Harjoitteita ja kirjoituksia miekkailun sekä muiden keskiaikaisten asetaitojen harjoittelemisen tueksi. Mukana niin tekniikkaharjoitteita kuin lajikunnon kohottamiseen tähtääviä harjoitteitakin. Blogin ideana on esitellä harjoitteita parin kanssa tai yksin tehtäväksi muun kamppailulajiharjoittelun tueksi ja lajille ominaisen suorituskyvyn parantamiseksi.
Tekniikassa vastustajan pistäessä lyödessä astutaan takaviistoon kiertävällä askeleella. Rintamasuunta on askeleen lopussa yhä kohti vastustajaa. Kiertoliikkeen energia käytetään iskuun, joka kohdistuu alakautta vastustajan käsiin. Kierron hyödyntämisen vuoksi iskun käsiin tulisi onnistua nopeana ja väkevänä.
Tekniikan hyviä puolia on, että se on sangen turvallinen. Askel vie pois vastustajan hyökkäyslinjalta ja etäisyyden pitäisi olla sellainen, että vastustajan käsiin kyetään juuri ja juuri lyömään vahva isku. Etäisyyden vuoksi tekijä on turvassa, vaikka tekniikka muuten epäonnistuisikin täysin.
Myös se, että miekka tekniikan lopussa on itsen ja vastustajan välillä, valmiina vastatekniikkaan tai pistoon on tekniikan etuja.
Tekniikassa vastustajan isku torjutaan miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen lähestytään kilpi edellä, kilvellä vastustajaa kontrolloiden. Asekäsi kiertää samalla aseen pommelin vastustajan käden ympäri ja sitoo asekäden.
Olennaista on lähestyä vastustajaa ja tarpeen mukaan horjuttaa häntä niin, ettei hän saa estettyä sitomista eikä tehtyä vastahyökkäystä
Lopputuloksena vastustaja on sidottu, hänen kätensä on laitettu lukkoon ja hänen aseensa voidaan poistaa nopealla nykäisyllä.
Tekniikkaa on opetettu kahdesta syystä. Ensinnäkin se on toiminut pohjana edistyneemmille painitekniikoille, jotka perustuvat käden tai aseen sitomiseen. Toisekseen harjoittelijat ovat sen myötä oppineet varomaan kätensä sitomista. Tekniikkahan ei onnistu, jos sen aloittamisen havaitsee ja vetää sekä kyynärpäänsä, että aseensa turvaan.
Tekniikassa voi käyttää minkä kokoista kilpeä vain, isomman kanssa tekniikka on jopa turvallisempi tekijälleen. Tekniikka onnistuu myös ilman kilpeä, niin kahdella aseella kuin pelkän yhden aseenkin kanssa. Tällöin on torjunnassa oltava tarkempi ja horjuttamisen aikana on varottava sormiaan.
Tekniikka on yksinkertainen, nopea ja tehokas. Jos sitä lähtee koettamaan, tekniikka on toteutettava päättäväisesti tai siihen todennäköisesti ehditään tehdä vastatekniikka.
Tekniikka lähtee liikkeelle vastustajan hyökkäyksen torjumisella sivuun. Samalla edetään päättäväisesti ja otetaan sisälinja haltuun. Vastustajan aseeseen säilytetään teräkontakti, jolla sitä pidetään ulkolinjalla. Eteenpäin menevä liike päättyy pistoon vastustajan ylävartaloon.
Tekniikka on opetuksessa keskeinen perustekniikka. Siinä on useita keskeisiä opetuksellisia elementtejä: se korostaa keskeisimmän hyökkäyslinjan hallussa pitämisen tärkeyttä ja samalla se on räjähtävässä nopeudessaan nopeimpia tapoja lopettaa taistelu.
Vastatekniikoina tehtävät sisälinjan takaisin ottamiset ovat myös keskeisiä ymmärrettäviä miekkailuopetuksessa.
Tekniikan jatkotekniikkana kannattaa opettaa half-sword -tekniikka, jossa omasta miekasta otetaankin kiinni terästä torjunnan aikana, edetään hyvin lähelle vastustajaa ja pistetään tätä voimallisesti. Tämä mahdollistaa tarkemman ja vahvemman teräkontrollin, sekä tehokkaamman läheltä taistelemisen.
Tekniikka on myös keskeisiä vastatekniikoita varsiaseilla ja keihäillä, hieman muuteltuna.
Linkkejä videoihin, joissa näytetään vastaavaa tekniikkaa:
Tekniikassa vastustajan isku torjutaan sivuun ohjaten. Samalla väistetään eteen sivulle. Väistön aikana käännytään, työnnetään käsi vastustajan käsien yli, kierretään käsi vastustajan käsien ympäri ja pistetään vastustajaa kaulaan.
Tekniikassa olennaista on lähestymisen ajoittamisen oppiminen. Tästä syystä sen osaaminen parantaa merkittävästi kontaktiin menemisen ajoittamista kaikkia aseita vastaan.
Käsien sitomisen voi tehdä pienen kilven tai oman pienen aseen kanssa. Erityisesti suuren kilven kanssa se ei kuitenkaan onnistu.
Tekniikka on hyvin yleisesti käytetty erilaisia varsiaseita vastaan. Tällöin kättä ei välttämättä saa vastustajan käsien ympärille, mutta pelkkä aseen varresta kiinni pitäminenkin usein sitoo tämän toimintaa merkittävästi.
Tavallisin vastatekniikka on pitää riittävää etäisyyttä vastustajasta ja vetää käden taaksepäin omaa kehoa kohti, jos vastustaja pyrkii lähelle. Jos tässä epäonnistutaan ja vastustaja saa kiinni käsistä, on tavallisin vastatekniikka vastustajan horjuttaminen päättäväisellä lähestymisellä, jonka jälkeen käsien vapauttaminenkin voi onnistua vastustajan ollessa epätasapainossa.
Tekniikka jatkaa yksinkertaisten ja nopeiden vastatekniikoiden sarjaa. Tällä kertaa pääopetus on takaterän käyttö vastatekniikassa.
Tällä kertaa tekniikka alkaa vastustajan iskun torjunnalla. Torjunta tehdään noin kello kolme suuntaan, koko ajan varmistaen, että vastustajan iskun voima ohjautuu vaarattomasti sivuun.
Samalla kun vastustajan isku torjutaan, sisälinja otetaan haltuun ohjaamalla vastustajan iskua jatkamaan matkaansa ohi ja astumalla pieni sivuaskel. Sisälinjan hallussa pitäminen tarkoittaa, että toisen ottelijan ase on pois ottelijoiden välistä, kun taas omalla aseella voidaan yhtä uhata vastustajaa.
Tämän jälkeen vastustajaa lyödään mahdollisimman suoralla takaterän iskulla, joka mieluiten kohdistuu vastustajan kaulaan. Miekka liikkuu niin vähän ja niin suoraan kuin mahdollista, sillä se on nopeinta ja pitää puolustuksen varmimmin paikallaan.
Tällä kertaa tekniikka ei lopu kunnolliseen viiltoon, vaan pelkästään takaterän iskuun. Tähän on syynä nopean hyökkäämistavan opettelu, eivät historialliset esimerkit tai se, miten miekalla on paras leikata.
Kun tämä tekniikka alkaa olla pitkämiekalla hallussa, sitä voi alkaa opetella lyhyemmillä miekoilla, kahdenkädenmiekoilla ja takaterän omaavilla varsiaseilla. Samaa voi opetella myös taistelusauvoilla, joiden tekniikkarepertuaariin takaterän iskut torjunnan jälkeen ovat kiinteästi kuuluneet monissa maissa.
Tekniikassa 13 harjoitellaan sitä, että joku yrittää tulla liian lähelle lyömään vauhdilla. Hänet ohjataan päättäväisesti sivuun ja otetaan hallitusti etäisyyttä.
Tekniikassa vastustaja lähestyy ja iskee miekalla iskun päätä kohden. Isku ohjataan sivuun, samalla vastustajan asekäden puolelle väistäen ja eteenpäin sivulle astuen. Samalla toinen käsi siirtyy manipuloimaan vastustajan kättä. Kuten aiemmissakin tekniikoissa, kosketus kämmenellä, ei koskaan sormet edellä. Poistuminen tehdään kiertävällä askeleella, samalla vastustajan kättä manipuloiden ja mieluusti kontaktista poistuttaessa hieman poispäin tönäisten.
Harjoitteen tarkoituksena on opettaa etäisyydenhallintaa ja vastustajan asekäden manipulointia. Ylimääräiset välineet on riisuttu pois, jotta harjoittelijan täytyisi keskittyä pelkästään keskeiseen suoritukseen: lähelle menemiseen ja sieltä poistumiseen, hyvällä torjunnalla, oikealla ajoituksella ja toimivalla jalkatyöllä.
Tämä harjoite mahdollistaa monien lähestymiseen perustuvien tekniikoiden suorittamisen teknisesti toimivasti ja antaa sekä suoritusvarmuutta, että rohkeutta toteuttaa näitä tekniikoita nopeasti.
Harjoite kannattaa aluksi tehdä hitaasti, jotta harjoituksessa voidaan hosumatta keskittyä tekemään tekniikka oikein.
Harjoite onnistuu parhaiten samankätisten harjoittelijoiden kesken. Jos harjoittelijat ovat erikätisiä, harjoitetta kannattaa tehdä kahdella kädellä käytettävillä miekoilla. Nämä miekat kuitenkaan eivät saa olla niin pitkiä, ettei lähietäisyydelle pääse, silloin tämä harjoite ei toimi toivotulla tapaa, vaan siihen on pelattava aikaa lähestymiseen ja tehtävä pidempi vastustajan aseen hallinta omalla aseella.
Miekkaileminen kysyy monipuolista voimantuotantoa koko kehosta. Ylävartalon ja tärkeän keskikehon kokonaishallinnan harjoittamiseen erinomainen keino on etunojapunnerrusten tekeminen. Niiden tekeminen johtaa suurempaan iskunopeuteen ja parempaan lajikuntoon, sekä pienentää onnettomuustodennäköisyyttä.
Etunojapunnerruksen ohjeita vielä alempana linkeissä, mutta tekniikkana se yleiskuvauksena kyseessä on liike, jossa asetutaan suorin vartaloin etunojaan niin, että vain kädet ja varpaat+päkiät koskettavat maata. Tästä laskeudutaan alas käsiä koukistamalla, keho suorana pitäen. Kun on päästy noin alas, sanotaan kämmenen leveyden päähän maasta, noustaan ylös käsien ja hartioiden voimin, kehoa yhä vain suorana pitäen.
Tekniikka on siitä hyvä, ettei se kysy mitään apuvälineitä ja sen vaativuutta on helppo säädellä. Jos punnerrukset esimerkiksi onnistuvat liian helposti, voi taakalla vaikeuttaa suoritusta, esimeriksi laittamalla selkäänsä repun täynnä kirjoja tai kiviä.
Jos punnerrukset taas tuntuvat liian vaikeilta, niitä voi helpottaa usealla tapaa. Yksinkertaisinta on tehdä niitä aluksi helpotetussa kulmassa, vaikkapa niin, että kädet lepäävät tukevan pöydän päällä tekniikkaa tehdessä. Toinen tapa on pitää varpaiden ja päkiöiden sijaan polvia maassa penkkipunnerruksen aikana.
Kumpikin näistä tavoista on hyvä tapa harjoitella penkkipunnerrusta, jos se ei ole tuttu tekniikka.
Penkkipunnerrus tangolla, käsipainoilla tai millä vain esineellä joka käteen sattuu, on myös erinomainen harjoite, jota kannattaa tehdä. Kevyellä esineellä penkkipunnertamien voi olla myös eräs tavoista kehittää aluksi voimiaan, jos punnerrukset kehon painolla eivät onnistu.
Etunojapunnerrus on erinomainen ja sangen turvallinen tapa pitää kotioloissa huolta kunnostaan ja välttää vähäisen liikunnan aiheuttamia kipuja ja kroonisia vaivoja.
Jos haluaa kokeilla punnerrusten harjoittelua haasteen kautta, niitä voi lähteä tekemään sataan punnerrukseen tähtäävän ohjelman sisältävän haasteen kautta. http://www.100punnerrusta.com
Englanninkielinen pidempi selostus tekniikasta, sisältäen videon kanssa selitystä erilaisten käden sijoittamisten vaikutukselle tekniikan kohdistumiseen.
Lihastohtorin kuvaus rintalihasten treenaamisesta, koskien erityisesti penkkipunnerrusta, jota siis myös suositellaan vahvasti. Lihastohtorin blogissa erilaiset punnerrusliikkeet ovat erinomaisina lihaskuntoa kasvattavina liikkeinä usein esillä. Kannattaa siis tutustua muihinkin blogin teksteihin aiheesta. https://lihastohtori.wordpress.com/2018/11/04/rintalihakset-kasvuun/
Vahvan iskun torjunnat jatkuvat. Tekniikassa vahva isku (tai pisto) ohjataan asekäden puolelle sivuun. Vastustajan ase ohjataan jatkamaan ohi, samalla pois iskun linjalta liikkuen. Oma liike-energia suunnataan samalla kahteen yht'aikaa tapahtuvaan asiaan: ylhäältä tulevaan pistoon kasvoihin ja vastustajan horjuttamiseen kilvellä.
Tekniikan jalkatyössä on huomioitava, että esimerkissä se aloitetaan miekkapuolen jalka edessä. Tällöin jalkatyö muodostuu yksinkertaisimmillaan kiertävästä takajalan askeleesta, jolla siirrytään pois vastustajan linjalta ja horjutetaan tätä.
Jos kilpipuolen jalka aloittaisi, jalkatyö tulisi aloittaa etenevällä askeleella etuviistoon kilpipuolelle.
Riippumatta kumpi jalka aloittaa, liikettä tulee jatkaa eteenpäin kunnes on horjuttamisetäisyydellä. Jos vastustajalla on pitkä ase, etenemistä ja aseen ohjaamista (tai jopa siitä kiinni pitämistä aseella ja kilvellä) tulee jatkaa, kunnes on horjutusetäisyydellä ja pääsee pistämään horjutetun vastustajan aseen yli.
Tekniikkaa voi käyttää myös liian vahvasti hyökkäävää kilvellä varustautunutta vastustajaa vastaan, mutta onnistuminen kysyy hyvää ajoitusta. Tällöin nopean horjuttamisen ja ylhäältä pistämisen merkitys korostuu, koska vastustajalla on paremmat mahdollisuudet saada puolustuksensa piston tielle.
Tekniikka on jatkumoa tekniikoille 10 ja 11. Näiden tekniikoiden opettamisella on pyritty siihen, että kilpiä käyttävät taistelijat osaavat useamman nopean perustekniikan, joita käyttää lähitaistelutilanteissa yksittäisten vastustajien nopeaan voittamiseen. Kilvet eivät saa pelätä isoja aseita tai vahvaa lyömistä. Tästä syystä kilven käyttäjille on opetettava tekniikkavalikoima, johon tukeutua. Tällöin voittamisesta tulee hallittua ja normaalia.
Opetus kannattaa aloittaa yksittäisten tekniikoiden opettamisesta ja toistamisesta selkärankaan asti. Kun taistelemisen peruspalikat ja niiden tuoma turvallisuuden tunne ovat hallussa, on opettamista ja oppimista helppo jatkaa soveltamiseen ja tekniikoiden ketjuttamiseen.
Tekniikassa torjutaan vahva ylhäältä tuleva isku sekä miekalla, että kilvellä. Samanaikaisesti siirrytään eteenpäin asekäden puolelle. Heti torjunnan jälkeen asekäsi ojennetaan eteenpäin ja lyödään mahdollisimman suora lyönti kasvoihin sisälinjaa pitkin.
Tämä tekniikka on suora vaihtoehto tekniikalle 10, jossa isku oli kiertävä. Suora isku on hieman nopeampi, mutta myös hieman heikompi, eikä kierrä vastustajan puolustusta. Jos vastustajan puolustuksessa on aukko, tämä on erinomainen nopea vastaisku.
Tekniikkaa voi käyttää myös sarjan aloitusiskuna, jolla pakotetaan vastustajan nostamaan puolustustaan nopeasti. Tämän puolustuksen siirtämisen jälkeen voidaan jatkaa hyväksi katsotulla, tilanteeseen sopivalla tavalla.
Iskun voi lyödä myös niin, että se päättyy pistona, jos vastustaja on hieman kauempana.
Jos vastustajalla on iso ase ja hän on kauempana, iskun voi kohdistaa myös hänen käteensä.
Tekniikassa lyödään kohtuullisen rauhallisella tahdilla harjoituslyönti penkillä. Ruumis kiertyy lyödessä, lopetus tehdään hidastaen, ei repien. Palautus mahdollisimman samaa
Mikä järkeä penkillä lyömisen harjoittelussa on?
1) Oppii lyömään penkillä!
2) Oudompien esineiden hallitsemisen harjoittelu parantaa kevyempienkin esineiden hallitsemista
3) Näppivoimat paranevat
4) Kehon hallitussa kiertymisessä keskikeho vahvistuu
5) Hartiakivut pysyvät poissa
Tätä on ehdotettu harjoitteluun erikoisharjoitteeksi silloin, kun parempiakaan harjoitteluvälineitä ei ole tarjolla.
Paitsi tietysti jos haluaa opetella lyömään penkillä, silloin tämä on pääasiallisia harjoitteita!
Tekniikkaa voi tietty rajoitella myös vaikkapa suurella kivellä, rautakangella, iranilaisella treeninuijalla tai pöydällä. Niin suurella esineellä ei kannata huitoa, että rikkoo itsensä tai ympäristönsä, eikä niin pienellä ettei siitä hieman vastusta olisi.
