Tekniikka 30: Maahanvienti kiertävällä käsilukolla torjunnan jälkeen

Tekniikassa torjutaan ylhäältä tuleva lyönti miekalla nopeasti eteenpäin astuen. Samalla tartutaan vastaotteella vastustajan kyynärvarresta. Tämän jälkeen käännytään kiertävällä liikkeellä, jonka aikana sekä väännetään vastustajaa kyynärvarresta liikkeen suuntaisesti alaspäin että väännetään liikkeen alussa tämän asetta omalla miekalla. Lopputuloksena vastustaja joko joutuu maahan lukotettuna tai hänen kätensä murtuu.

Lukottava käsi käännetään kiertoliikkeen aikana kiinni alas ja kiinni omaan kehoon. Tämä liike yhdessä kehon kierron kanssa mahdollistaa alasviennin. Videossa jalkatyön kierto on hyvin vähäeleinen kiertävä askel, mutta jotkut tekevät kyseisen askelluksen selvästi laajempana.

Tekniikassa siirrytään lopussa aseella vastustajan aseen vääntämisestä pistämiseen. Ennen tätä täytyy varmistaa, että vastustajan käsi on hyvin lukittuna omaa kehoa vasten ja aseen terä on turvallisessa suunnassa. 

Alasviennin aikana on mahdollista lyödä vastustajaa kasvoihin väistimellä, asekäden nyrkillä tai aseen pommelilla. Tämän tarkoituksena on vastustajan lamaannuttaminen ja vastarinnan murtaminen.

Tekniikka toimii vain, jos vastustajaa päästään hyvin lähelle ja tekniikka tehdään päättäväisesti. Tyypillisesti vastustaja voi välttää tekniikan onnistumisen joko taaksepäin vetäytymällä, aseen riittävän aikaisella vetämisellä pois kontaktista tai tarttumalla yhtaikaisesti kyynärvarteen.

Tekniikka ei ole tiettävästi sallittu missään turnaussäännöissä eikä tapahtumissa. Se sisältää erittäin suuren onnettomuusriskin, jonka lopputuloksena on murtunut käsi tai riittävän pitkässä kierrossa paikoiltaan vääntynyt olkapää. Tekniikkaa tulisi harjoitella vain kontrolloidussa ympäristössä, jossa joku osaa sen ja kykenee opettamaan sen muille turvallisesti. Jos päätätte harjoitella tekniikkaa, tehkää harjoitukset hitaasti, älkääkä viekö lukkoja äärimmilleen harjoittelun aluksi.

Lisää asiasta muualla:

Kiertävän lukotuksen ja aseistariisunnan vastaotteella kiinni vastustajan kädestä ottaen voi tehdä myös seisoen. Tästä oheisen Fencing Classics -blogin artikkelin kohdassa kolme. 

Jos ajatuksena on vain lopettaa taistelu miekkaillen, pelkkä horjutus sisäpuolelta riittää, kuten tässä Blood and Iron Heman videossa esitetään.

Jos haluaa oppia tekniikan jatkamisesta niin, että vastustaja väännetään mahalleen maahan, aikido-tavan voi katoa tästä Seidokan Aikido of South Carolinan videosta.

Tekniikka 29: Torjunta ylös tikarilla, vastapisto aseen ja käden sidonnalla

Tekniikassa väärin päin tikaria pitävä ottelija torjuu kovan iskun väärin päin olevalla tikarilla. Tämän jälkeen hän jatkaa liikettään ja tekee työntävän piston vastustajan kaulaan tai rintakehään. Piston aikana vasen käsi vetää vastustajan kättä niin, että se taipuu eikä voi vastustaa pistoa.

Koska vastustajalla on pidempi ase, on tikarilla varustautuneen edettävä välittömästi tätä kohti. Eteneminen helpottaa torjuntaa ja mahdollistaa kädestä tarrautumisen. 

Miten jalkatyötä tehdäänkin, olennaista on, että lopuksi tikarikäden puoleinen jalka on edellä. Tämä on olennaista, sillä voima pistoon tuotetaan kiertävällä liikkeellä jonka aikana painopiste pudotetaan alemmaksi. Tämä liike tuottaa voiman niin käden tieltä nykäisemiseen kuin pistoonkin. Mitä selvemmin torjunta-tarttuminen-kehon kierto-käden nykäisy-pisto -yhdistelmän voimantuoton saa yhdessä liikkeessä tapahtuvaksi, sitä todennäköisemmin tekniikka onnistuu.

Piston aikana tikarikäsi siirtyy torjunnasta pistoon niin, että käsi liukuu vastustajan kättä vasten, osumatta missään vaiheessa vastustajan aseeseen. Tällöin vasemmalla kädellä suoritettava vastustajan käden koukkuun vetäminen ja piston perille työntäminen kumpikin manipuloivat vastustajan asekättä, eikä vastustajan aseesta ole vaaraa. 

Tekniikkaa tavattiin opettaa tekniikaksi, jota saattoi käyttää lyhyellä aseella pääaseen menettämisen jälkeen. Varianttina opetettiin tekniikan käyttämistä pienen buckler-kilven kanssa. Tässä vaihtoehdossa torjuntaa saatetaan vahvistaa torjumalla bucklerilla vastustajan kättä, jonka jälkeen kilpi kierretään nopeasti käden ympäri ja kättä nykäistään samalla tapaa kuin ilman kilpeä tehtävässä muunnelmassa.

Tekniikka 28: Vahvan iskun torjunnan jälkeen kiertävä lyönti yläviistosta

Tekniikassa vastustajan vahva isku torjutaan omalla miekalla ja kilvellä. Tämän jälkeen kilpi pitää vastustajan asetta kontrollissa ja aseella isketään pyörähtävä lyönti ylhäältä vastustajaa päähän.

Tekniikan aloittava torjunta tehdään kahdella kädellä. Miekka ja kilpi torjuvat yhdessä, jotta vastustajan ase saadaan kiinni ja sen jälkeen ohjattua hallitusti sivuun. Sivuun ohjaamisella varmistetaan, että vaikka kaikki muu menisikin pieleen ainakin torjunta on onnistunut.

Torjunnan aikana voi myös tarkistaa, että kilpipuolen jalka on edellä ja astua eteenpäin, jos tarve sitä vaatii. Tätä tekniikkaa kannattaa käyttää vain lähietäisyydeltä. Jos vastustaja ei tule lähietäisyydelle tai itse ei torjunnan aikana voisi päästä lähietäisyydelle, kannattaa valita suosiolla joku muu tekniikka. 

Torjunnan jälkeen kilpi jatkaa vastustajan käden manipulointia. Usein vastustajan käsi kannattaa työntää kiinni hänen ruumiiseensa ja jos hän yrittää vapautua, kannattaa työntää häntä päättäväisesti taaksepäin kilvellä. 

Kilven jatkaessa käden manipulointia ase vapautuu lyömään. Tällä kertaa käytetään kiertävää lyöntiä, joka osuu vastustajaa päähän. Lyönti on hidas mutta voimakas. Lyönnin aikana ylävartalo tuottaa voimaa kiertymällä. Tällöin lyönnin saa tehtyä kuten kuuluukin: voimakkaasti ja nopeasti.

Keskeinen vaihtoehto lyönnille ovat sen tekeminen pienimuotoisempana ranteen ja kyynärpään liikkeeseen perustuvana kiertävänä lyöntinä tai jopa korvaaminen pelkällä miekan pistoon kääntämisellä. Molemmat variantit ovat nopeampia mutta heikompia. 

Aiemmissa tekniikoissa perusperiaatteena on ollut, että hyökkäys tehdään mahdollisimman suoraan ja vähällä vaivalla. Tällöin tekniikka kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja tapahtuu nopeasti. Nyt esitetty tekniikka on tämä peruslogiikan vastainen. Se on selvästi hitaampi kuin suora hyökkäys olisi ja sen tekeminen vaatii selvästi enemmän energiaa. Milloin tekniikan käytössä on järkeä?

1) Jatkona suoralle lyönnille. Erityisesti jos vastustaja tai tämän toveri onnistuu torjumaan suoran lyönnin, tämä lyönti vaihtaa hyökkäyssuuntaa ja voi täten ohittaa vastustajan puolustuksen.

2) Aivan lähekkäin oltaessa. Joskus ollaan niin lähellä, että vastustaja voi yrittää estää lyömisen, horjuttaa tai tarttua asekäteen. Tällöin kilvellä vahvasti manipuloiden tehty kiertävä lyönti saa kerättyä voimaa niin, että lyönti tuottaa halutun lopputuloksen. 

3) Jos miekalla täytyy torjua ennen lyömistä vaikkapa toisen vastustajan hyökkäys, tämä lyömistekniikka mahdollistaa ylös torjumisen ja lyömisen yhdistämisen yhdeksi liikkeeksi.

4) Kun vastustajan puolustus on auki juuri tähän lyöntiin sopivasti. Esimerkki tällaisesta tilanteesta voisi olla suuri ase, jonka läheltä ei saa poistua kun kerran on sen ohi päässyt lähitaisteluun. Kilpitaistelijan kannattaa hankkiutua mahdollisimman lähelle ja lyödä iskuja niin monesta eri suunnasta kuin mahdollista voittaakseen tilanteen nopeasti.

5) Jos haluaa käyttää ihmiskilpenä tai työntää hänet tovereitaan päin, tämä lähitekniikka tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Kahden välineen torjuntaa suoremmilla vastahyökkäyksillä on esitelty tekniikoissa 8 ja 10. Molemmat tekniikat ovat yleiskäyttöisempiä ja nopeampia, mutta vaativat kauempana pysymistä vastustajasta. On suositeltavaa osata soveltaa kaikkia tekniikoita etäisyyden, vastustajan liikkeen ja vastustajan puolustuksessa ilmenevien aukkojen mukaisesti.