetämättä saattaa aiheuttaa tekijälle kipua. Tämän voi välttää joko tekemällä minkä tahansa vastatekniikan tai päästämällä omasta aseesta kiinni.

Tietämättömyys tekniikasta ei suojaa näiltä mahdollisilta ongelmilta.  Aseiden vääntäminen sivuun on miekkailun perustekniikkaa, joka täytyy osata. Aseisiin kohdistuu välttämättä vääntämisiä, jotka täytyy oppia tunnistamaan ja välttämään.

Yksilöharjoite 3: Heilumalla kestävään voimaan

 

Etuheilautus kahvakuulalla ei ole monimutkainen juttu, eikä siitä tässäkään harjoituksessa tehdä sellaista. Harjoitus on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava.

1. Kahvakuula roikkuu rennoissa käsissä
2. Lantio, jalat ja selkä joustavat, päästäen kuulaa alaspäin
3. Lantio, jalat ja selkä suoristuvat, voima heilauttaa kuulan ylös eteen
4. Kuulan tullessa alas joustetaan, virittäen keho uuteen suoristumiseen
5. Toistetaan kunnes väsyttää aivan hillittömästi, sitten vielä viisi toistoa

Ideana on tehdä monta suoritusta sangen painavalla kuulalla. Tai käsipainolla. Tai jollain nuijalla. Tai kivenmurikalla. Kivenmurikka on siitä hyvä, että sitä heiluttamalla saa näppeihin ja käsivarsiin voimaa vähän roimemmin.

Myös pienet alasimet tai keilapallot käyvät harjoituksen tekemiseen hyvin.




Harjoituksen ideana on harjoitella monipuolisesti voimaa keskikehoon, tukemaan pitkään jatkuvaa taistelusuoritusta. Toistoja olisi hyvä aluksi jo tehdä parikymmentä. Lopulta kannattaisi tähdätä jopa viidenkymmenen toiston sarjoihin, joiden lopuksi olon pitäisi olla kohtuuttoman hikistä ja monipuolisesti rasittunutta. Tehdään tätä maksimivoimaharjoitteen sijasta siis taistelukestävyysharjoitteena.

Näin treenaten kilpi nousee pidempään ja keihäs pysyy tanassa, vaikka voimien luulisi jo loppuneen. Myös työperäiset tukielinkivut saattavat pysyä poissa, mutta se on vain sivubonus. Pääasia on, että taistelukyky lisääntyy.

 Tekniikkaa kannattaa muunnella, eikä selän tarvitse tehdä kovinkaan suurta liikettä, jos se tuntuu paremmalta. Tässä minimalistinen variantti tekniikasta.

Tätä ei tosiaan tarvitse tehdä välttämättä kahvakuulalla, käsipaino tai mikä tahansa sopiva painava mötikkä toimii, kuten alla olevalla videolla demonstroidaan.

Ja jos haluaa tehdä mieluummin kahdella pienemmällä painolla (mikä onnistuu pienemmillä esineillä ja aiheuttaa erilaista rasitusta mikä on aina mahtavaa vuorottelua), kannattaa ensin tutustua jo Yksilöharjoite 1:stä tutun Jeffrey Brooksin perinpohjaisiin ohjeisiin aiheesta.

Tekniikka 3: Pisto kilven yli torjunnan jälkeen

Tekniikassa vastustajan lyönti torjutaan kilvellä ja miekalla, minkä jälkeen siirrytään eteenpäin ja pistetään vastustajaa ylävartaloon oman puolustuksen yli.


Kyseessä on eräs yksinkertaisimmista vastatekniikoista kilvellä ja miekalla. Alkuasento pitää kilven hieman koholla ja aseen valmiudessa. Kilpipuolen jalka on edellä, mistä syystä vastustajalla on hieman etulyöntiasemaa lyömisetäisyyksien osalta. Tekniikka aloitetaan torjunnalla vastustajan yrittäessä käyttää tätä etäisyysetuaan hyväksi lyömällä ylhäältä tulevan iskun.

Torjunnassa vastustajan yritys torjutaan kilpeä käyttäen miekkakäden puolelle. Torjunta tehdään niin, että se ohjaisi epäonnistuessaankin iskun sivuun - kyseessä ei ole iskun täysin pysäyttämään pyrkivä kova torjunta. Torjunnan aikana kilpi säilyttää kontrollin vastustajan aseesta ja siirtyy sitomaan asetta painamalla sitä vastustajan kehoa vasten. Tämän sidonnan aikana vastustajaa pistetään yläruumiiseen oman kilven ja vastustajan aseen yli.

Jalkatyöhön valmistaudutaan siirtämällä voima torjunnan taakse. Tämän jälkeen, jo torjunnan aikana, aloitetaan askel eteenpäin välimatkan kuromiseksi umpeen. Tässä ei käytetä ristiaskelia, pelkkä tavallinen askel eteenpäin alussakin edessä olevalla jalalla riittää. Askeleen pituus riippuu vastustajan sijoittumisesta ja asepituudesta. Mitä pidempää asetta vastustajan käyttää, sitä pidempi askel on otettava etäisyyden umpeen kuromiseksi.

Tekniikka on yksinkertainen vastatekniikka suurten aseiden voimankäyttöä vastaan ja sitä voi käyttää pistojakin vastaan. Aloittelijoille voi olla myös vaikea tietää mitä tehdä, jos vastustajan aseen joutuu torjumaan asekäden puolelle, mihin tämä tekniikka tarjoaa nopean perusvaihtoehdon.

Omien varusteiden yli pistäminen on tärkeä taito, jonka nopeaksi ja sujuvaksi opettelemisen voi aloittaa tämän tekniikan kautta.

Taistelutilanteissa joskus useampia vastustajia vastaan on tärkeää, että tekniikkavalikoimasta löytyy pitkiä tai voimalla käytettyjä aseita vastaan lähestymistapa, jonka aikana kilven saa pidettyä torjumassa oman asekäden puolella. Jos tekniikan avulla saa esimerksiksi hyökättyä vastustajarivin laidassa olevan vastustajan kimppuun, on kilven pitäminen tekniikan aikana vastustajien ja itsen välissä tärkeää. Joskus tähän tarvitaan nyt esitetyn tekniikan kaltaisia tekniikoita, joissa torjunta suoritetaan aluksi epäjohdonmukaisen tuntoisesti ristiin.