Tekniikka 21: Torjunnan yhteydessä vastustajan taakse astuminen ja horjutus

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun, samanaikaisesti astutaan toiselle puolelle vastustajan taakse ja horjutetaan vastustajaa. 

Torjunta tehdään kiinni pitävänä torjuntana vastustajan jatkolyöntien estämiseksi.

Jalkatyössä keskeistä on siirtyä vastustajan taakse nopealla kiertävällä askeleella. Tekniikka onnistuu helpoiten, jos vastustaja on etenemässä nopeasti ja oma liike saadaan ajoitettua tapahtumaan samanaikaisesti vastustajan liikkeen kanssa. Jos vastustaja jää kauemmas tai hänellä on pidempi ase, tekniikkaa voi yrittää toteuttaa lisäaskeleen jälkeen, mutta onnistumistodennäköisyys ei ole yhtä hyvä kuin vastustajan liikettä hyödynnettäessä. 

Tekniikan aikana vastustajan liikettä manipuloidaan omalla kädellä. Askeleen aikana valmistaudutaan horjuttamaan vastustajaa. Horjutukseen käytetään kiertoaskeleen voimaa, jonka tulisi suuntautua kohtisuoraan vastustajan jalkojen väliseen pisteeseen verrattuna. 

Miten vahvana horjutusta tehdäänkään, sen tulisi ohjata vastustajan asekäden olkapäätä poispäin itsestä, jolloin asekädellä lyöminen on mahdollisimman hankalaa ja hidasta.

Jos tekniikka aloitetaan kauempaa, ensimmäisen käsikontaktin voi joutua ottamaan vastustajan käteen.

Tekniikan lopuksi vastustajaa voi horjuttaa tai jopa kaataa. 

Tekniikka onnistuu erityisen hyvin kilven kanssa toteutettuna.

Tekniikan opettamisesta on muissa tekniikoissa hyötyä, koska se opettaa vastustajan vahvalta hyökkäyslinjalta pois siirtymistä, asekäden manipulointia ja tasapainosta pois saattamista.

Tekniikka 20: Pisto vastustajan torjunnan ohi hämäyksen jälkeen

Tekniikassa hämätään vastustaja torjumaan ylös, minkä jälkeen pistetään torjunnan alta.

Tekniikan on tarkoitus toimia alkeisesimerkkinä hämäyksestä. Siinä ovat esiteltyinä selkeinä kokonaisuuksina hämäyksen peruselementit: oman toiminnan väärin esittäminen, vastustajan ennakoitavissa oleva reaktio hämäykseen ja oma suunniteltu uusi tekniikka, joka hyödyntää vastustajan reaktiota.

Tekniikan alussa esitetään, että ollaan lyömässä erittäin luja lyönti ylhäältä. Lyönti isketään suurella kaarella ja harjoittelijoille on suositeltu vertahyytävää karjaisua mielikuvaa ryydittämään. Sillä, onko huuto keskittynyt kiai, ryhmän taisteluhuuto vai epämääräistä älämölöä ei ole väliä, kunhan se kiinnittää huomion ja saa vastustajan kavahtamaan. Ainoana teknisenä yksityiskohtana huudon keskittämisellä saadaan vastustaja luulemaan, että isku todella on osumassa ylävartaloon, vaikka todellinen ajoitus tähtääkin hieman myöhempään.

Vastustajalle täytyy saada aikaan mielikuva, että jos hän ei torju, hänen kallonsa tulee kaikumaan iskun voimasta pitkään. Tällöin hän kohottaa aseensa sitoutuneeseen torjuntaan, koska mikään vähempi ei riitä. 

Kun vastustaja tekee sitoutunutta torjuntaa, oma isku lyödäänkin hieman liian lyhyellä kaarella ja samalla liike-energialla  vastustajaa tämän torjunnan alapuolelta pistäen.

Tekniikan jälkeen poistuminen tulisi valmistautua tekemään niin, että oma ase suojaa ylälinjaa ja oma asento on nopean poistumisen aikana matala.

Tekniikkaa soveltuu hyvin käytettäväksi kahdenkädenmiekkojen ja varsiaseiden kanssa. Näiden vahvojen aseiden iskuja ei voi torjua puolivillaisesti, joten vastustaja joutuu reagoimaan niihin sitoutuneilla torjunnoilla. Samaan aikaan aseet ovat kuitenkin pitkän vipuvartensa vuoksi hyvin ketteriä, joten niillä on helppo ohittaa vastustajan torjunta.

Tekniikka on yksinkertainen ja jää teatraalisine hämäyksineen harjoittelijan mieleen. Tekniikka erittelee hämäyksen eri osa-alueet ja näitä muistikuvia on helppo käyttää uusien hämäysten rakentamiseen samalla anna väärä kuva toiminnastasi - vastustaja reagoi - ennakoi reaktio -kaavalla.

Tavallisena jatko-opetuksena harjoittelijoille on pian tämän tekniikan jälkeen ryhdytty opettamaan ryhmässä hämäämistä niin, että yksi ottelija tietoisesti siirtää vastustajan puolustusta huutamalla ja uhkaavasti elehtimällä, jolloin hänen toverilleen aukeaa hyökkäysmahdollisuuksia. Tätä ennen on kannattanut aloittaa opetus useamman taistelijan yhteistyöstä vastustajan torjumiskulmien heikentämiseksi, mutta muita perustaitoja asian opettamiseen ei ole tarvittu. Jos aloitteleva taistelija oppii nämä perusasiat vastustajan hämäämisestä, kulmien avaamisesta ja mahdollisesti myös vastustajan hyökkäyksiin houkuttelusta, hän kykenee auttamaan joukkotaisteluissa kokeneempia tovereitaan merkittävästi.

Tekniikka 19: Vastustajan asekäden kaappaaminen omaan kainaloon

Vastustajan lyönti tai pisto ohjataan sivuun. Samaan aikaan lähestytään ja kaapataan vastustajan ase kainaloon, minkä jälkeen tätä pistetään.

Tekniikassa käytetty torjunta on jo tekniikasta 1 tuttu perustorjunta, jossa oma miekka käännetään ja sen etuterällä ohjataan vastustajan asetta sivuun. Tässä tekniikassa teräkontakti säilytetään ja sitä pidetään yllä eteenpäin nopeasti astumalla. 

Vastustajan asekäsi kaapataan kiertämällä oma vapaana oleva käsi vastustajan käden ympäri. Käsi etenee tekniikkaan oman aseen alta, sen suojaamana. Kiertoon mentäessä ja sen aikana sormien tulee olla yhdessä. Sormien tulee osoittaa, hieman poispäin vastustajan kädestä, jotta tämän liike ei voi johtaa sormien murtumiseen.

Tekniikassa ajoitus on ensisijainen. Kun vastustaja astuu eteenpäin hyökätessään, on tekniikan onnistumisen kannalta välttämätöntä aloittaa liike eteenpäin välittömästi. Jos tässä ei onnistuta, tekniikka ei tule onnistumaan ja sitä on vaihdettava, yleensä tekniikan 1 mukaiseksi.

Jos vastustaja tietää, mitä tekniikassa tehdään, hän todennäköisesti pyrkii kiinni jäämisen huomatessaan etenemään lähikontaktiin ja painiin. Tätä voidaan estää lukon tiukennuksella käsistä ja oman asekäden kyynärpään vetämisellä nopeasti taaksepäin, jolloin vastustaja ei saa kiinni omasta aseesta tai kädestä. Tämä asekäden kyynärpään nopea takaisinpäin vetäminen on myös nopein vastatekniikka tekniikkaa vastaan.

Jos vastustaja ehtii liian lähelle, eikä kyynärpäätä ehdi vetää takaisin, luonnollisin jatkotekniikka on vastustajan iskeminen oman miekan pommelilla.

Jalkatyössä tärkeintä on astua nopeasti eteenpäin. Tavallisinta on lähteä varmuusasennosta, jossa asekäden jalka on edessä ja astua toinen jalka nopeasti eteenpäin lähelle vastustajaa. Esimerkkivideossa jalka astutaan vastustajan jalkojen väliin tähdäten ja hieman vinottain, mikä antaa suojaa eräältä tekniikan tavallisista vastatekniikoista, kiveksille potkaisemiselta. 

Tekniikka soveltuu hyvin myös suurempien aseiden kiinni ottamiseen. Jos kiinni otettu ase on esimerkiksi keihäs, voi sen napata kainaloon ja liukua varresta kiinni pitäen eteenpäin. Jos ase taas on varsiase, kannattaa varautua siihen, että vastustaja käyttää aseen vipuvartta ja yrittää jonkinlaista kaatoa.

Tekniikka 18: Vastustajan hyökätessä astutaan takaviistoon ja lyödään alakautta käsiin

Tekniikassa vastustajan pistäessä lyödessä astutaan takaviistoon kiertävällä askeleella. Rintamasuunta on askeleen lopussa yhä kohti vastustajaa. Kiertoliikkeen energia käytetään iskuun, joka kohdistuu alakautta vastustajan käsiin. Kierron hyödyntämisen vuoksi iskun käsiin tulisi onnistua nopeana ja väkevänä.

Tekniikan hyviä puolia on, että se on sangen turvallinen. Askel vie pois vastustajan hyökkäyslinjalta ja etäisyyden pitäisi olla sellainen, että vastustajan käsiin kyetään juuri ja juuri lyömään vahva isku. Etäisyyden vuoksi tekijä on turvassa, vaikka tekniikka muuten epäonnistuisikin täysin.

Myös se, että miekka tekniikan lopussa on itsen ja vastustajan välillä, valmiina vastatekniikkaan tai pistoon on tekniikan etuja.

Tekniikka 17: Vastustajan sitominen aseella ja kilvellä

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen lähestytään kilpi edellä, kilvellä vastustajaa kontrolloiden. Asekäsi kiertää samalla aseen pommelin vastustajan käden ympäri ja sitoo asekäden. 

Olennaista on lähestyä vastustajaa ja tarpeen mukaan horjuttaa häntä niin, ettei hän saa estettyä sitomista eikä tehtyä vastahyökkäystä 

Lopputuloksena vastustaja on sidottu, hänen kätensä on laitettu lukkoon ja hänen aseensa voidaan poistaa nopealla nykäisyllä.

Tekniikkaa on opetettu kahdesta syystä. Ensinnäkin se on toiminut pohjana edistyneemmille painitekniikoille, jotka perustuvat käden tai aseen sitomiseen. Toisekseen harjoittelijat ovat sen myötä oppineet varomaan kätensä sitomista. Tekniikkahan ei onnistu, jos sen aloittamisen havaitsee ja vetää sekä kyynärpäänsä, että aseensa turvaan.

Tekniikassa voi käyttää minkä kokoista kilpeä vain, isomman kanssa tekniikka on jopa turvallisempi tekijälleen. Tekniikka onnistuu myös ilman kilpeä, niin kahdella aseella kuin pelkän yhden aseenkin kanssa. Tällöin on torjunnassa oltava tarkempi ja horjuttamisen aikana on varottava sormiaan. 

TEKNIIKKA 16: TORJUNTA, LINJA HALTUUN, VASTAPISTO

Tekniikka on yksinkertainen, nopea ja tehokas. Jos sitä lähtee koettamaan, tekniikka on toteutettava päättäväisesti tai siihen todennäköisesti ehditään tehdä vastatekniikka.

Tekniikka lähtee liikkeelle vastustajan hyökkäyksen torjumisella sivuun. Samalla edetään päättäväisesti ja otetaan sisälinja haltuun. Vastustajan aseeseen säilytetään teräkontakti, jolla sitä pidetään ulkolinjalla. Eteenpäin menevä liike päättyy pistoon vastustajan ylävartaloon.

Tekniikka on opetuksessa keskeinen perustekniikka. Siinä on useita keskeisiä opetuksellisia elementtejä: se korostaa keskeisimmän hyökkäyslinjan hallussa pitämisen tärkeyttä ja samalla se on räjähtävässä nopeudessaan nopeimpia tapoja lopettaa taistelu.

Vastatekniikoina tehtävät sisälinjan takaisin ottamiset ovat myös keskeisiä ymmärrettäviä miekkailuopetuksessa.

Tekniikan jatkotekniikkana kannattaa opettaa half-sword -tekniikka, jossa omasta miekasta otetaankin kiinni terästä torjunnan aikana, edetään hyvin lähelle vastustajaa ja pistetään tätä voimallisesti. Tämä mahdollistaa tarkemman ja vahvemman teräkontrollin, sekä tehokkaamman läheltä taistelemisen.

Tekniikka on myös keskeisiä vastatekniikoita varsiaseilla ja keihäillä, hieman muuteltuna.

Linkkejä videoihin, joissa näytetään vastaavaa tekniikkaa:

Esimerkki half-swording -tekniikasta historiallisen miekkailun puolelta.

Tekniikan esittelyä ja linjan haltuunottoa vastatekniikkana hyvin selvästi esitettynä:

Esimerkki samantyyppisestä tekniikasta suoritettuna sauvalla.

Tekniikka 15: Torjunta, vastustajan käsien sidonta, pisto kaulaan

Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun ohjaten. Samalla väistetään eteen sivulle. Väistön aikana käännytään, työnnetään käsi vastustajan käsien yli, kierretään käsi vastustajan käsien ympäri ja pistetään vastustajaa kaulaan.

Tekniikassa olennaista on lähestymisen ajoittamisen oppiminen. Tästä syystä sen osaaminen parantaa merkittävästi kontaktiin menemisen ajoittamista kaikkia aseita vastaan.

Käsien sitomisen voi tehdä pienen kilven tai oman pienen aseen kanssa. Erityisesti suuren kilven kanssa se ei kuitenkaan onnistu.

Tekniikka on hyvin yleisesti käytetty erilaisia varsiaseita vastaan. Tällöin kättä ei välttämättä saa vastustajan käsien ympärille, mutta pelkkä aseen varresta kiinni pitäminenkin usein sitoo tämän toimintaa merkittävästi.

Tavallisin vastatekniikka on pitää riittävää etäisyyttä vastustajasta ja vetää käden taaksepäin omaa kehoa kohti, jos vastustaja pyrkii lähelle. Jos tässä epäonnistutaan ja vastustaja saa kiinni käsistä, on tavallisin vastatekniikka vastustajan horjuttaminen päättäväisellä lähestymisellä, jonka jälkeen käsien vapauttaminenkin voi onnistua vastustajan ollessa epätasapainossa.

Tekniikka 14: Suora vastaisku takaterällä

 

Tekniikka jatkaa yksinkertaisten ja nopeiden vastatekniikoiden sarjaa. Tällä kertaa pääopetus on takaterän käyttö vastatekniikassa.

Tällä kertaa tekniikka alkaa vastustajan iskun torjunnalla. Torjunta tehdään noin kello kolme suuntaan, koko ajan varmistaen, että vastustajan iskun voima ohjautuu vaarattomasti sivuun. 

Samalla kun vastustajan isku torjutaan, sisälinja otetaan haltuun ohjaamalla vastustajan iskua jatkamaan matkaansa ohi ja astumalla pieni sivuaskel. Sisälinjan hallussa pitäminen tarkoittaa, että toisen ottelijan ase on pois ottelijoiden välistä, kun taas omalla aseella voidaan yhtä uhata vastustajaa. 

Tämän jälkeen vastustajaa lyödään mahdollisimman suoralla takaterän iskulla, joka mieluiten kohdistuu vastustajan kaulaan. Miekka liikkuu niin vähän ja niin suoraan kuin mahdollista, sillä se on nopeinta ja pitää puolustuksen varmimmin paikallaan. 

Tällä kertaa tekniikka ei lopu kunnolliseen viiltoon, vaan pelkästään takaterän iskuun. Tähän on syynä nopean hyökkäämistavan opettelu, eivät historialliset esimerkit tai se, miten miekalla on paras leikata.

Kun tämä tekniikka alkaa olla pitkämiekalla hallussa, sitä voi alkaa opetella lyhyemmillä miekoilla, kahdenkädenmiekoilla ja takaterän omaavilla varsiaseilla. Samaa voi opetella myös taistelusauvoilla, joiden tekniikkarepertuaariin takaterän iskut torjunnan jälkeen ovat kiinteästi kuuluneet monissa maissa. 

Tekniikka 13: Pariharjoite etäisyyden ja vastustajan käden manipuloinnin opettelemiseen

Tekniikassa 13 harjoitellaan sitä, että joku yrittää tulla liian lähelle lyömään vauhdilla. Hänet ohjataan päättäväisesti sivuun ja otetaan hallitusti etäisyyttä.

Tekniikassa vastustaja lähestyy ja iskee miekalla iskun päätä kohden. Isku ohjataan sivuun, samalla vastustajan asekäden puolelle väistäen ja eteenpäin sivulle astuen. Samalla toinen käsi siirtyy manipuloimaan vastustajan kättä. Kuten aiemmissakin tekniikoissa, kosketus kämmenellä, ei koskaan sormet edellä. Poistuminen tehdään kiertävällä askeleella, samalla vastustajan kättä manipuloiden ja mieluusti kontaktista poistuttaessa hieman poispäin tönäisten.

Harjoitteen tarkoituksena on opettaa etäisyydenhallintaa ja vastustajan asekäden manipulointia. Ylimääräiset välineet on riisuttu pois, jotta harjoittelijan täytyisi keskittyä pelkästään keskeiseen suoritukseen: lähelle menemiseen ja sieltä poistumiseen, hyvällä torjunnalla, oikealla ajoituksella ja toimivalla jalkatyöllä. 

Tämä harjoite mahdollistaa monien lähestymiseen perustuvien tekniikoiden suorittamisen teknisesti toimivasti ja antaa sekä suoritusvarmuutta, että rohkeutta toteuttaa näitä tekniikoita nopeasti.

Harjoite kannattaa aluksi tehdä hitaasti, jotta harjoituksessa voidaan hosumatta keskittyä tekemään tekniikka oikein.

Harjoite onnistuu parhaiten samankätisten harjoittelijoiden kesken. Jos harjoittelijat ovat erikätisiä, harjoitetta kannattaa tehdä kahdella kädellä käytettävillä miekoilla. Nämä miekat kuitenkaan eivät saa olla niin pitkiä, ettei lähietäisyydelle pääse, silloin tämä harjoite ei toimi toivotulla tapaa, vaan siihen on pelattava aikaa lähestymiseen ja tehtävä pidempi vastustajan aseen hallinta omalla aseella.

Yksilöharjoite 12: Punnertaminen

Miekkaileminen kysyy monipuolista voimantuotantoa koko kehosta. Ylävartalon ja tärkeän keskikehon kokonaishallinnan harjoittamiseen erinomainen keino on etunojapunnerrusten tekeminen. Niiden tekeminen johtaa suurempaan iskunopeuteen ja parempaan lajikuntoon, sekä pienentää onnettomuustodennäköisyyttä. 

Etunojapunnerruksen ohjeita vielä alempana linkeissä, mutta tekniikkana se yleiskuvauksena kyseessä on liike, jossa asetutaan suorin vartaloin etunojaan niin, että vain kädet ja varpaat+päkiät koskettavat maata. Tästä laskeudutaan alas käsiä koukistamalla, keho suorana pitäen. Kun on päästy noin alas, sanotaan kämmenen leveyden päähän maasta, noustaan ylös käsien ja hartioiden voimin, kehoa yhä vain suorana pitäen.

Tekniikka on siitä hyvä, ettei se kysy mitään apuvälineitä ja sen vaativuutta on helppo säädellä. Jos punnerrukset esimerkiksi onnistuvat liian helposti, voi taakalla vaikeuttaa suoritusta, esimeriksi laittamalla selkäänsä repun täynnä kirjoja tai kiviä.

Jos punnerrukset taas tuntuvat liian vaikeilta, niitä voi helpottaa usealla tapaa. Yksinkertaisinta on tehdä niitä aluksi helpotetussa kulmassa, vaikkapa niin, että kädet lepäävät tukevan pöydän päällä tekniikkaa tehdessä. Toinen tapa on pitää varpaiden ja päkiöiden sijaan polvia maassa penkkipunnerruksen aikana.

Kumpikin näistä tavoista on hyvä tapa harjoitella penkkipunnerrusta, jos se ei ole tuttu tekniikka.

Penkkipunnerrus tangolla, käsipainoilla tai millä vain esineellä joka käteen sattuu, on myös erinomainen harjoite, jota kannattaa tehdä. Kevyellä esineellä penkkipunnertamien voi olla myös eräs tavoista kehittää aluksi voimiaan, jos punnerrukset kehon painolla eivät onnistu.

Etunojapunnerrus on erinomainen ja sangen turvallinen tapa pitää kotioloissa huolta kunnostaan ja välttää vähäisen liikunnan aiheuttamia kipuja ja kroonisia vaivoja.

Jos haluaa kokeilla punnerrusten harjoittelua haasteen kautta, niitä voi lähteä tekemään sataan punnerrukseen tähtäävän ohjelman sisältävän haasteen kautta.
http://www.100punnerrusta.com

Englanninkielinen pidempi selostus tekniikasta, sisältäen videon kanssa selitystä erilaisten käden sijoittamisten vaikutukselle tekniikan kohdistumiseen.

Suomenkielinen kuvaus punnertamisen tekniikasta.
https://tikis.fi/naisten-treeni/kuinka-tehda-taydellinen-punnerrus/

Tekniikkakuvauksen sisältävä suomenkielinen kuvaus punnertamisesta.
https://blogit.terve.fi/piiapajunen/naiset-jarkyttavan-huonoja-punnertamaan/

Lihastohtorin kuvaus rintalihasten treenaamisesta, koskien erityisesti penkkipunnerrusta, jota siis myös suositellaan vahvasti. Lihastohtorin blogissa erilaiset punnerrusliikkeet ovat erinomaisina lihaskuntoa kasvattavina liikkeinä usein esillä. Kannattaa siis tutustua muihinkin blogin teksteihin aiheesta. https://lihastohtori.wordpress.com/2018/11/04/rintalihakset-kasvuun/